tiistai 30. kesäkuuta 2009
Impressio tarinasta
Hän muutti nopeasti kotoa opiskelujen vuoksi. Veli jäi samaan huoneeseen. Hänellä oli tuo paikka mihin mennä. Kaikki oli lainarahaa tai niukasti käteistä. Kysy itseltäsi, millaista sellaisessa on, ruokaan kyllä riittää, joskus on mentävä hammaslääkäriin. Rintamamiestalon opiskelija-asunto oli kaukana, ylioppilaskylästä saattoi kävellä. Kaikkialla oli poikia ja roskia ja vanhoja puutaloja. Syksyllä oli lumimarjoja, ruskea joki. Hän ei koskaan perustanut parisuhdetta. He pelasivat korttia. Saariston läheisyys oli käsinkosketeltavaa. Tarkoitan ettei hän koskaan seurustellut sillä tavoin. Hän tunnusteli luomea, joka kasvoi taaempana kiveksissä ja välilihassa, läikkiä oli myös kyljessä. Yhä kauniimpia paikkoja ja piipun tuoksua kujilla. Keskustassa itsensä tyylikkäämmäksi tuntevia ihmisiä. Hän käveli ja katseli kasvojaan pysäköityjen autojen ikkunoista. Funkkistalojen rappaus, mäki, jokiveneiden leikki vernissan värisessä vedessä, edes koko joukko taidekirjoja ei pystynyt siihen. Silti häntä kiristi toisinaan, se kävi yhä ylivoimaisemmaksi. Hänen veljensä tuli myös. He katsoivat Bram Stokerin Draculaa ja ylioppilaskellarinäytelmää. Yhdellä kavereista oli auto ja piano, siellä he viihtyivät. Ihana veli, kuin Keanu Reeves, ajatteli veli matkustaessaan bussilla takaisin varuskuntaan ja tuli seuraavan kerran tyttöystävänsä kanssa. He hakivat viiniä ja unohtivat melkein puhua. Äiti kävi kerran kylässä. Miksi kaiken pitää olla niin väärän varassa, äiti itki salaa, aivan kuin tämä tapahtuisi hänelle näyttelytiloissa ja julkisissa vessoissa. Hän näki unta pojastaan, joka sai enemmän rahaa ja oksensi verta. Aamuisin kuvassa oli raitoja. Molempien raskausaikojen pahoinvointi oli helpottanut aikanaan, he olivat olleet kaksoset. Hänestä tuntui, että kurkussa oli jatkuvasti kynä. Se saattoi olla alavatsakin. Hänet oli raiskattu viereisessä kaupungissa, alle 100 kilometrin päässä pojan opiskelupaikasta. Hän toisti itselleen, ettei niin ollut. Se ei voinut pitää paikkaansa. Siellä hänet oli vihitty. Hänen poikansa eli yhä tuossa samassa asunnossa, vaikka oli valmistunut edelliskeväänä ja suunnitteli muuttoa. Miten muuttoa suunnitellaan? Hänellä oli omituisia aavistuksia seinistä, jotka vaihtavat paikkaa. Ikävä kyllä hän tunsi myös sen kipuna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hieno! Diggailen näistä vyöryvistä & höyryävistä teksteistä.
Moi,
porvarin on pakko kirjoittaa tunteakseen olevansa ihminen!
Moi!
Kiitos tosiaan viimeisestä, oi poroporvari! Oli tosi mainio päivä (ja hyödyllinen myös, kiitti tosiaan kommenteista: todella tarkkanäköisiä, lienetkö kaukoputkella säkeiden väliin tähystännä!). Teillä on mahtava koti, oigeesti hieno!
Annan 1800-luvun välittää terveiseni: Vaimonne on hyvin miellyttävä ja tyttärenne tenhoavan kaunis. Pihanne on varsin viihtyisä ja sopiva kulttuuriaiheiseen seurusteluun. Asutte viehättävän vehmaalla seudulla, minne mielelläni vielä joskus palaisin väkijuoman ja herrasväen pariin.
Yritetään tässä jossakin välissä palata km:n kimppuun. Ainakin se hanke on siinä mielessä tuottanut tulosta että olet oppinut aika suvereenisti kirjoittamaan tällaista lyhytproosaa. Nämä on oikeasti todella hienoja, laita näitä johonkin lehteen!
Luulen, että joissakin jutuissa (lähinnä mietin tuota uusinta joka on minusta vähän puolivälissä vielä) voisit käyttää aidosti fragmentaarista rakennetta. Ajattelen jotakin samankaltaista kuin Kristianin hieno Char-suomennos, en tiedä oletko nähnyt "Hypnoksen muistikirjan" mutta se on fantastinen (K varmaankin lähettää sulle käsiksen pyynnöstä, jos ei ole jo lähettänyt). Fragmentaarisuuden avulla saisi isotkin jutut pysymään terävästi leikkaavina, avoimina ja runollisina... Alan itse kehitellä uutta fragmentaarista tapaa kirjoittaa, kunhan vain jotakin tulee mieleeni.
Minusta ksm:lla on taas linkkaamisen arvoinen teksti:
http://squirrelsinmyattic.blogspot.com/
Moi,
kiitti hienoista sanoista 1800-luvun malliin; voisit hyvin sopia hovirunoilijaksi asumukseemme. Polttaisit välillä aamupuurot ja loput ajasta höyryttäisit konetta.
Hienoa, jos käsiskommenttini auttoivat eteenpäin; tsekkaan sitä vielä kun lähetät seurion. Ja olen tismalleen samaa mieltä km:sta; siihen palataan, se on opettanut paljon. Aion tehdä niin kuin suosittelit eli otan K-niin yhteyttä Charista. Nämä impressiot, varsinkin 2 viimeistä, kasvavat vielä, repaloituvat vielä, ja voisi olla hauska tutkia RC:n tapaa tehdä omia proosajuttujaan. Tämä kehittyy koko ajan, ja tässä on siis parasta ottaa vain hienoimpia esikuvia.
Gotta check Sillimies out!
Pärjäilyjä, kirjoitteluja, tytöt tykkäsi kovasti kehuista!
Lähetä kommentti