- Ei vieläkään mitään, pelkkiä mainoskuvia ja kotimaan tiedotusta.
- Hyvänen aika, mitä tulee Dick Darwiniin, jos saan sanoa, minusta tämä ainoastaan tukee turvallisuusskenaariota, jota hän niin usein moitti. Samat tappiot päivästä toiseen, sikäli kuin voimme uskoa sektorien vaihtelun oikeellisuuteen. Tosin tuskin välittäisin tulla mainituksi muussakaan kehityslinjassa, kun tilanne on mikä on: he hermostuvat ja murtavat linjaa entistä aggressiivisemmin.
- Tiesitkö, että myös Jane kuoli? Tuolloin he uutisoivat paria kymmenen vuotta vanhaa tapahtumaa siten että oli mahdotonta tietää kummasta oli kyse. Sivut keräsivät kuivumatonta mustetta ikään kuin läikkätestin kaltaisuus olisi ollut ratkaisu. Vasta kun mustetta ei riittänyt kylliksi kirjoittamiseen, he lopettivat.
- Tapahtuuko näin myös taloudessa? Entä urheilu ja kuolinilmoitukset? Tämä autismi...
- Pysyvyys on suurimpia saavutettavia etuja. Oletko koskaan ajatellut asiaa niin? Ajankohta ei merkitse paljoakaan, sen seuraaminen ei ylipäänsä ole vaihtoehto.
- Uskot siis yhä olevasi siellä. Olen saanut jostakin sen kuvan että osa sinusta on, tarkoitan nuo ulokkeet, eivätkö ne olekaan kiinni kyljissäsi, olin jo niin tottunut niihin?
- Nyt en ymmärrä mistä puhut...
- Nuo kaksi kirjavaa sienentapaista, nehän syntyvät ylijäämänä työstä, jossa reflektoimattomasta aineksesta - viattomuus nimittäin jättää lopulta kuonaliekkiä, joka saattaa muodostaa vastaavaa rasvakudosten alueella.
- En ole varma tunnistanko ääntäsi...
- Katso, joku kirjoittaa tuolla. Ehkä nimemme risteytyvät ja ratkaisevat kaiken uudestaan.
- Älä viitsi. Voimme vihdoinkin myöntää, että pelkäämme.
tiistai 29. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
Anders Portinin elämä ja rekrytointi
Teemulle, mittatohtorille
Harrylle, urheilusankarille
- runouden piripäille
NÄYTÖS I.
[Asetussanat eräälle kohtalolle.
ANDERS. Yksin, itsekseen,
kuitenkin seuran toivossa.]
Oon rullatuolini vanki,
ei kohtalo irti mua päästä.
Mun selkääni kuristaa kanki,
mä nauttisin vaikka räästä.
Mon amie, ihanin Anki,
mua katseilta kuumilta säästä,
oon sullekin pelkkä manki.
Näin elin ja kiljua litkin,
ja päätin: jo vuoteni itkin.
Kun portaikkoon tuolilla rullasin,
ilmalennossa kaiken viel tullasin:
- Et tunne sukusi juurta,
et aavoja reittejä sen,
siks polvikronikkaa suurta
käy laatimaan, onnellinen
- jos selviät lennosta tästä.
Nyt kuihdut vain pullosi kera,
ei menolla tuolla hera
voi hersyä nivusissas.
Sua, varjoa, aaveetkin dissas,
ota kiinni taas elämästä.
Ambulanssissa kokosin itseni.
Niin vierivät vuoden päivät,
mä verta uutta sain,
Old Invalid -portteriviina
oli oivana apurinain.
Ja mä tutkin talvet, kesät,
auki kääntelin haudat, kuolinpesät.
Vaan yhäkin surun häivät
mun poskillein karuina jäivät,
ol otsallain tuskien liina.
Ja mitäpä löysin tieltä?
Vain roskaa, kurjuuden pieltä.
En tuntea ollut isääni,
kun se ryömi sukuineen sisääni:
Oli kaikki surkeita, heikkoja,
viinapannussa uineita veikkoja.
Oli kaameita, harmaita töllejä,
ei pilkottu turhia pöllejä,
liekit nurkkien alle vain -
tulikasteet jo lapsena sain.
Joo mä diggailin Volter Kilpeä,
vaan ei elostain tullutkaan hilpeä -
enpä tiennyt et Johtaja suuri
mua verhosi jo kuin muuri,
sitä kurja tajunnut en,
tiedonhimossain surullinen.
Harrylle, urheilusankarille
- runouden piripäille
NÄYTÖS I.
[Asetussanat eräälle kohtalolle.
ANDERS. Yksin, itsekseen,
kuitenkin seuran toivossa.]
Oon rullatuolini vanki,
ei kohtalo irti mua päästä.
Mun selkääni kuristaa kanki,
mä nauttisin vaikka räästä.
Mon amie, ihanin Anki,
mua katseilta kuumilta säästä,
oon sullekin pelkkä manki.
Näin elin ja kiljua litkin,
ja päätin: jo vuoteni itkin.
Kun portaikkoon tuolilla rullasin,
ilmalennossa kaiken viel tullasin:
- Et tunne sukusi juurta,
et aavoja reittejä sen,
siks polvikronikkaa suurta
käy laatimaan, onnellinen
- jos selviät lennosta tästä.
Nyt kuihdut vain pullosi kera,
ei menolla tuolla hera
voi hersyä nivusissas.
Sua, varjoa, aaveetkin dissas,
ota kiinni taas elämästä.
Ambulanssissa kokosin itseni.
Niin vierivät vuoden päivät,
mä verta uutta sain,
Old Invalid -portteriviina
oli oivana apurinain.
Ja mä tutkin talvet, kesät,
auki kääntelin haudat, kuolinpesät.
Vaan yhäkin surun häivät
mun poskillein karuina jäivät,
ol otsallain tuskien liina.
Ja mitäpä löysin tieltä?
Vain roskaa, kurjuuden pieltä.
En tuntea ollut isääni,
kun se ryömi sukuineen sisääni:
Oli kaikki surkeita, heikkoja,
viinapannussa uineita veikkoja.
Oli kaameita, harmaita töllejä,
ei pilkottu turhia pöllejä,
liekit nurkkien alle vain -
tulikasteet jo lapsena sain.
Joo mä diggailin Volter Kilpeä,
vaan ei elostain tullutkaan hilpeä -
enpä tiennyt et Johtaja suuri
mua verhosi jo kuin muuri,
sitä kurja tajunnut en,
tiedonhimossain surullinen.
