Jotakin oli tapahtunut, ehkä tie. Siitä paperista ei ottanut selvää, ehkä lasi, silti hän luki upeimman kirjaston jäänteitä. Aleksandria, niin ei käy usein, hän kävi kyllä usein, oli ärtynyt. Opin ihailemaan tavan takaa sitä vahvaa juutalaisisää, hän jankutti. Oliko hän peloissaan? An. Kaameat kasvot ihon takana, hän katseli vähän televisiota, viha ympäri paitaa, toivottavasti ymmärrät. Hänen solmionsa. Sinä päivänä tyttärenne siis katosi. Vain lesket puhuvat: Muuta emme halua, lohtua emme saa. Näitä aforismeja tilanteisiin. Hän kulki jutussa kuin haavoittunut kukko.
Jotakin seinällä, ehkä tiili, muurarin jättämä varjo, ja Carl ei nosta syytettä. Hän luottaa vain Janeen. Varl. Vainuan sellaisen. Toisen tytön ruumis oli vedessä, toisen metsässä. Tahtoisin puhua veneestä, en kannoista. Tämä hetki on paadella. Närkästynyt kaulapussi. Se että tunsin myötätuntoa. Ikiheltta. Liian vanhoja miehiä selvittämään näitä sotkuja.
Sanoisitko tuon vielä kerran?
Harriet olisi saanut pitää suunsa. Sen jälkeen olisin antanut hänen paeta. Kameratyö: Hän ampuu itsensä haudalla. Melodraama. Mokoma. Niin makaa kuin petaa. Pidin heistä molemmista. Pitäkää häntä syyllisenä. He kiittävät sekä tuulesta että auringosta. Kaunis musta lamppu, jota tuo kaikki muistuttaa juuri ennen päätöstekstejä.
2 kommenttia:
Mitä ihmettä. Mitä tahansa pöllöä mä teenkin, niin eikös siitä synny melkein kultti (tässä tapauksessa töllöttämisestä, siis siitä kirjoittamisesta). Ei vaan, hyvä kun kelpaa!
Moi Karri,
kuten huomaat minuun tarttuu aina jotakin matkalta. Tämä teksti tuli tosin ohi tietoisten intentioiden, joskin toki tunnen töllöttelysi, oi kaikkien kokeiden tekijä!
Mökillä olon eli ilman TV-dekkareita olon jälkeen tuntui hyvältä täysin väsyneenä, hetki ennen nukahtamista avata ruutu, valita tallennettu ohjelma ja kirjoittaa lauseita sieltä täältä, niitä vähän muokkaillen.
Huomaan vaan, että telkkaristakin cutuppaaminen vaatii melkoisesti jälkityöstöä. Oikeastaan melkein hauskempaa kuin töllötinkirjoittaminen on töllötinkatselu: lukea sattumanvaraisesti repliikkejä mitä erilaisimmista dokkareista yms. pätkistä; ainakin eilen tuli monta aidon kreisiä vakava-naurullista pätkää. Jos runoihin voisi jotenkin tallentaa vielä ne ohimenevät, irralliset ilmeet (sanallisesti tai muuten, ehkä visuaalisina häivähdyksinä), olisi tulos mitä mainioin.
Kiitti siis kommentista ja inspiraatiosta (sehän tulee tunnetusti puun takaa)! Oli mukava kun käväisit täällä.
Lähetä kommentti