maanantai 29. kesäkuuta 2009
Voitteko?
Voitteko kuvitella ihmisen, joka hakkaa päivät halkoja hylätyssä navetassa, me emme pääse sisään. Hän ei jaksa peseytyä tai hoitaa poikaansa kipujensa vuoksi. Poika on 11 eikä kärsi sanottavammin autismistaan. Tämä ihminen, hänen tutkimuksensa ovat saattaneet edetä hyvinkin pitkälle. Alunperin ne koskivat kirahvien savannikäyttäytymistä talvikaudella. Hän on harrastanut myös Heideggeria ja Kuhnia. Vuoden päivät hän on ottanut poliisiviranomaisilta aneita. Hänen kolmas sivuvaimonsa nukkuu päivät kuin pääsky. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että kiputilat voisivat olla psyykkisiä projektioita, joita ympäristön odotukset saavat aikaan? Ennen hän kaatoi naisia harva se ilta, nyt pienimuotoinenkin akti tuottaa ylitsepääsemätöntä tuskaa. Ette ehkä sittenkään. Mekään emme taivu niin yksipuoliseen selitykseen. Jotakin liikkuu hänen sisällään. Hän ajelee autollaan raivopäisesti ja unohtaa tankata. Hänen sukujuurensa ovat hämärän peitossa. Hän on pro. Joskus hän on con. Hänellä sanotaan olevan googlen kuvahaku päässään. Hän lukee Lolitaa. Haku on yhä päällä. Aikoinaan hän sai joukon menestyksekkäitä osumia. Osa sirpaleista on tallella. Hän säilyttää niitä metallipurkissa sihteerinsä yöpöydällä. Niin mautonta kuin se onkin, hän lauloi inuiittipojalleen karhujen kuppilasta myös kesäisin. "Jäälautalla pienoinen kuppila, huh-hei, on jääkarhuilla". Niin, tämä oli hänen lempikohtansa. Referengi sai pojan nauramaan. Joskus hän kokeili sitä sihteeriinsä, "huh-hei", kun perinteiset esileikit kyllästyttivät. Hän rikkoo ikkunoita ja heittelee pesukoneita. Molempia on hankittu kohtauksen varalle. Hänen pihansa on täynnä autonromuja. Hän ottaa vastaan oppilaitaan yhä harvemmin. Moni on sekoittanut hänen vuokseen vellin puuroon. Hänen rakkaimmat muistonsa palautuvat Susimiehen tapaukseen. Ei, hän ei kärsi reumasta tai sukupuolitaudeista. Hän ei ole vähäisimmässäkään määrin posttraumaattinen. Ehkä sillä on jotakin tekemistä lyhytkestoisen muistin tai eturauhasen liikakasvun kanssa, olkoonkin että se on hyvänlaatuista. Jotkut havainnoista viittaavat 40 tai 60 vuoden rajapyykin lähenemiseen. Kuka ties hänen siperialaiset jalkavaimonsa odottavat yhä häntä kiihkeästi. Oi mikä susikoira Roi, aina valmiina koitokseen! Oi sitä uikutusta. Kenties hän nukahtaisi vieläkin vetämäänsä graduseminaarin. Me emme tiedä. Voitteko kuvitella tämän ihmisen. Hänellä oli Alfa Romeonsa, hänellä oli Mercedeksensä. Jossakin täytyy olla muitakin hänen kaltaisiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jeah, siisti! Kävin lukemassa tän jo aamulla, nyt oot tainnut lisätä lauseita väleihin... Ainakin toimii nyt mahtavasti!
Moi, oon aika tyytyväinen ihtekin tähän; materiaali suoraan omasta päästä ja erinäisten professoreiden ja muiden lähiomaisten elämästä.
Lähetä kommentti