torstai 24. syyskuuta 2009
Tom
Tom nauttii täysin mun luottamusta. Vaikka se ei ois antanu maailmalle ku kommunismin ja silmämunansa, se riittäis. Vaikka sen laivue ei jatkais enää koskaan Miramarista Tyynellemerelle ja sen teryleenit ja Edvard VII -paidat sulaisi atollin pohjaan. Se oli mun kanssa, kun baari sytty liekkeihin. Mä mietin aina, miten se selvis isänsä kohtalosta. Laivaston paras pommittaja, ja sitten... Outoutensa takia se aiheutti joka helvetin päivä paminaa, mikä se on. Vala, maia, Ilúvatar vai joku muu vapaa sielu? Itse uskoin pitkään viimeisimpään, mutta kukin tökkii tyylillään. Luulen, että Tom oli eksyksissä. Sen äiti oli kyllä varoittanut sitä menemästä liian kauas kotipihasta, mutta se unohti ohjeet heti, kun näki sirkuksen kulkevan talon ohi. Klovneja ja jonglöörejä ja tiikereiden häkkejä ja eläintenkesyttäjä, joka talutti simpanssia. Tom ihastui siihen. Pian se käveli itsekin käsillään ja heitti voltteja. Sen puheista saattoi kuitenkin päätellä, että se oli ollut olemassa jo ennen Keski-Maan luomista. Monille oli kova pala, että se jätettiin pois elokuvista, mutta se oli ihan loogista: Iceman oli jo siellä, eikä tarina lopulta muutu mitenkään. Pikkulasten höpötystä. Huom! se esti uuden U.S.S. Pueblon, hääti Exocet-MiGit! Kun Tom käveli kentällä, miljoona monsteriautoa hyrräsi! Vaikka se ois mustekala rullatuolissa syömässä koshersushia, se riittäis. Vaikka se ois vieläkin lyhyempi ja puikot katkeais. Vaikka se näyttäis Esko Kiesiltä Audissa, mutta hampaat välkkyis. Sen syvin karisma on hampaissa ja syvemmällä kurkussa, ja vaikka hampaat iskettäis kurkkuun ja kieli pakattais jäihin, voisin silti rakastaa sitä sydämestäni. Still my John Anderton! Mutta se anto myös Kidmanin ja Shieldsin ja Penelopen ja Maailmojen sodan! Se anto kapistalismin ja Kate Holmesin hymyn synnytysvuoteella! Sillä äänellä se sais kutsua mua Audikseen milloin tahansa. Sen sperma on ihmeellistä: Aasialaisia lapsia Holmesista, scientologisia jouluja. Harvinaisuus, yks miljoonassa! Ja jalat ja sixpack, selkä kuin pantterin lantioluu, kun se kohoaa ylläni ja itken riemusta! Tahtoisin silti säilyttää realismin. Mun perse valuu verta, mulla on keuhkoimplantti. Kylkeni on murrettu kymmenesti, tahtoni tuhannesti. Isäni oli kylmähermoinen skitso, alkoholisti ja liikemies, hän toi Tompan ensimmäistä kertaa Suomeen ja aloitti kaiken kurjuuteni Voittajat-formaatillaan. Pelkään, että ilostani hyötyvät vain jääkarhut.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Välityö
Meillä nyt vaan on tällainen pääministeri ettei sitä voi mainita edes runossa. Presidenttimme mahtuu SpecSaversin mainokseen, jossa nauretaan homoille ja muille "vähemmistöille". Filatov (Tarja ihmisenä · Tarjan teemat · Tarjan CV · Tarjan Puheet) on siis hyvin närkästynyt ja pahoillaan, jospa vaikka parilla gallupilla kaatuis hallitus tai ainakin Vanhanen ja kaikki olis taas niin kuin Sossulan aikaan, köyhäkin olis vaan köyhä ja veromaksaja veronmaksaja. Apua näitä asiakkaita! En tajua mitään. En ole elänyt silloin, synnyin vasta 1971. Lukitkaa se Urpilainen kokkolalaiseen kalasankoon älkääkä päästäkö pois. Kai seksikkäintä olis haukkua supervaltoja, jos samalla kuulis ne soundit, kun Obama könyää Sillimanin vinttiin: Halloween Halloween mannequin mannequin. No onhan se YK ja käytäväpamina turvallisuusneuvoston jäsenyydestä yks orava, mutta ehkä Matti siellä avaa suunsa, täällä se avaa vaan lompsansa. Kyllä osaakin ottaa, nainen opettaa miehen, mies valitsee naisen, seuraavana aamuna kukaan ei muista, kenen kanssa ja missä ja mikä nuorisoseura makso ilmakitarat. Siis nainen ja mies, mitä sovinismia! Onks tää joku meemi, missä mennään, hä? Vika on vaan siinä, ettei suomalainen tajuu halauksen voimaa. Ne halaa ihmisiä, jotta vois tappaa Mogadishussa ja Afganistanissa ja kotimaassa ja suojella sivistysvaltiota! Niin mäkin tekisin jos tapaisin päivittäin "raiskaajia" ja "islamilaisia pedofiilejä", joita voisin iskeä surutta takaraivoon käteeni sattuvilla esineillä - mä tekisin niin yhä uudestaan ja kuulun muuten niihin 8 prosenttiin suomalaisia, jotka rakastaa Häkämiestä ja Hornetteja ja jatkais kaikkia sotia, joihin Suomi vaan huolitaan mukaan. Miksei me hyökätty vielä kerran Saksaan ja Neuvostoliittoon vuonna 44, yksin? Mä en silti ymmärrä mitään näistä afroamerikkalaisilta ja ranskalaistuneilta ryssiltä ja kiinalaisilta näyttävistä zombeista. Niillä näyttää silti menevän yhtä lujaa kuin kotimaisella proosalla. Väliin tekee vaan mieli tapella ja olla niin kriittinen vaikka oikeesti saankin erektion kun joku Veeti (?) laulaa: "Oot niin kiltti ettet vihaa ketään / oot niin rohkee ettet pelkää mitään"; eläimen vaisto sanoo, että elvytäs nyt aggressiivisempaa puoltas, kun kuitenkin istut kotonas Vantaalla kuppi teetä kädessäs ja kuuntelet Radio Novaa ja olet muutenkin ihan Mies-Äiti ja kortteleitten humppaa, munas putoo kohta. Se olisikin maailman onni. Oli mulla kerran hyvä setti Prisman parkkiksella, se kerto misseistä ja niiden jääkiekkoilijamiehistä. Ei, mukana ei ollut shemaleja tai muitakaan flarffaavia anomalioita. Ihan streittiä ja heteroo pettämistä, oon sentään kahden lapsen isä, joka odottaa vaimoaan ostoksilta. Harmi vaan kun liimasin sen näytelmän notepadin lompakon päälle ja kävelin Jumboon kuittaan bonukset S-Pankin Asiakasomistajat-tililtä jonotusnumerolla 110. 105 e! Kuvitelkaa! Vaihdoin siinä hehkussa kai padini jonotuslipukkeeseen, ja nyt se makaa kaatopaikalla. Ette voi lukea sitä. Harmi. En saa sitä svengiä tähän. Löysin kyllä välittömästi muita lappuja. Yhdessä ruutupaperissa purkka ja alla sana "äänihuulet". Eniten tässä maailmassa toivon, että Jack Bauer olis totta: niinku Jack London ja korvakuumemittari samassa paketissa, ekstra adaptereilla. Se olis rehtii poliittisuutta, sitä jaksais yhtenä maanantai-iltana tunnin verran, se muuttais välittömästi kaikkia rakenteita.
maanantai 21. syyskuuta 2009
Runokoseria
Kun arvostelija ottaa aiheekseen "Suomalainen modernismi yhä täällä", ja lukija on avattu sen tyylillä. Mielipiteenvaikuttajat vain pyrkii hauskuuttamaan pöytälaatikkomiehiä - päinvastoin kuin tämä, joka agiprokoi mielenpiteitä ja yleisiä asenteita ja teeskentelee ainostaan aiheensa hauskuuden ja naurettavuuden. Taikooko tämä muuli tikusta tukkia ja onttoa puuhevosta? Kysymyksiä sataa, mutta liittyvätköhän ne koserian ongelmakenttään mitenkään? Vastaukset riippuvat viime kädessä siitä, kuinka kosher arvostelija on ja mihin kaupunkiin hän päätyy.
Koseria, tuo meitä kaikkialla kuristava viihdyttäväinen paskanjauhanta ja aasinpakina, tuo korstojen ja korsteenien äiti, korskeiden korsikalaisten koronkiskojien isä, Korson ja Troijan sisilialaisten sisar Mafia, ei ole koskaan kaukana koketeriasta eikä kosherista eikä - modernismista. Mitä sanoo Tauski? Ammuin perheeni, se kirjallisuusterapiasta. Entä BB-Henna? Tilasin uuden leuan Virosta, en enää koskaan lue Kalevalaa. Mitä modernisti? Pari- ja kolmisäe pettivät minut, nyt vaimoni häpäisee minua lukemalla runojani julkisesti. Raja edellisten lausuntojen välillä on hiirenhäntä, paitsi että Henna ja Tauski ovat julkisuuden henkilöitä, mitä modernistiparka ei todellakaan ole - hän ei örveltänyt tietään ihmisten sydämiin eikä voisi vähempää kiinnostaa.
Taannoisilla lausunnoillani kustannusmaailmasta, runoudesta ja modernistisesta formaatista sorruin koseriaan. Sortumiseni oli suuri. Samalla saatoin itseni outoon käteen: rohkaisin toisia, toiset lähetin ikiyöhön, jossa tammat hankaa pimppiään näkymättömään paaluun. Jäin siis välilihaan. Aika siirappista, mutta lukekaapa Helenaa ja Hevosta. Kirjoitelmani vaikutti manifestilta, sohinhan siinä viisikymmenvuotista raatoa pelkkiä kieltoja ja syytöksiä käytellen. Mutta keitä koseriani viihdytti, siinäpä pulma, sillä luullakseni se myös kiihdytti elintoimintoja. Ruokosokeria, näin päättelin katsellessani vasta pestyä puhdasta ruumista, jonka jalka oli leikattu irti ja vapautettu sisällöstään. Se eli teipattuna vitriinissä ja tunki lasia sivuun. "Kosher" oli joku kirjoittanut sen sääreen ja joku jalkapöytään "koketeria". Kiinnostavia sanoja. Sain niistä sanat "atria", "aterin", "atrain". Älkää kysykö miten. Pohdin siinä kuinka suloista olisikaan kumauttaa niillä kustannusmaailmaa ja antaa sille annos morfiinia, on sitä jaettu turhempaankin kipuun. Lehdessä lukisi silti vain:
HAUTAJAISTEN KARU LOPPU:
TEINI HUJAUTTI KAHDESTI SAMAN RUUMIIN PÄÄLTÄ
Tein HATTUTEMPUN, huusi yliajaja.
