Niin nopeasti sulavaa kuvaa, että hahmot hajoavat. Metallisulattoja, lohikäärme ruokkii poikastaan hänen kuitukaapeliin vangitulla ruumiillaan. A) tylsää, b) sekavaa, c) so 90's. Analogia: Näin hän kirjoittaa minulle kirjeen, jossa pyytää anteeksi mutta ei mainitse sanallakaan raiskausta. Kaikki sujuu. Hän vihaa ystäviään, entä sitten ventovieraita. Juttu kuin kapinen koira asianajajan kynsissä. Remmiä tähän dialogiin:
- Sinä tulit takaisin? Luulin, että meillä oli hauskaa, vaikka kaipa se meni vähän överiksi.
- Mitä yrität? Harkitsen yhä syytteen nostamista.
Voi miksi raiskaajat aina palkkaavat naisen asianajajakseen! Niitä kuumia kiinattaria, jakkupuku vie rintojen väliin, he heilauttavat hiuksiaan ennen kuin keinahtavat tyhjään hissiin. Tuolla kaikella ei muka ole merkitystä! Huulet kylmiä paukkuja:
- Poikaseni, lakkasin ajat sitten katsomasta filmejä mustavalkoisina. Älä sotke katumustasi, älä huonoon omaantuntoon, siinä ei ole mitään elämän arvoista.
Nämä vangitut katsovat aina takaisin.
2 kommenttia:
hyvä
Kiitti! Mulla on nyt tällaisen kirjoittamisen vaihe: avaan telkkarin illalla, katson sieltä täältä huolimattomasti, kirjoitan. Aika hauskaa, täytyy sanoa! Ai niin - muistankin kuvastasi, että nyt pitää korjata nopeasti viimeisetkin kesätentit!
Lähetä kommentti