Fabio olisi enemmän. Edessä avautuu huikea maisema. Se tietää uuden maailman keksimistä hänen rinnallaan: Martta ennen marttoja, Lotta ennen lottien aikaa, Lolita ennen kunnon lolloja. Meren murtama, meren lumoama, meren antimia, niinkin voi käydä päällikön matkassa. Ah, niitä italialaisia munia! Ei tämä olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Näillä silmillä ja tällä vyötäröllä oikean levyn löytäminen ei silti tule olemaan helppoa.
Pienenä Sonja suunnitteli vaatteita barbeilleen, perhe teki seuramatkoja eri puolille Eurooppaa. Nuori nainen kulki t-paidan olat hilseen peitossa. Niin kävi Napolissakin. Siellä hän myös menstruoi. Eka kerran jännittäminen synnytti voimakkaita huonommuuden, häpeämisen ja epäonnistumisen tunteita. Riitta hahmotti kaupungin tuoksujen, kosketusten ja purjehdusmaisemien kautta.
Heikoin lenkki sortui. Helsinki: Ajaa hätävilkut päällä Marian sairaalaan, herätä keskipäivään. Juoksuajan juttuja, sanovat, pientä hiivaa. Ei auta, antibioottikuurin päätyttyä taas Mariaan. Monen lisäkäynnin jälkeen joku lekuri löytää kasvaimen Riitan silmästä, miksi pitää olla näin vaikeaa? Hän osaa jo kuutta kieltä. Hän on lukenut kaikki Dostojevskin novellit. Heprea opetti hänelle mystiikan. Tämä jatkuva liikkeellä olo ja lomailu liikemiesten vaikutuspiirissä. Riitta tietää: Fabio olisi enemmän. Kunpa Sonjakin oppisi sen. Ei tehdä tästä mitään kiiltokuvaa. Olen rakastunut toiseen, hän vain sanoo, jälleen kerran.
9 kommenttia:
tuntuu jotenkin kuin hankaloidutetulta Tammiselta
Veit sanat suusta, mulla oli koko ajan ihan tamminen olo; tätä pitää vielä kierouttaa hieman; formaatti on jo itsessään sellainen että Tamminen luuraa heti olkapäällä!
Metodi cutup, aineistona appivanhemmilta löydetty kesän Askel-lehti, jota luin kun istuin vessassa. Monta hyvää lausetta, joita hieman tuunasin.
Ei huono, tästä leipoutuu vielä kunnon kakku! Mutta cutuppaaminen on vaikeata, saattaa olla että tarvitset vielä toisen lähteen. Mutta symppaan tätä jo nyt. Tässä kohdassa minusta rytmi menee vähän liian pieneksi, lauseet eivät avaudu, niitä varmaan pitäisi vähän pilkuttaa, kun tuollaisina pisteeseen päättyvinä ne tökkivät:
Ajaa hätävilkut päällä kohti Marian sairaalaa. Herätä keskipäivään. Taas Mariaan. Juoksuajan jälkeinen juttu. Jälleen Maria. Monen lisäkäynnin jälkeen joku lekuri löytää kasvaimen silmästä. Miksi sen pitää olla näin vaikeaa?
Voisi olla parempi, yllättävämpi, näin:
Monen lisäkäynnin jälkeen joku lekuri löytää kasvaimen silmästä, miksi sen pitää olla näin vaikeaa?
Lisäksi ottaisin Hustvedtin pois, koska olet jo pilkannut SH:ta kerran, ja vain kerran saa minusta pilkata yhtä keskinkertaista kirjailijaa, eikä enemmän, koska liika pilkka on epäreilua. Laittaisin tuohon paikalle vaikka Grassin tms. arvostetumman tekijän.
Mietin myös, laajemmin, kysymystä jonka Erginho jo esitti minulle: pitäisikö olla kappalejakoja? tai siis: miksi nämä proosarunot ovat aina tällaisia pötköjä, eikö niissä voisi olla irrallisiakin osia? En osaa itse vastata; pieni silmäyskin blogiini paljastaa että etenkin blogialustassa käytän todella vähän kappalejakoja, kirjoitan yhtenäistä tuubaa. Minusta tähän tekstiin tämä yhtenäisyys kyllä sopiikin. Jos jonnekin tulisi kappalejako, niin se olisi varmaan tuossa "Kun punkki puree, ihminen on pieni", mutta ehkä on tosiaan parempi ettei kappalejakoja tässä nimenomaisessa tekstissä ole.
Ensi kerralla kun tavataan, niin puhutaan kappalejaoista.
Kommentoinpa muuten pitkästi! Aika mahtava tapa käyttää kesäpäiviä näin. Tosin mainittakoon edukseni, että olen lukenut Decameronea pihalla tähän asti, ja kuumeillut.
Ai niin, piti sanoa että toi Fabio on aika möyheä nimi tossa, älä missään nimessä vaihda :)
Moi,
kiitti hyvistä kommenteista, Harry! Ilman muuta tämä kasvaa tästä vielä, on vielä raakile. Pidemmässä muodossa minua vaivaa vain liiallisen kertovuuden synty, "helppous", joka tuntuu sitten ikävältä. Tavoittelin absurdia tunnelmaa (osaltaan sitä luo yhteen pötkään kirjoittaminen niin, että myös eri henkilöihin viittaavat jutut sekoittuvat), mutta on totta, että nyanssit katoavat kun kirjoittaa tuollaisia kolkkalauseita. Tyyli oli toki tarkoitettu parodioimaan suomalaista "halkopino"-proosaa; rytmi on hakattu kappaleiksi (ilman kappalejakoa). No joo, harjoituksia jatketaan, kyllä Fabio vielä hoitaa homman kotiin. Tänks ö loot!
Piti vielä lisätä että tuo alkulause "Fabio olisi enemmän" on ihan mahtava. Tämä teksti minusta poikkeaa siihen nähden mitä aiemmin on ollut tässä blogissa; tämä on jotekin omituisella tavalla epäsovinnainen, mistä pidän suuresti. Joten tämä on ehdottomasti yksi mahdollinen & kannatettava suunta.
Moi,
ja kiitti! tää on oikeestaan sukua kesäkuussa kirjoittamalleni jutulle "Voitteko?", samaa sarjaa siis. Näitä vähän lisää teeskentelen lähipäivinä. Ajettiin just Kajaanista tänne vandaalien laaksoon. Aika mehuton olo. Jospa kirjoittaisi nyt jotakin. Siitä voisi tulla lystiä.
Aha, työ oottan tulleet takaisin! Pitääpä kertoa sitten kun tuun Helsinkiin, jos satut olemaan siellä, oon tulossa Texasia toimittamaan around 14. päivä, jos satutaan samaan aikaan kaupunkiin niin juodaan kesäviinit.
Ootko muuten kuullut niistä puutarhajuhlista, saanut kirjettä tms.? Mä en saa mitään tietoa, kun Otavalla eivät pysy kärryillä mun osoitteenmuutoksista, tai sitten ne ei halua että mä tuun niiden juhliin, minkä myös ymmärrän ja hyväksyn täysin.
Moi,
en oo kuullu mitään juhlista, mutta en ole myöskään kyllä ilmoitellut uutta osoitettani Otavaan, joten voi olla jossakin matkalla. Me ollaan taas ensi tiistaina eli 4. päivä menossa ympäri Suomea ja en ole varma milloin tullaan takaisin, ehkäpä joskus seuraavalla viikolla. Mutta luulisin, että 14. päivä ollaan takaisin kehissä, joten nähdään vaan!
Lähetä kommentti