Arvioikaa minua. Nyt olen aivan toinen mies kuin se onneton narri, joka ilmasi itseään kooloneiksi kutsuttavien kirjallisten muotojen edeltäjillä. Puhun aforismein, yhdellä ainoalla terävällä virkeellä, löydät sen tämän tekstin lopusta. Ellet jaksa hengitysharjoitusta, hyppää yli:
[Tahtoisin, että modernismi ottaisi syliinsä meidät kaikki ja sanoisi, että Mississipiltä löytyy lisää kalmareita, että neljä vuodenaikaa ja Katri Vala ovat yhä omaäänisyyden kriteeri; että modernismi tulisi luokseni kuin MAP-kirkon vanhimmat Young & Bate ja antaisi minulle puhelinnumeronsa (040-8388226) Lasipalatsin kulmilla ja kysyisi mitä profeetta, elävä profeetta, jos sellaisia olisi tänään, ja KAIKEN palauttaminen vuoteen 1829, siis myös George W. Bushin ja John McEnroen ja Radioheadin ja KELAN ja Helvi Juvosen ja Venus Williamsin ja plasmatekniikan, minulle merkitsisi ja minä menisin mykäksi pelkästä ihastuksesta ja kehuisin niiden suomen kielen taitoa ja Joseph Smithin partaa ja kulttuurieroja ja Young vetäisi kuminaamarin päästään ja katsoisi minua hellästi silmiin ja sähähtäisi: Sinä äpärä ja huoran pentu ja huora itsekin - katso mitä annoin sinulle (arvostelu Hesarissa, pari pokaalia) ja sinä petit minut; minä hylkäsin sinut aika päiviä sitten! Otan suojiini nämä analfabeetit - sillä puolet teistä osaa tuskin tavata. Ja siinä syleilyssä minä tahtoisin, että modernismi katsoisi Jukkaakin silmiin ja sanoisi: Ei ole sun vikas ettet osaa lukea, vaan mun. Mutta koska tämä on jo toivomusten kaivo, tiedän ettei niin käy. Minä heitän mormooneille hilut ja jälleennäkemisen toivon, lähden maantietä ja tulen naapureiden laitureille kädessäni katkaistu haulikko. Siinä minä ammun ilmaa ja huudan:]
KOSERIA ON I=H=A=A=N PARASTA MITÄ SUOMESSA VOI TEHDÄ HOUSUT JALASSA, lopetetaan tää lurputus ja otetaan housut pois!
Koseria, tuo meitä kaikkialla kuristava viihdyttäväinen paskanjauhanta ja aasinpakina, tuo korstojen ja korsteenien äiti, korskeiden korsikalaisten koronkiskojien isä, Korson ja Troijan sisilialaisten sisar Mafia, ei ole koskaan kaukana koketeriasta eikä kosherista eikä - modernismista. Mitä sanoo Tauski? Ammuin perheeni, se kirjallisuusterapiasta. Entä BB-Henna? Tilasin uuden leuan Virosta, en enää koskaan lue Kalevalaa. Mitä modernisti? Pari- ja kolmisäe pettivät minut, nyt vaimoni häpäisee minua lukemalla runojani julkisesti. Raja edellisten lausuntojen välillä on hiirenhäntä, paitsi että Henna ja Tauski ovat julkisuuden henkilöitä, mitä modernistiparka ei todellakaan ole - hän ei örveltänyt tietään ihmisten sydämiin eikä voisi vähempää kiinnostaa.
Taannoisilla lausunnoillani kustannusmaailmasta, runoudesta ja modernistisesta formaatista sorruin koseriaan. Sortumiseni oli suuri. Samalla saatoin itseni outoon käteen: rohkaisin toisia, toiset lähetin ikiyöhön, jossa tammat hankaa pimppiään näkymättömään paaluun. Jäin siis välilihaan. Aika siirappista, mutta lukekaapa Helenaa ja Hevosta. Kirjoitelmani vaikutti manifestilta, sohinhan siinä viisikymmenvuotista raatoa pelkkiä kieltoja ja syytöksiä käytellen. Mutta keitä koseriani viihdytti, siinäpä pulma, sillä luullakseni se myös kiihdytti elintoimintoja. Ruokosokeria, näin päättelin katsellessani vasta pestyä puhdasta ruumista, jonka jalka oli leikattu irti ja vapautettu sisällöstään. Se eli teipattuna vitriinissä ja tunki lasia sivuun. "Kosher" oli joku kirjoittanut sen sääreen ja joku jalkapöytään "koketeria". Kiinnostavia sanoja. Sain niistä sanat "atria", "aterin", "atrain". Älkää kysykö miten. Pohdin siinä kuinka suloista olisikaan kumauttaa niillä kustannusmaailmaa ja antaa sille annos morfiinia, on sitä jaettu turhempaankin kipuun. Lehdessä lukisi silti vain:
HAUTAJAISTEN KARU LOPPU:
TEINI HUJAUTTI KAHDESTI SAMAN RUUMIIN PÄÄLTÄ
Tein HATTUTEMPUN, huusi yliajaja.
Arvioikaa minua. Nyt olen aivan toinen mies kuin se onneton narri, joka ilmasi itseään kooloneiksi kutsuttavien kirjallisten muotojen edeltäjillä. Puhun aforismein, yhdellä ainoalla terävällä virkeellä, löydät sen tämän tekstin lopusta. Ellet jaksa hengitysharjoitusta, hyppää yli:
[Tahtoisin, että modernismi ottaisi syliinsä meidät kaikki ja sanoisi, että Mississipiltä löytyy lisää kalmareita, että neljä vuodenaikaa ja Katri Vala ovat yhä omaäänisyyden kriteeri; että modernismi tulisi luokseni kuin MAP-kirkon vanhimmat Young & Bate ja antaisi minulle puhelinnumeronsa (040-8388226) Lasipalatsin kulmilla ja kysyisi mitä profeetta, elävä profeetta, jos sellaisia olisi tänään, ja KAIKEN palauttaminen vuoteen 1829, siis myös George W. Bushin ja John McEnroen ja Radioheadin ja KELAN ja Helvi Juvosen ja Venus Williamsin ja plasmatekniikan, minulle merkitsisi ja minä menisin mykäksi pelkästä ihastuksesta ja kehuisin niiden suomen kielen taitoa ja Joseph Smithin partaa ja kulttuurieroja ja Young vetäisi kuminaamarin päästään ja katsoisi minua hellästi silmiin ja sähähtäisi: Sinä äpärä ja huoran pentu ja huora itsekin - katso mitä annoin sinulle (arvostelu Hesarissa, pari pokaalia) ja sinä petit minut; minä hylkäsin sinut aika päiviä sitten! Otan suojiini nämä analfabeetit - sillä puolet teistä osaa tuskin tavata. Ja siinä syleilyssä minä tahtoisin, että modernismi katsoisi Jukkaakin silmiin ja sanoisi: Ei ole sun vikas ettet osaa lukea, vaan mun. Mutta koska tämä on jo toivomusten kaivo, tiedän ettei niin käy. Minä heitän mormooneille hilut ja jälleennäkemisen toivon, lähden maantietä ja tulen naapureiden laitureille kädessäni katkaistu haulikko. Siinä minä ammun ilmaa ja huudan:]
KOSERIA ON I=H=A=A=N PARASTA MITÄ SUOMESSA VOI TEHDÄ HOUSUT JALASSA, lopetetaan tää lurputus ja otetaan housut pois!
