Tänään leikkaan hänet, täällä metsässä, mies sanoi. Minulla on kyllin terävä puukko ja barbituraatteja. Juon reilusti viskiä, etteivät käteni tärise. Edes ompelutarvikkeet eivät ole ongelma. Minulla on siimaa. Suoristin koukun neulaksi, viilasin väkäsen pois. Bumerangini vahingoitti häntä pahemmin kuin olin tarkoittanut. Hän on liian kaunis nainen jätettäväksi kuolemaan. Oli pimeä ja luulin heitä kenguruksi. Olin kai ottanut pari kulausta liikaa edellisiltaisen kaadon kunniaksi, mutta samettiturkkinen naaras ansaitsi sen. Yhä täynnä onnekkaan saalistukseni voitonvarmuutta valitsin terävimmän aseeni ja heitin. Se leikkasi naisen oikeanpuoleista rintaa ja sattui suoraan vatsaan, sillä hän ratsasti miehen sylissä. Mies, musta, noin kolmekymmenvuotias ja lihaksikas, makasi naisen alla, yltä päältä veressä ja tärisi. En kestä sellaista heikkoutta. Puukko, jolla pelastan naisen, lopetti miehen valituksen. Ruumiit eivät kestä kauan näillä seuduilla. Siksi nostin naisen hellästi ja kannoin telttaani.
Aamun valjetessa leikkaan hänet ja odotan. Käyn hänen alleen täsmälleen samoin kuin mies. Kun hän herää, hän ymmärtää, että juuri me olemme ne kaksi eläintä, jotka he tahtoivat nähdä parittelemassa samettisessa yössä. Hän sopertaa minulle jotakin oudolla kielellä, Keosia, hän toistaa, se ei ole ranskaa, englantia, venäjää, saksaa, ei mitään tuntemaani kieltä, ja tiedän, että hän tulee kuiskaamaan sen minulle yhä uudestaan...
- Hmm... Aioitko jatkaa vielä kauankin...
- Olin juuri pääsemässä -
- Jos tahdot lämmitellä minua tuolla surkealla fantasiallasi, voin sanoa, että olisin mieluusti vompatti, jonka ammuit edellisenä iltana ja jätit maasturiisi pressun alle naaraskengurun viereen.
- Mutta rakas -
- Ole kiltti, ota kätesi pois, olen kuolemanväsynyt ja kuivempi kuin punaiseen maahan jättämäsi ruumis.
- Tuota sinun ei olisi pitänyt sanoa. Tämä oli koe. Tiesin, että rakastuisit oikopäätä siihen neekeriin.
4 kommenttia:
Siisti!
Tuo lopun punchline-keskustelu voisi olla vähän pidempi, jotta loppu ei tule liian aikaisin (se ehkä voisi avata lisää/tarkemmin edellistä keskustelua). Muoto on kyllä hieno, ja hauska kertomus, sanailu parin välillä on kertakaikkiaan mahtavaa, hienoa + vielä irtopisteet vompatista!
Joo, minustakin tällainen pieni kertomus, joka kääntyy sitten dialogiksi ja samalla päälaelleen on aina mukava kirjoittaa. Tätä pitää tietty varioida. Dialogeja on herkullista miettiä, niistä on vielä niin pihalla että kaikki tuntuu hyvältä ja tuoreelta. Olen käsiksesi viimeisessä osiossa s. 30 on meneillään; olen tässä juuri maalannut apukeittiön lavuaarikaakelit ja katon, eikös ole varsinaista porvarin työtä! JOs tulet alkuviikosta, niin ilmoittele! Vompatti puree aina.
Oho oletpa lukenut vauhdilla! Yritän joo alkuviikosta tulla. Sopisko sulle tavata joko ma tai ti?
Moi, tavataanko ti? Se voisi olla hyvä. Yritän kirjoittaa näin kesällä jutun tai kahden päivävauhtia, niin aivot pysyvät hyvin suuntautuneina. Maalaaminen ja muu mekaaninen tekeminen auttavat ajatukset liikkeelle. Se on sellaista pakotonta pakkoa. Nähtäiskö keskustassa? Jos on kaunista, voitais olla tietty myös ulkona, pihalla ollaan joka tapauksessa. Niin, ja voit tulla täällä Himalajallakin käymään, jos ehdit.
Lähetä kommentti