Kerrotaan, että Hegel oli tulla hulluksi, kun hän sai systeeminsä valmiiksi, mutta se oli vain systeemi, joka valmistui, ei Hegel tai todellinen itse. Mihin kohtaan hulluuden kokemus pitää tuossa todellisuudessa sijoittaa ja mikä siinä on käsitteen "järkevyys" ala?
Kun norsut katsovat peiliin, mitä ne näkevät? Ne sanovat "khaoli". Se on sanskriittia ja tarkoittaa "toive suuremmista korvista". Ne tahtoisivat sanoa "khao". Se on thaita ja tarkoittaa "valkeaa", "riisiä", "vuorta" tai "kukkulaa", jos ei olla kieliopillisesti tarkkoja, mitä norsut tuskin ovat, eikä se ole kaukana "hänestä".
On ihmisiä, jotka kulkevat kastanjoiden alla. Yksin, ryhmissä, pareittain. He kulkevat rytmissä. Talojen väliä, kohti raitiovaunua, sisään ovista, kuutioiden taa nurmelle. Valossa kylpevä orapihlaja vuoroin suojaa heitä, vuoroin paljastaa heidät, myös hiekka, autot, asfaltti, tuuli, Runeberginkadun äänet Töölönkadun suuntaan.
Miten tunnemme nuo ilmassa kulkevat pulssit? Miten saan sanottua ne niin, että edes osa kokemustani siirtyy suustani korviisi, pois sen peilin edestä, jota norsut yhä tuijottavat?
2 kommenttia:
Jeah, siisti & villi! Eksoottiset eläimet rokkaa tykimmin! Nautin paljon näistä hulluista assosiaatioista. Olet selvästi päässyt kesävireeseen, mainiota!
Sata tuli tosiaan Sivussa täyteen, meni vähän ylikin. Pitää varmaan lopettaa.
Viime yönä istui pitkään hautausmaalla.
Tönks taas; osaatko jo sanoa miten tiistain laita on? Monelta olet maisemissa, käsis on nyt luettu?
Lähetä kommentti