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Puheenvuoro kollokviossa
Omasta puolestani kiitän esitelmästänne ja sen elegantisti muotoilluista naisen kieltä koskevista huomioista. Vakavasti ottaen minua on silti jo pitkään epäilyttänyt tai pikemminkin sanoisin, että olen suhteellisen kauan tuntenut tietynlaista varautuneisuutta puheenaolevaa ideaa kohtaan ja tahtoisin sanoa, että kaiken innovatiivisen ja aidon ohessa on myös vielä muotojaan hakeva, täysin kontrolloimaton, tätimäisesti kaakattava wanna bullshit, päivän mietelause, eräänlainen yön symbolien läpinäkyväksi tekeminen, jolla tarkoitetaan yksinkertaista mutta samalla hämärrettyä suorasukaisuutta tai oikeammin pelkkää kaasulaitosta, kuten kanavien ja poliisiviranomaisten ja mielikuvituksettomien feministityttöjen näkeminen elävinä ilmiöinä merkitsemässä jotakin - todellakin jotakin, hmm. "eräänlaista" - siten että samaisen tädin "puhuvan subjektin" tai "ruumiin" (en uskalla edes ajatella) painotus on sisällytetty kaikkeen mikä sanoissa näyttäytyy - juuri se on tullut jäädäkseen, ja kaikki mahdollisesti ajatteluksi kutsuttava on oikeastaan siihen sotkeutunut harvinaisuuus, ikään kuin vahinkona mukaan tullut aines, usein itse pääasian kanssa ristiriitainen ote; sikäli kuin näen kyllin selvästi kaikki fonotekstuaaliseksi virhetulkinnaksi kutsuttava aines oli jo sisäänrakennettu näihin yleisiksi vahingoiksi kehittyneiden aksioomien sarjoihin, olkoonkin, että ajallisten ja paradigmaattisten ulottuvuuksien huomioon ottaminen osoittautui huomattavasti odotettua vaikeammaksi houkuttelevan Donna Juan ja Donna Quijote -retoriikan ansiosta - ilmiön levinneisyyttä kuvastanee joka tapauksessa sekin, että yhä uusissa tutkimusantologioissa on helppoa julkaista tieteellisinä esityksinä huonoja runoja, joiden jotkut yhä kuvittelevat sisältävän kaikuja eksoottisista kielistä, kuten saksasta tai ruotsista tai jo sinistyvästä, hajoamistilassa olevasta venäläisestä raadosta ja vain siksi, etteivät he osaa kuin englantia. Tässä lienee oletettu pullonkaula, kontekstin "kohdunkaula" olisi mahdollisesti liioittelua, sanon mieluummin oletettu hymenin / khoran reema... Ja mikä pahinta, tässä vallankumouksessa ei ole kyse teorian uudistamisesta, sillä kaiketi kutsumme yhä teoriaksi kokonaisuutta, joka on testattavissa, jolla on kuvausvoimaa, selitysvoimaa jne, mutta jos kutsumme tätä aggressiivisuudessaan kaunopuheista ehdotusta uudeksi teoriaksi naisen kielen käytännöstä on meidän pääteltävä myös että... Pyydän anteeksi, rouva professori, sosiaalisen estyneisyyteni vuoksi en tohdi, noh, tuota, en tohdi viedä ajatuskulkuani aivan loppuun, sillä ilmeestänne päätellen olen kaiketi muutoinkin ilmaissut itseäni hieman sopimattomasti, tarkoitan suorasukaisuuteni tässä tilanteessa... Suokaa vain anteeksi, katsokaas päähänpistoni on seuraava... Ei nyt kannata pahoittaa mieltään, sillä todellisuudessa tilanne ei poikkea olennaisesti mistään muistakaan kirjallisuustieteen teoreettisten suuntausten osakseen saamista kritiikeistä, mutta petollista tässä on ainoastaan se, että asia esitetään toisin, kun lopulta on kyse siitä, että tahdotaan tuottaa hyvää mieltä tietylle tutkijayhteisölle, joka muutoinkin on ahtaalla, taloudellisesti ja sosiaalisesti päähänpotkittuna, kenties omaa avuttomuuttaan tähän umpikujaan ajautuneena, kuten suurin osa meistä, niin erinäisten häpeäntunteiden voittamisestahan tässä lopulta on kyse: Hyvä mieli tieteellisenä kriteerinä, vähän liksaa mukaan, se on kai parasta mielenterveyshoitoa. En todellakaan tahdo muuta kuin kiittää teitä esitelmästänne ja saamastani tutkimusapurahasta ja oikoluvusta ja, tosiaankin mielenkiintoista, hmmm... Nämä siis vain esityksenne herättäminä sivupohdintoina... Ehkä niistä on teille iloa jatkossa, kun kehitätte arvokasta tutkimustanne tieteenalaamme parhaaksi. Kiitos siis vielä kerran.
lauantai 19. syyskuuta 2009
Rakkautta ilmassa
RAKKAUSHOROSKOOPPI
Vaaka 23.9-23.10.
Vaakalapsi syntyy hänen vanhempiensa kannalta epäedulliseen aikaan ja ompa usein avioliiton solmimisen syynä tai hänet tehdään korjaamaan jo rikkimennyttä liittoa. Joka tapauksessa hän heti synnyttyään on todistamassa kitkerää välienselvittelyä johon on itse syypää. Anna Vaakamiehen olla ilmaa sinulle ja ole sinä ilmaa hänelle. Vain molemminpuolinen täydellinen vapaus mahdollistaa onnellisen elämän tämän miehen rinnalla. Lycka till.
Kuun alussa Ursulan duunatessa Marsia vaakojen tunne- ja rakkauselämä on ristiriitaista ja aaltoilevaa: Amorin nuolet suorastaan sinkoilevat. Moottoritie ei ole sula, mutta ei se jäässäkään ole. Joudut olemaan sorvin ääressä, vaikka ei suuremmin innosta. Tällä kertaa syksy ei kuitenkaan taita niskojasi. Nyt on hyvä vaihe aloittaa kuntokoulu tai jokin muu reipashenkinen harrastus, kuten partio, arkkukurssi tai jooga, jotta saat enemmän potkua rakkauden öihisi. Joskus on hyvä olla kuunteluoppilas. Syyssateen jälkeen paistaa aurinko, mutta sumun takaa. Jakson keskivaiheilla Venuksen ja Merkuriuksen tangeeratessa stressioireet, väsymys ja pikkuvaivat vaivaavat yhä. Älä kuuntele paineitasi. Ne ovat ihan tavallisella tasolla, ja sorvisi toimii. Aloita vitamiinikuuri, paina kaasua, jätä kuppilat muille, ihmissuhdeallergiaasi voi tulla muutoksia. Pääset kuokkimaan rakkauden polkua. Kohonneen sivistystasosi vuoksi sinulla ei ole hädän päivää. Amorin pyssy sojottaa jälleen sinuun. Olet kukkona tai kanana tunkiolla. Näillä planeetta-asemilla - Jupiterin eli Mustan Hevosen nylkyttäessä kaksosia ja neitsyitä - on mainio ajankohta lähteä tutkimaan rakkauden metsästysmaita. Kannattaa panostaa myös työrintamalle. Voit panna kodin ja työpaikan välillä ilman suurempia huolia. Irrota ankkuri ja tee lemmenpesä, jossa voitte köyriä kuin ryhävalaat. Pidä sorvisi käynnissä äläkä niuhota. Siis villiä juhlintaa. Saat tyydytystä osaamisestasi. Ota suosionosoitukset vastaan. Jos et vieläkään ole eroottisessa iskussa, mene lääkäriin tai psykiatrille. Hankaluuksia voi ilmetä enemmän kuin luuletkaan, mutta suuria ongelmia ei ole näköpiirissä. Pieni myrsky vesilasiin voi tulla. Lopulta Venus kuitenkin kaataa Käärmeenkantajan.
Vaaka 23.9-23.10.
Vaakalapsi syntyy hänen vanhempiensa kannalta epäedulliseen aikaan ja ompa usein avioliiton solmimisen syynä tai hänet tehdään korjaamaan jo rikkimennyttä liittoa. Joka tapauksessa hän heti synnyttyään on todistamassa kitkerää välienselvittelyä johon on itse syypää. Anna Vaakamiehen olla ilmaa sinulle ja ole sinä ilmaa hänelle. Vain molemminpuolinen täydellinen vapaus mahdollistaa onnellisen elämän tämän miehen rinnalla. Lycka till.
Kuun alussa Ursulan duunatessa Marsia vaakojen tunne- ja rakkauselämä on ristiriitaista ja aaltoilevaa: Amorin nuolet suorastaan sinkoilevat. Moottoritie ei ole sula, mutta ei se jäässäkään ole. Joudut olemaan sorvin ääressä, vaikka ei suuremmin innosta. Tällä kertaa syksy ei kuitenkaan taita niskojasi. Nyt on hyvä vaihe aloittaa kuntokoulu tai jokin muu reipashenkinen harrastus, kuten partio, arkkukurssi tai jooga, jotta saat enemmän potkua rakkauden öihisi. Joskus on hyvä olla kuunteluoppilas. Syyssateen jälkeen paistaa aurinko, mutta sumun takaa. Jakson keskivaiheilla Venuksen ja Merkuriuksen tangeeratessa stressioireet, väsymys ja pikkuvaivat vaivaavat yhä. Älä kuuntele paineitasi. Ne ovat ihan tavallisella tasolla, ja sorvisi toimii. Aloita vitamiinikuuri, paina kaasua, jätä kuppilat muille, ihmissuhdeallergiaasi voi tulla muutoksia. Pääset kuokkimaan rakkauden polkua. Kohonneen sivistystasosi vuoksi sinulla ei ole hädän päivää. Amorin pyssy sojottaa jälleen sinuun. Olet kukkona tai kanana tunkiolla. Näillä planeetta-asemilla - Jupiterin eli Mustan Hevosen nylkyttäessä kaksosia ja neitsyitä - on mainio ajankohta lähteä tutkimaan rakkauden metsästysmaita. Kannattaa panostaa myös työrintamalle. Voit panna kodin ja työpaikan välillä ilman suurempia huolia. Irrota ankkuri ja tee lemmenpesä, jossa voitte köyriä kuin ryhävalaat. Pidä sorvisi käynnissä äläkä niuhota. Siis villiä juhlintaa. Saat tyydytystä osaamisestasi. Ota suosionosoitukset vastaan. Jos et vieläkään ole eroottisessa iskussa, mene lääkäriin tai psykiatrille. Hankaluuksia voi ilmetä enemmän kuin luuletkaan, mutta suuria ongelmia ei ole näköpiirissä. Pieni myrsky vesilasiin voi tulla. Lopulta Venus kuitenkin kaataa Käärmeenkantajan.
