Hän ottaa mustekynän ja piirtää huoneet paperille. Yksikään sisäseinä ei ole suora. Hän tarkoittaa sen niin, joskin myös pohjakaava on hatara eikä apuviivoja ole. Hän kadottaa mittasuhteet ja merkitsee lopulta pelkkää siksakkia. Hän kirjoittaa internet-osoitteen heimit.hm. ja sanoo, että pinnat joka tapauksessa kaartuvat ja muodostavat puolikaaria, jotka leikkaavat toisiaan sattumanvaraisesti. Tämä luostaria muistuttava kivikartano fantastisine seinineen sijaitsee Pohjanmaalla.
Kartassa paikan ympärillä on outoja nimiä, joista tunnistan vain Kurikan. Pohjanlahti on kumarassa suhteessa mantereeseen. Ehkä se johtuu nahkasta, joka rypistyy pitkälti pöydän yli. Hän kutsuu meidät kartanoonsa keskustelemaan taiteesta. Tilaisuus nauhoitetaan radiolähetystä varten. Pöytäkirjan merkinnät loppuvat tähän.
Ei, toisella, joskin kovin epäselvällä käsialalla lehtiön taakse on luonnosteltu sanat "linkit", "sanasto", "yhteystiedot". Ne risteävät yhteisten kirjainten kohdalla. Voi olla, että tämä on pelkkä arvaus. Aivan kuten "heimit" se saattaa viitata johonkin slangisanaan. "Heimi", googlettakaa se, tai sitten se on pelkkä kirjoitusvirhe. H:n muoto. Sanojen taustalle on hahmoteltu lohikäärmeen häntä ja siipi. Lyijykynä on jäljitellyt suomujen purskahtelevaa viininpunaista teriötä. Ennen lähtöään hän on sanonut:
- Vasta paikalle saapuessanne näette tarkasteltavat teokset. Niin keskustelu säilyttää spontaanisuutensa. Ripustusten lisäksi siellä on korvasydäminen jänis. Joillekin tämän installaation seuraaminen on aiheuttanut nielemisvaikeuksia, jopa kurkkukipua, mutta sitä ei kannata säikähtää, sillä kipu menee ohi.
Kun hyväksymme kutsun, hän merkitsee jotakin muistiin. Minua jää vaivaamaan sana "spontaanisuus" ja se miten hän sen lausuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti