maanantai 3. elokuuta 2009
Impressio luontorunoilijoista
He mullottavat pressuista kyhäämällään louteella läpi mäntykalikkahiilloksen: järvenselkä kuin siihen olisi kaadettu muitakin runoja. Niemen takana kaakkureiden kaltaiset eläimet, jotka pimeä sulkee sitäkin kumeampaan äänentoistoon sateen tauotessa. Kynnet hikisten sormien päissä puristelevat toisiaan. Rytmi. Runokirjan hinta olisi 45 euroa. Vuo. Se olisi vihreä, kannet paksua nahkaa, sisältä pelkkää kuolemattomuutta. Kolmenkymmentä sivua egyptiläisten pergamenttien tapaan. Se kääntyisi maailman kielille, siitä otettaisiin kuusi lisäpainosta. En tiedä mikä osa johtuu kaasuista, mikä tuijottelusta. Vielä heillä ei ole kesämökkiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
noin kainonhienosti voi kirjoittaa vain mies, joka on juuri viettänyt useita viikkoja luhtahuittien, mesiangervojen ja puolukanvarsien parissa.
(viittaan tässä kommenttiisi esim. Frost-impressiossa)
Jep, näinhän se on! Viihdyn kyllä mainiosti luonnossa, siitä löytyy aina uusia sivuja. Kirjoittamisesta ei verkkovirran ulkopuolella tule kyllä oikein mitään. Olen addiktoitunut sen verran koneeseen ja mahdollisuuteen tehdä erilaisia hakuja sekä muokata tekstiä, että pelkän kynän ja paperin varassa tuntuu orvolta. Tosin mökillä voi etsiä sitten erilaisia "vieraantumattomampia" olemisen muotoja eli jahdata veden eläjiä ja poimia marjoja puskista ja kankailta.
Lähetä kommentti