torstai 17. syyskuuta 2009
Arvostelupalvelu
Ensinnäkin tahdon todeta, että me täällä arvostelupalvelussa pidämme tekstien lukemisesta. Me olemme täällä auttaaksemme teitä, hyvät julkaisemiseen pyrkivät kirjoittajat. Julkaisukynnyksen ylittäminen on aina haastavaa. Useimmiten se vaatii kokonaissuunnittelua, perehtymistä ja asiantuntijan auttavaa kättä. Esikoiset kamppailevat elintilasta, jota säätelevät kustannusprofiilit, markkinointi ja kritiikki sekä kilpailu huomiosta. Kustantamoihin tarjotaan vuositasolla tuhansia käsikirjoituksia, joista päivänvalon näkevät vain muutamat runoteokset, joukossa jokunen esikoinen.
Tässä tilanteessa formaattiin kirjoittaminen on parasta, mitä voitte tehdä. Tehkää jo alussa palvelus itsellenne: älkää edes yrittäkö muuta kuin suomalaisen modernismin toisintoja. Asettelut ja peruslause Haavikolta ja Mannerilta, ehkä Saarikoskelta, joskaan ette koskaan kilpaile laadussa heidän kanssaan. Mikäli ette jaksa lukea kyseisiä kirjoittajia "liian vaikeina", pistäytykää kirjakaupan hyllyllä ja katsokaa säeasettelun malli mistä hyvänsä käteenne osuvasta runokirjasta. Ne ovat kaikissa suunnilleen samanlaiset: tasaus vasemmalla, joitakin sisennyksiä sinne tänne mausteeksi, selkeät säeryhmät. Pientä variaatiota kenties, mutta liika säännön murtaminen on naurettavaa pelleilyä, typografista kikkailua, johon vain aloittelijat sortuvat. Toinen vaihtoehto on keskeislyyrinen luontotunnelmointi tai reipas murrekieli ja puheenomaisuus proosarunouden parissa - toki sisälle sopii myös nykynuorison nettikieli. Jälkimmäisessäkin tärkeitä ovat perinteiset mutta raikkaat metaforat ja heittäytyminen minä-sinä -suhteen tuoreuttamiseen Sirkka Turkan jalanjäljissä.
Viime vuodet ovat osoittaneet, että proosaruno saattaa olla jo lähtökohdiltaan ylivoimainen valinta, sillä se jos mikä saa kustantamot uskomaan mahdollisuuksiinne prosaisteina. Ajatelkaapa minkä polun Jari Tervo, Kari Hotakainen ja Kjell Westö ovat teille raivanneet - ja hekin aloittivat sentään pääosin säkeellä. Myös proosarunon mallin löydätte kirjakaupoissa esillä olevista teoksista. Nykyisen proosarunon suurin etu on siinä, että rytmin hankaluudet voidaan ohittaa kivutta latomalla teksti kuin mikä hyvänsä suorasanainen kyhäelmä. Rytmistä kustantamot eivät juurikaan ymmärrä eikä niiden tulekaan - rytmi hylättiin mitan mukana kategorisesti vuonna 1956.
Olipa valintanne mikä hyvänsä, myönteisten kustannuspäätösten kannalta on olennaista, että toimittajat tunnistavat lähetyksenne runoudeksi pelkällä silmäilyllä. Ilmaisunne on ylipäänsä kosiskeltava riittävästi heidän runousopillista yleistietouttaan ja vastattava mahdollisimman optimaalisesti kustantamojen käsitystä siitä, miten hengentuotteenne sopii formaatin materiaalisiin ehtoihin sekä millainen aika teoksen toimittamiseen voidaan uhrata.
Älkää siis yrittäkö mitään liian poikkeavaa. Se on ensinnäkin julkaisullinen itsemurha, ellette tahdo liukua pois varsinaisten kustantajien ja samalla lehtijulkisuuden piiristä. Toiseksi se on ylpeyttä, jota ette pysty lunastamaan. Mitä vaivattomampi toimitusprosessi, sitä parempi tulos teidän kannaltanne. On syytä pitää mielessä, että runous ylipäänsä on kustantajille umpikuja. Sen kirjoittamiseen tai julkaisemiseen ei liity minkäänlaista glooriaa. Onkin ihme, että runoutta ylipäänsä kustannetaan. Kyse on lähinnä kirjatalojen imagosta ja oletetusta tarpeesta tuottaa laadukasta taidekirjallisuutta. Enemmän kuin syvällisiä hengentuotteitanne ne tarvitsevat proosaa tärkeistä aiheista, kuten seurustelusta, seksistä ja sukupolvien kuiluista, urheilusta ja julkisuudesta, ylipäänsä julkisuudesta. Poliitikkojen käsittely on aina iso plussa, sillä se on ajankohtaista. Jos kustantamot käsittäisivät, kuinka turhanaikaista suurin osa heidän tukemastaan runoudesta on ja millaista resurssihukkaa se aiheuttaa, he olisivat sulkeneet portit aikoja sitten.
En voi kylliksi tähdentää jo mainitsemaani tosiseikkaa: Mitä modernistisempi kokoelma, sitä paremmat mahdollisuudet palkintoihin. Modernismilla tarkoitan runoutta, jota suuret kustantamot ovat julkaisseet Suomessa viimeisenä viitenä vuosikymmenenä teemalla valo ja neljä vuodenaikaa eli ihmiselämän lyhyys. Tämän aikaikkunan ulkopuolella, joskin myös siihen tyylillisesti sopeutumattomina, olette omillanne. Vaikka voittekin mainita haastatteluissa löytävänne itsenne kerta toisensa perään jostakin Eeva-Liisa Mannerin ja Mirkka Rekolan välistä - oikeastaan juuri tuo rekisterinvalinta on teidät palkintoehdokkaaksi tuonutkin - olette kuitenkin aina omillanne. Siksi jo runoilijaksi ryhtymisen hetkillä kannattaa tiedostaa, että kahdenkin kokoelman putki on harvinaisuus. Sen jälkeen elintilasta on kamppailtava verissä päin, eikä henkilökohtaisilla kirjallisilla uhrauksilla - elleivät ne ole myönnytyksiä konventionaalisuuden suuntaan - ole liiemmälti merkitystä. Yleensä onnistuminen kirjoittajana tarkoittaa pelastautumista prosaistiksi. Tosin palkituimmilta runoilijoilta julkaistaan häveliäisyys-, julkisuus- tai modernismisyistä useampiakin teoksia. Riippuu täysin kustantajasta, kuinka kauan tällainen suhde voi jatkua. Ilonaihe puolestaan on, että se voi jatkua pitkäänkin - syistä, joita kukaan ei osaa ennustaa. Kritiikin suoman näkyvyyden osalta jo kolmansia kokoelmia uhkaa häviäminen, mutta se ei ole tällä hetkellä teidän suurin murheenne. Yritetäänpä nyt yhdessä sitä ensimmäistä ja pidetään rattaat pyörimässä. Kaiken kaikkiaan suomalaisella runoudella menee tällä hetkellä todella hienosti. Kohti omaa ääntä!
Tässä tilanteessa formaattiin kirjoittaminen on parasta, mitä voitte tehdä. Tehkää jo alussa palvelus itsellenne: älkää edes yrittäkö muuta kuin suomalaisen modernismin toisintoja. Asettelut ja peruslause Haavikolta ja Mannerilta, ehkä Saarikoskelta, joskaan ette koskaan kilpaile laadussa heidän kanssaan. Mikäli ette jaksa lukea kyseisiä kirjoittajia "liian vaikeina", pistäytykää kirjakaupan hyllyllä ja katsokaa säeasettelun malli mistä hyvänsä käteenne osuvasta runokirjasta. Ne ovat kaikissa suunnilleen samanlaiset: tasaus vasemmalla, joitakin sisennyksiä sinne tänne mausteeksi, selkeät säeryhmät. Pientä variaatiota kenties, mutta liika säännön murtaminen on naurettavaa pelleilyä, typografista kikkailua, johon vain aloittelijat sortuvat. Toinen vaihtoehto on keskeislyyrinen luontotunnelmointi tai reipas murrekieli ja puheenomaisuus proosarunouden parissa - toki sisälle sopii myös nykynuorison nettikieli. Jälkimmäisessäkin tärkeitä ovat perinteiset mutta raikkaat metaforat ja heittäytyminen minä-sinä -suhteen tuoreuttamiseen Sirkka Turkan jalanjäljissä.
Viime vuodet ovat osoittaneet, että proosaruno saattaa olla jo lähtökohdiltaan ylivoimainen valinta, sillä se jos mikä saa kustantamot uskomaan mahdollisuuksiinne prosaisteina. Ajatelkaapa minkä polun Jari Tervo, Kari Hotakainen ja Kjell Westö ovat teille raivanneet - ja hekin aloittivat sentään pääosin säkeellä. Myös proosarunon mallin löydätte kirjakaupoissa esillä olevista teoksista. Nykyisen proosarunon suurin etu on siinä, että rytmin hankaluudet voidaan ohittaa kivutta latomalla teksti kuin mikä hyvänsä suorasanainen kyhäelmä. Rytmistä kustantamot eivät juurikaan ymmärrä eikä niiden tulekaan - rytmi hylättiin mitan mukana kategorisesti vuonna 1956.
Olipa valintanne mikä hyvänsä, myönteisten kustannuspäätösten kannalta on olennaista, että toimittajat tunnistavat lähetyksenne runoudeksi pelkällä silmäilyllä. Ilmaisunne on ylipäänsä kosiskeltava riittävästi heidän runousopillista yleistietouttaan ja vastattava mahdollisimman optimaalisesti kustantamojen käsitystä siitä, miten hengentuotteenne sopii formaatin materiaalisiin ehtoihin sekä millainen aika teoksen toimittamiseen voidaan uhrata.
Älkää siis yrittäkö mitään liian poikkeavaa. Se on ensinnäkin julkaisullinen itsemurha, ellette tahdo liukua pois varsinaisten kustantajien ja samalla lehtijulkisuuden piiristä. Toiseksi se on ylpeyttä, jota ette pysty lunastamaan. Mitä vaivattomampi toimitusprosessi, sitä parempi tulos teidän kannaltanne. On syytä pitää mielessä, että runous ylipäänsä on kustantajille umpikuja. Sen kirjoittamiseen tai julkaisemiseen ei liity minkäänlaista glooriaa. Onkin ihme, että runoutta ylipäänsä kustannetaan. Kyse on lähinnä kirjatalojen imagosta ja oletetusta tarpeesta tuottaa laadukasta taidekirjallisuutta. Enemmän kuin syvällisiä hengentuotteitanne ne tarvitsevat proosaa tärkeistä aiheista, kuten seurustelusta, seksistä ja sukupolvien kuiluista, urheilusta ja julkisuudesta, ylipäänsä julkisuudesta. Poliitikkojen käsittely on aina iso plussa, sillä se on ajankohtaista. Jos kustantamot käsittäisivät, kuinka turhanaikaista suurin osa heidän tukemastaan runoudesta on ja millaista resurssihukkaa se aiheuttaa, he olisivat sulkeneet portit aikoja sitten.
En voi kylliksi tähdentää jo mainitsemaani tosiseikkaa: Mitä modernistisempi kokoelma, sitä paremmat mahdollisuudet palkintoihin. Modernismilla tarkoitan runoutta, jota suuret kustantamot ovat julkaisseet Suomessa viimeisenä viitenä vuosikymmenenä teemalla valo ja neljä vuodenaikaa eli ihmiselämän lyhyys. Tämän aikaikkunan ulkopuolella, joskin myös siihen tyylillisesti sopeutumattomina, olette omillanne. Vaikka voittekin mainita haastatteluissa löytävänne itsenne kerta toisensa perään jostakin Eeva-Liisa Mannerin ja Mirkka Rekolan välistä - oikeastaan juuri tuo rekisterinvalinta on teidät palkintoehdokkaaksi tuonutkin - olette kuitenkin aina omillanne. Siksi jo runoilijaksi ryhtymisen hetkillä kannattaa tiedostaa, että kahdenkin kokoelman putki on harvinaisuus. Sen jälkeen elintilasta on kamppailtava verissä päin, eikä henkilökohtaisilla kirjallisilla uhrauksilla - elleivät ne ole myönnytyksiä konventionaalisuuden suuntaan - ole liiemmälti merkitystä. Yleensä onnistuminen kirjoittajana tarkoittaa pelastautumista prosaistiksi. Tosin palkituimmilta runoilijoilta julkaistaan häveliäisyys-, julkisuus- tai modernismisyistä useampiakin teoksia. Riippuu täysin kustantajasta, kuinka kauan tällainen suhde voi jatkua. Ilonaihe puolestaan on, että se voi jatkua pitkäänkin - syistä, joita kukaan ei osaa ennustaa. Kritiikin suoman näkyvyyden osalta jo kolmansia kokoelmia uhkaa häviäminen, mutta se ei ole tällä hetkellä teidän suurin murheenne. Yritetäänpä nyt yhdessä sitä ensimmäistä ja pidetään rattaat pyörimässä. Kaiken kaikkiaan suomalaisella runoudella menee tällä hetkellä todella hienosti. Kohti omaa ääntä!
tiistai 15. syyskuuta 2009
Ted Kennedy
Olen ihminen, eikä sille pitäisi nauraa, ja silti kaikki pitävät enemmän eläimistä. Lataat ilmeisesti heti aloituksessa kaiken peliin. Voisitko kuitenkin harkita seuraavaa: "Olen tylsä ihminen / idiootti Porvoosta / Ivalosta, joka..." Mitä pinnallisuutta alhaalla: Ted ja hänen maalliset jäänteensä, Ted ja hänen taivaalliset äänteensä, Ted ja hänen käänteensä senaatissa, kuin kanit matkalla kuusimetsiin, enkelten ruohokaupunkiin. Ruohometsän kansa on kaiketi lempikirjojasi. Tää ylevä taivas / pinnallinen maa -setti voisi olla tosi jäätävä. Kun mä lopulta kuolin / John kurkki taivaalta hodarit ja puputytöt kainalossa / McEnnedyt pöksyissä / McCormick - niinhän siinä aina käy... Tässä vaiheessa runoa en ihmettele, että täällä pidetään eläimistä eikä yksinlaulusta. Hodarit on jees, eiköhän se tästä lohkea... Jos tuohon saisi mukaan vielä IKEAn? Kerran nuotiolla, metsästyksen jälkeen: Mauste on ruoan sielu, ääni ihmisen. Tuota, ei sun tosiaankaan tartte kiusata ittees näillä maneereilla, me klikattiin toiseen tekstiin jo ajat sitten. Pietari kertoi, että maalliset jäänteeni pelastuivat tulen lävitse - eläinosat leijonille, partakorppikotkille, taivaalliset serafeille, kerubeille, säälipalat cepareille. Omg, kas kun ei Lady Gaga ja hänen surkeat faninsa, kuten konserteissa homostelevat juntit ja Madonna, toi on kai se Hesarin pupujuttu nyt ja sitten kappale Raamattua. Huumorista iso plussa. Olen pahoillani, mutta niin siinä kävi. Olet "pahoillasi", niin olen minäkin. Kenties tahdoin sanoa vain, etten tahtoisi olla täällä niin yksin. Mukava tautologia, jospa viipyisit siellä hieman kauemmin, ettemme aivan tikahdu oivalluksiisi täällä arvostelupalvelussa.
Yhteenveto: Ei ole mitään niin epäuskottavaa kuin yrittää puhua Ted Kennedyn suulla tekstissä, joka ei muistuta yhtään Ted Kennedystä. Mitä nämä eläimet tässä tekevät? Miksi tuo loru, miksi mausteet? Jos tämä on metaforista reduktiota, jossa ihmisiä käsitellään eläiminä ja eläimiä enkeleinä ja kasvikuntana, unohdetaan koko juttu. Kaniinithan merkkaavat sukupuolista aktiivisuutta (vrt. puputytöt) ja tämä rooliruno, no hei, nyt sä itket, c'mon, ehkä tuo lopulta poikii jotakin - lopeta vollotus, lehmä, itsehän tänne runojasi lähetät. Tai nythän minä keksin tähän umpikujaan positiivisen ratkaisun. Voisit vaihtaa kanit Tuksuksi ja Tedin Napoleoniksi...
Yhteenveto: Ei ole mitään niin epäuskottavaa kuin yrittää puhua Ted Kennedyn suulla tekstissä, joka ei muistuta yhtään Ted Kennedystä. Mitä nämä eläimet tässä tekevät? Miksi tuo loru, miksi mausteet? Jos tämä on metaforista reduktiota, jossa ihmisiä käsitellään eläiminä ja eläimiä enkeleinä ja kasvikuntana, unohdetaan koko juttu. Kaniinithan merkkaavat sukupuolista aktiivisuutta (vrt. puputytöt) ja tämä rooliruno, no hei, nyt sä itket, c'mon, ehkä tuo lopulta poikii jotakin - lopeta vollotus, lehmä, itsehän tänne runojasi lähetät. Tai nythän minä keksin tähän umpikujaan positiivisen ratkaisun. Voisit vaihtaa kanit Tuksuksi ja Tedin Napoleoniksi...
Tärkkipalttina
Kylmiä skalpelleja, atuloita, ja silti hän saa teoksensa simpukankuorta käsittelevään päälukuun vain veren peittämän lavuaarin. Pienikin viilto väärään paikkaan voi aiheuttaa suunnattomia kipuja. Mutta ei hän osaa muutakaan. Hän sulkee tiedostot raivon vallassa ja työntää pinsetin terskaansa ja toisen vasempaan kivespussiinsa ja puristaa laskettuaan ensin housuihinsa. Jossakin hukkuvat emättimen muotoiset varuskunnat, enempää hän ei saa irti mielikuvituksestaan ennen pyörtymistään. Nämä kokeet. Bambuviiluja, hitaasti putoavaa vettä, neekerinsankkeria, hullunsuolaa. Hän on ollut täysin varma, että jostakin tuon muistuman on täytynyt tulla ja pesiytyä hänen ruumiiseensa. Hän ei käsitä, miksi hänen nimekseen on toistuvasti, testi testin jälkeen, pantu Tärkkipalttina.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Risti ja Rautalukki (fragmentteja)
PROLOGI
Sankarin olemus säröyttää teoksen. Hän kehittyy koomisesta juoruilevasta vanhasta neidistä Nemesis-hahmoksi, joka kostaa viattomien puolesta. Näitä kahta peruselementtiä kehitin eteenpäin holmesilaisiin yli-ihmisiin ja tavallisiin miehiin. Kaksi miestä tai viisi, riippuen kriitikosta. Tässä tapauksessa viittaan novelleihin.
Jo 40-luvulla Philo Vance -kirjojen suosio tuntui vanhentuneelta. Ei ollut enää aikaa pysähtyä riittävän kauaksi. Olemme oikukkaita, kiivaita ja ilkeitä yksityisihmisiä. Eräät ovat alkoholisteja, kuten minä. Seksuaalisia luonnottomuuksia pidän mauttomina. Jätin Otavaan toisen käsikirjoituksen, uskoin saavani sen kuntoon, niin että sen voi turvallisesti julkaista. Niin innokas Gardby-sarjan lukija kuin olinkin, kustantaja antoi palttua aikajärjestykselle. Helsingissä tapahtui nyt melkoisia muutoksia. Vasara uhkaamassa sidottua miehen hahmoa, pahan naisen, pahan Venäjän, pahan Saksan, pahan homon valvova silmä, tässäpä meille kimppu psykoanalyyttisia ongelmia. Ei kuitenkaan selviä, miksi Otava ei jatkanut kustantajana. Joulumarkkinoille Kansantuhooja, vertailukohteena Ellery Queen:
- Nyt savupirttisi suljetaan perusteellista tuuletusta varten.
- Kuin puhkaistu ilmapallo, kaasun voimalla.
- Kuuletko, minä nauran sinun verkoillesi, kuuletko kuinka minä nauran!
- Sellainen te olette. Pehmeys ei pysty rikollisiin.
Outsiderin sota oli ohi. Yhteisöä uhkaavat älykkäät naisrikolliset.
*
Osallistuessaan tähän taisteluun epäaidot ihmiset antavat lapsilleen ruotsinkielisiä nimiä.
*
- Kapteeni Martti Sorsa, Mannerheim-ristin ritari, oli homo. Hän tahtoi vaimokseen naisen, jonka nilkan ympärille saisi yltämään kätensä. 'Tyypillinen kaunis ystävä'. Ja velvollisuus oli täyttää miehen odotukset, miten te...
- Hän työnsi tarjoilupöydän sivuun, käänsi minut kontilleen ja sanoi: Esteri! Sinä et ole sellainen tyttö kuin olen luullut! Viime kevätkesällähän… - On sanoin kuvaamattoman raskasta olla sinun kaltaisesi miehen aviovaimo! sanoin. Miksi keskeytät? Jatka, sinä julma mies! Niin, me rakastimme toisiamme. Tulkitsen epäonnistumisen ominaisena ajalle. Se oli hirmuinen talvi ja - ihana. Nyt tuo kaikki on kuin kaukainen, katkennut uni.
- Te tunnette taiteilijapiirejä. Tiedätte, että juuri millekään ei anneta siellä arvoa. Vain pilkkaa, parhaassa tapauksessa mautonta leikinlaskua: "Suurkiitos kannustavista kommenteista." Eikö sinun olisi puhuteltava häntä? On jo kahdeksan vuotta...
- Minä pelkään...
- Kumpaa sinä pelkäät?
- Me olemme liian onnellisia. Eikö ole väärin olla näin onnellinen?
*
Hän rakentaa hiekasta uljaita linnoja uittaen purjelaivaansa. "Penikka" ja "pentu", se kuulostaa melkein... Inkeri pitää tekstiä inhottavana. - Ja tekö olisitte muka nainen! Eikö se ole konjunktuuria!
- Sellainen te olette. Pehmeys ei pysty rikollisiin. Silmissä ei oikeastaan ole todellista valtaa, hän kivahti.
Vanhuuttaan vihertävä musta kävelypuku, olkapäillä ja takin rinnuksella hänen silmänsä olivat valppaat. Jok' ainoan sielun hän vangita voi / ja piinaten surmaa ne, oi! Siinä sydämeen ammuttu merimies, Obersturmführer von Markenfeld, kyynisyys perhearvoja, koska se määritellään.
- Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista.
- Minun aavisteluni voivat olla aivan naurettavia, te tiedätte ne asiat paljon paremmin.
- Mielettömyyksiä! En ole syrjäyttänyt sinua. En ikinä salli sinun... Palaa takaisin matkustajakoti Piilopirttiin.
Huh, naiset olisivat paljon kiinnostavampia.
*
Bruno Rygseckin ympärillä ollut Irma Vanne ja Irja Laantila ovat kaukana "kilteistä tytöistä". Irja varoitti:
- So, so. Vuorokaudessa on yökin.
Tytössä oli jotakin ylipingoittunutta. Mutta virkistävä hän oli. Guy Cornplowin murhan saattoi ymmärtää sen valossa. Hän oli valmis, hän edusti helsinkiläisyyttä, hallitsevaa keskusta. Pienen ruskean turkislakin alta kohti sänkyä. Paljas olkapää hohti lampettien valossa. Mistä näissä pahoissa naisissa on kysymys? Hän tiesi liian paljon. Kuka on tämä Kana-Kristiina?
*
Tiuskimista, unettomuutta, suuttumista ja epämääräisiä pelkoja. Sodan jatkuessa tuollaisia korvenkätköjä oli ilmestynyt eri puolille. Lehti kehotti lukijoitaan korjaamaan hermostuneisuuden tilansa esimerkiksi siirtymällä tavanomaisesta poikkeavaan ympäristöön. Kansanhuolto ja mottitalkoot, jossa juodaan korviketta ja todetaan pula kaikesta.
- Rauhan juhlaa, porvarit.
Kenenkään näkemättä kynttilät sirottivat tähtiä flyygelin koskettimille. Silloin hän virkahti:
- "Peer Gyntisi" on palannut kotiin. Vanha suomalainen perhesysteemi on paljon parempi - kaikille asianosaisille.
*
Bärlund oli tuolloin tunnetuin suomalainen nyrkkeilijä, mikä aiheutti paljon henkisesti ja fyysisesti vammautuneita miehiä ja Gee-Bee-hysteriaa. Sodan jälkeen hän polttaa amerikkalaisia savukkeita North Statea ja Raleighia. Merkkituotteet ja lujaa kulkeva auto olivat hänen isänsä ihannoitu omakuva. Nämä esimerkit eivät vain luo ideaa (tai toivetta, tai haavekuvaa) vaan tekevät sen todentuntuiseksi. Viimeisenä sankarin vastustajia, haavoittuneita ja vajavaisia - ei enää laajan yleisön tuntema kohtuullisen isänmaallisuuden idea.
