keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Perinne ja kirjallinen lahjakkuus
En ole kirjallista sukua. Saan kiittää lahjakkuudestani suomalaista hammashoitoa ja 70-luvun amalgaameja. Suutani särkee jatkuvasti. Paikkani vuotavat elimistööni ainesosia, jotka tekevät nukkumisesta mahdotonta. Kahvi ja happamat salsatuotteet lisäävät innoitusta. Maksa-arvoni tuovat myrkkylukemat uudelle vuosituhannelle. Toisinaan voisin epäillä, että suuhuni on asennettu transistoreja, jotka saavat minut lähettämään tai ottamaan vastaan ääniä, mutta suuni on pikemminkin itsenäinen olio tai itsepintaisen kiusallisesti itsenäisyydestään kamppaileva maakunta federaation sydämessä. Suurvallat eivät salakuuntele minua, vaikka toivoisin sitä saadakseni meheviä aiheita. Tämä inspiraatio on puhtaan kemiallista, joskin se perustuu myös mekaanisiin puruvaikutuksiin yrittäessäni juntata nousevia paikkoja kohdalleen kulmahampaillani. Voin työntää kieleni ylärivin murtumiin. Luulen osaavani ne ulkoa, mutta ne yllättävät aina. Kärsin kroonisesta ripulista ja metalli-ihottumasta. Se on toista kuin yläluokkainen huviretki madeleine-leivoksineen. Käyn päivittäin uusissa kaupungeissa: Bombay, Kalkutta, Joensuu, Moskova. Tunnen kaikki WC:t tunkioriu'usta aukkoon huoneen perällä. Joka kaupungista löydän lapsuuteni merirosvokarkit; hedelmän, kolan ja salmiakin suuressa alamäessä, kun pyörän eturengas petti ja lähetti minut kallon murtavaan lentoon karkit takahampaissa. En välitä ehjistä pinnoista tai posliineista, pitkistä perinteistä. Lyhyesti: Ilman amalgaamejani en tuntisi jatkuvaa kuolemankauhua, nukkuisin onnellisen kansalaisen lailla enkä olisi kokenut moniakaan niistä yöllisistä seikkailuista, jotka ovat tehneet minusta sen mikä olen, hyperaktiivinen kirjallinen hämähäkkimies.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
En ole kirjallista sukua. Saan kiittää lahjakkuudestani suomalaista hammashoitoa ja 70-luvun amalgaameja. Suutani särkee jatkuvasti. Paikkani vuotavat elimistööni ainesosia, jotka tekevät nukkumisesta mahdotonta. Kahvi ja happamat salsatuotteet lisäävät innoitusta. Maksa-arvoni tuovat myrkkylukemat uudelle vuosituhannelle. Toisinaan epäilen että suuhuni on asennettu transistoreja, jotka saavat minut lähettämään tai ottamaan vastaan ääniä. Suurvallat eivät salakuuntele minua, vaikka toivoisin sitä saadakseni uusia aiheita. Inspiraationi on siis puhtaan kemiallista, vaikka perustuukin mekaanisiin puruvaikutuksiin yrittäessäni juntata nousevia paikkoja kohdalleen kulmahampaillani. Voin työntää kieleni ylärivin murtumiin. Voin tunnustella niitä ja opetella niitä ulkoa. Kärsin kroonisesta ripulista. Se on toista kuin yläluokkainen huviretki madeleine-leivoksineen. Käyn päivittäin uusissa kaupungeissa ulkomailla: Bombay, Kalkutta, Moskova, Joensuu. Niistä kaikista löydän lapsuuteni merirosvokarkit; hedelmän, kolan ja salmiakin suuressa alamäessä, kun pyörän eturengas petti minut ja lähetti kallon murtavaan lentoon. En enää välitä ehjistä pinnoista tai posliineista, pitkistä perinteistä. Välitän tuskin itsestäni. Sanon sen lyhyesti: Ilman amalgaamejani en tuntisi jatkuvaa kuolemankauhua, nukkuisin onnellisen kansalaisen lailla enkä olisi kokenut moniakaan niistä yöllisistä seikkailuista, jotka ovat tehneet minusta sen mikä olen, hyperaktiivinen kirjallinen hämähäkkimies, jolla on tämä omituinen katse.
Kosto elää! Eikö ole riittävän hirveätä että käyn parantelemassa omakuvaasi, että otan alter egosi käyttöön? Älä tokkiinsa pahastu! Minulle nimittäin ovat sinun korjaamasi teksit olleet kovasti hyödyksi, joten ehkä tuostakin on jotakin hyötyä.
Ja tosi kivaa että luet käsikseni! & hyvä että se tuli perille, nimittäin se oli paksuin koskaan lähettämäni kirje. Yritetään sovittaa tapaaminen, ennen kuin karkaatte Kajaaniin.
Toivottavasti Aada voi hyvin.
Ai niin!
Voisitko kirjoittaa novelletin nimeltä "Puhemies Maon kauneimmat tangat"? Yritin eilen itse sen jälkeen kun Villen kanssa keksittiin nimi, mutta ei oikein lähtenyt; mutta ajattelin että olisi kiva meemi jos useammat meistä kirjoittaisivat samannimisen stoorin. (Eräänlainen ystäväpiirikilpailu, korkeintaan sivun mittainen stoori Maon tangoista, mukaan haastetaan tällä tavoin.)
H
Moi,
kiitos kommenteista eli parannellusta versiosta! Kirjoitin tuon aamulla aivan lonkalta, siis about 5-10 minuutissa!
Tultiin just sairaalasta ja ehdin siellä lukea käsiksestäsi muistaakseni 3 ekaa osastoa. On tuo minusta nyt kuitenkin edennyt jo 90-luvulle, tietty minimalismi on siinä suurempaa kuin monilla amerikanserkuillasi. No joo, milloin olitkaan tulossa Helsinkiin? VOisin kommenteerata kokemuksiani käsiksesi parissa sitten ihan suullisesti. Aamulla kirjoitin myös mininovellin "Kaksi kengurua", mutta se on vielä muutamalla paperilapulla.
Moi,
voisin tulla ensi viikolla, katselen vähän kalenteria, esim. keskiviikko voisi olla mahdollinen päivä, tai aikaisemminkin. Milloinkas te lähdette pohjoiseen?
Omituista muuten: Kristian huusi juuri huoneestaan, että Michael Jackson on kuollut.
Tänks ö lot; tästähän tuli hyvä tai ainakin parempi!
Joo, keskiviikko tai aikaisemminkin passaa hyvin, Aadan pitää pysyä paikkakunnalla sunnuntaihin saakka leikkaushaavojen mahd. jälkivuodon vuoksi, hän on kyllä hyvässä kunnossa.
Mitä tapahtui Zäksönin Maikulille? Sydäri 50-vuotiaana, jos Maon kauneimmat tangat voisivat kuvata jotakin niin MJ:n viimeisiä hetkiä ranchillaan vai missä he ne sitten viettikään.
Ilmoittelehan tulostasi.
Lähetä kommentti