- Sinä vaadit autenttisempia kysymyksiä, keneltä hyvänsä voidaan vaatia kykyä kirjoittaa...
- Ironia synnyttää harvoin aitoa runoutta.
- Minun tarkoitukseni ei ollut synnyttää autenttista runoilijaa kysymässä olennaista kysymystä, sillä en osaa kuvitella sellaista.
- Näet kaiken tämän vaivan luonnostellaksesi epäonnistumisen?
- Niin, juuri sen tein. Tällä hetkellä en pääse pidemmälle. En yksinkertaisesti osaa kuvitella runoilijaa tai kysymystä, jolle en voisi nauraa niin kuin kaikelle muulle. Huomaa kuitenkin: tuossa naurussa lohkaisen hänet irti omaan tehtäväänsä ja annan hänelle tulevaisuuden.
- Unohduksessa, niinkö?
- Kyllä, niin käy ennemmin tai myöhemmin. Sanoin, että meidät on tuomittu unohdukseen. Myös runoilija, kaikkine naurettavuuksineen, on osa sitä. Mutta se on hänen tehtävänsä, hän esittää tuon epäonnistumisen, viis siitä mitä hänen narsisminsa sanoo.
- Onko tuo lopullinen näkymäsi runoilijasta?
- Tällä hetkellä en osaa kuvitella enempää. Voi myös olla, etten pysty edes siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti