Tiainen, kalpea folioaave,
keinussa kirsikkapuun
raakojen marjain; otsa mustana
ryssän jänis ohi omenapensaan
naapurin pihalle ryntää,
turkki sateesta tiiviinä satulana.
Kummallista: niin usein
houkuttaakseen meidät ansaan
yön herjahenget totta puhuvat
rehellisesti haastain pikku seikat,
mut' vihdoin meidät pettääkseen.
Niin käännän, mietin, katson
maalausta Kleen ja ulos ikkunaan;
vain pääni laki ja vasemmalla
ja takanani hyllyllinen kirjoja -
yks' isku vain, ja siinä kaikki täällä,
vain täällä, ajan hiekkasärkällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti