Unessa saatan joskus luulla, että uneksun, mutta se onkin vain unta. Olen kellarissa, jossa järjestellään papereita. Aikaisemmin en ole osannut sanoa tätä. Lattia on kova. Eniten pidän juuri siitä, että voin sanoa sen näin helposti. Lattia on kova, joku järjestää papereita ja samalla toisesta huoneesta kuuluu keskustelu, joka peittää unen:
- Ha! ha! ha! todella mainio kepponen - todellakin!
- Me nauramme tälle vielä monet kerrat!
- Eikö meitä jo odoteta... Lady Tanjunska ja muut...
- Lopeta tuo ja ota tämä pinkka, on haettava myös painokivet, minusta näyttää, ettei litografia ole puoliksikaan valmis.
1 kommentti:
Siisti, valmis myös!
Lähetä kommentti