tiistai 11. elokuuta 2009

Impressio komisario Montalbanosta

Sarsetto, amerikkalaisen sillan lähistöllä. Hän käärii hihansa, sininen paita, heijastavaa hiekkaa, hän riisuu lasinsa. Murharyhmä. He ovat levittäneet kankaan. Ikävästi, hän katsoo alas, nyt he laskostavat toista siihen missä kalastajat rantautuivat, missä TV:n kuvausryhmä, hullunkurista. Raahausjälki loppuu vaahtoon. Hoikat jalat, bikinit. Tätä hetkeä varten. Hän puhuttelee tutkijaa. Kaikki nämä poliisit, ja ruumis oli käännettävä noin? Tutkijan kasvot, ruskea nahkapusakka, kaulus leukaan, tyrmistykseen saakka, he eivät löydä bikinien yläosaa. Puinen kehys, uutistenlukija: Ihmiset soittavat nykyisin mieluummin televisioon. Hän puistelee päätään ja kiipeää takaisin rinnettä. Fiat kuin helvetin kojelauta. Kiveä, pensaita, myös aallonmurtajilla. Hän tahtoisi sanoa meri vei hänet ensin, mutta moottori starttaa liian nopeasti.

2 kommenttia:

Karri Kokko kirjoitti...

Tätä se just on, edellä käyvän (miellyttävä) tuska: toiset tulee perässä ja tekee sen paremmin. Omasta puolestani oli hauskaa töllöttää ja kirjoittaa hitaammin kuin kuva ehti viedä. Tuli hyviä aukkoja, kun repliikkejä jäi välistä, ja hyppäyksiä, kun käsitteli elokuvaa ja mainoksia samanarvoisina. En myöskään laittanut kappalejakoa luonnollisiin saumakohtiin, vaan tein mitä lysti mieleen toi. Sai olla vapaa. Siskoni muuten sanoo, että herra Valkovuori on parasta mitä tuubista tulee. Itse olen muutaman kerran vilkuillut; ehkä hän pääsi Töllöttimeenkin, en vaan muista.

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi Karri,

tässä metodi oli seuraava: nappasin tallennuslistalta Montalbanon (taisi olla heinäkuun alusta), aloin katsella ja huomaisin about 5 minuutin päästä, että täähän on jo nähty. Toinen leffa pyörimään. Mielikuvat Montalbanon ekoista minsoista olivat kuitenkin sen verran kutkuttavia, että kirjoitin ne ylös. Tämä syntyi siis vahvasti mielikuvaan perustuvaa töllöttämistä eli on jo hyvin lähellä perinteistä kirjoittamista. Aion kuitenkin käyttää iltaisin aikaa jonkin verran erilaisiin youtube-, musavideo- & töllökirjoituksiin. Esim. kaatuvan miehen impressio tuli jostakin 80-luvun musavideosta, taisi olla Tanita Tikaram tai muuta so 80's -juttua. Nuo sun töllötinjutut on tosiaan matskuna sata kertaa heterogeenisempia ja yllätyksellisempiä kuin nämä mun. Tämä kommentoimasi on melko puleerattu juttu eli tavallaan riskejä on otettu vähemmän. Mun suurin helmasynti on esteettisyys, liika hionta (liiankin samankaltaisten lauserakenteiden ohessa). Mutta jostakin siihen proosankirjoittamiseen on mentävä sisään.