Sankarin olemus säröyttää teoksen. Hän kehittyy koomisesta juoruilevasta vanhasta neidistä Nemesis-hahmoksi, joka kostaa viattomien puolesta. Näitä kahta peruselementtiä kehitin eteenpäin holmesilaisiin yli-ihmisiin ja tavallisiin miehiin. Kaksi miestä tai viisi, riippuen kriitikosta. Tässä tapauksessa viittaan novelleihin.
Jo 40-luvulla Philo Vance -kirjojen suosio tuntui vanhentuneelta. Ei ollut enää aikaa pysähtyä riittävän kauaksi. Olemme oikukkaita, kiivaita ja ilkeitä yksityisihmisiä. Eräät ovat alkoholisteja, kuten minä. Seksuaalisia luonnottomuuksia pidän mauttomina. Jätin Otavaan toisen käsikirjoituksen, uskoin saavani sen kuntoon, niin että sen voi turvallisesti julkaista. Niin innokas Gardby-sarjan lukija kuin olinkin, kustantaja antoi palttua aikajärjestykselle. Helsingissä tapahtui nyt melkoisia muutoksia. Vasara uhkaamassa sidottua miehen hahmoa, pahan naisen, pahan Venäjän, pahan Saksan, pahan homon valvova silmä, tässäpä meille kimppu psykoanalyyttisia ongelmia. Ei kuitenkaan selviä, miksi Otava ei jatkanut kustantajana. Joulumarkkinoille Kansantuhooja, vertailukohteena Ellery Queen:
- Nyt savupirttisi suljetaan perusteellista tuuletusta varten.
- Kuin puhkaistu ilmapallo, kaasun voimalla.
- Kuuletko, minä nauran sinun verkoillesi, kuuletko kuinka minä nauran!
- Sellainen te olette. Pehmeys ei pysty rikollisiin.
Outsiderin sota oli ohi. Yhteisöä uhkaavat älykkäät naisrikolliset.
*
Osallistuessaan tähän taisteluun epäaidot ihmiset antavat lapsilleen ruotsinkielisiä nimiä.
*
- Kapteeni Martti Sorsa, Mannerheim-ristin ritari, oli homo. Hän tahtoi vaimokseen naisen, jonka nilkan ympärille saisi yltämään kätensä. 'Tyypillinen kaunis ystävä'. Ja velvollisuus oli täyttää miehen odotukset, miten te...
- Hän työnsi tarjoilupöydän sivuun, käänsi minut kontilleen ja sanoi: Esteri! Sinä et ole sellainen tyttö kuin olen luullut! Viime kevätkesällähän… - On sanoin kuvaamattoman raskasta olla sinun kaltaisesi miehen aviovaimo! sanoin. Miksi keskeytät? Jatka, sinä julma mies! Niin, me rakastimme toisiamme. Tulkitsen epäonnistumisen ominaisena ajalle. Se oli hirmuinen talvi ja - ihana. Nyt tuo kaikki on kuin kaukainen, katkennut uni.
- Te tunnette taiteilijapiirejä. Tiedätte, että juuri millekään ei anneta siellä arvoa. Vain pilkkaa, parhaassa tapauksessa mautonta leikinlaskua: "Suurkiitos kannustavista kommenteista." Eikö sinun olisi puhuteltava häntä? On jo kahdeksan vuotta...
- Minä pelkään...
- Kumpaa sinä pelkäät?
- Me olemme liian onnellisia. Eikö ole väärin olla näin onnellinen?
*
Hän rakentaa hiekasta uljaita linnoja uittaen purjelaivaansa. "Penikka" ja "pentu", se kuulostaa melkein... Inkeri pitää tekstiä inhottavana. - Ja tekö olisitte muka nainen! Eikö se ole konjunktuuria!
- Sellainen te olette. Pehmeys ei pysty rikollisiin. Silmissä ei oikeastaan ole todellista valtaa, hän kivahti.
Vanhuuttaan vihertävä musta kävelypuku, olkapäillä ja takin rinnuksella hänen silmänsä olivat valppaat. Jok' ainoan sielun hän vangita voi / ja piinaten surmaa ne, oi! Siinä sydämeen ammuttu merimies, Obersturmführer von Markenfeld, kyynisyys perhearvoja, koska se määritellään.
- Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista.
- Minun aavisteluni voivat olla aivan naurettavia, te tiedätte ne asiat paljon paremmin.
- Mielettömyyksiä! En ole syrjäyttänyt sinua. En ikinä salli sinun... Palaa takaisin matkustajakoti Piilopirttiin.
Huh, naiset olisivat paljon kiinnostavampia.
*
Bruno Rygseckin ympärillä ollut Irma Vanne ja Irja Laantila ovat kaukana "kilteistä tytöistä". Irja varoitti:
- So, so. Vuorokaudessa on yökin.
Tytössä oli jotakin ylipingoittunutta. Mutta virkistävä hän oli. Guy Cornplowin murhan saattoi ymmärtää sen valossa. Hän oli valmis, hän edusti helsinkiläisyyttä, hallitsevaa keskusta. Pienen ruskean turkislakin alta kohti sänkyä. Paljas olkapää hohti lampettien valossa. Mistä näissä pahoissa naisissa on kysymys? Hän tiesi liian paljon. Kuka on tämä Kana-Kristiina?
*
Tiuskimista, unettomuutta, suuttumista ja epämääräisiä pelkoja. Sodan jatkuessa tuollaisia korvenkätköjä oli ilmestynyt eri puolille. Lehti kehotti lukijoitaan korjaamaan hermostuneisuuden tilansa esimerkiksi siirtymällä tavanomaisesta poikkeavaan ympäristöön. Kansanhuolto ja mottitalkoot, jossa juodaan korviketta ja todetaan pula kaikesta.
- Rauhan juhlaa, porvarit.
Kenenkään näkemättä kynttilät sirottivat tähtiä flyygelin koskettimille. Silloin hän virkahti:
- "Peer Gyntisi" on palannut kotiin. Vanha suomalainen perhesysteemi on paljon parempi - kaikille asianosaisille.
*
Bärlund oli tuolloin tunnetuin suomalainen nyrkkeilijä, mikä aiheutti paljon henkisesti ja fyysisesti vammautuneita miehiä ja Gee-Bee-hysteriaa. Sodan jälkeen hän polttaa amerikkalaisia savukkeita North Statea ja Raleighia. Merkkituotteet ja lujaa kulkeva auto olivat hänen isänsä ihannoitu omakuva. Nämä esimerkit eivät vain luo ideaa (tai toivetta, tai haavekuvaa) vaan tekevät sen todentuntuiseksi. Viimeisenä sankarin vastustajia, haavoittuneita ja vajavaisia - ei enää laajan yleisön tuntema kohtuullisen isänmaallisuuden idea.
Modernismia mökillä
- Sä oot mun kohtalo.
- Sä ja mä.
- Miten tän nyt sanois, vaikeeta on... ilmaista...
- Sanominen ei maksa mitään...
- Ilmaista mitä mä tunnen... Ööh, no, mä oon sitaatti, sä oot tunnelbana...
- Entä sitten? Että se siitä?
- Tarkoitan, että jos sä todellisuudessa oot Tuksu, miks sun pitäis olla Marilyn?
- Sä oot mun kohtalo.
Hitaasti Beatricen hymy pakenee. Näin jyrkältä pudotessaan voi tarkastella ympäröivää maailmaa huminalle nauraen - jälkeenpäin kun tuo kaikki on mennyt, kaikonnut, virnistää rinteellä, hauskuuttaa elämäänsä omilla veneluillaan, jos kädet vielä käy. Tuntea syvästi, tuntea pinnallisesti, tuntea viiltävästi, tuntea kohtalokkaasti: Nuken muistikirjassa kohtaavat canto ja cento, sinä ja minä, HK:n makkaramainos ja Portin lenkki.
- Sä ja mä.
- Miten tän nyt sanois, vaikeeta on... ilmaista...
- Sanominen ei maksa mitään...
- Ilmaista mitä mä tunnen... Ööh, no, mä oon sitaatti, sä oot tunnelbana...
- Entä sitten? Että se siitä?
- Tarkoitan, että jos sä todellisuudessa oot Tuksu, miks sun pitäis olla Marilyn?
- Sä oot mun kohtalo.
Hitaasti Beatricen hymy pakenee. Näin jyrkältä pudotessaan voi tarkastella ympäröivää maailmaa huminalle nauraen - jälkeenpäin kun tuo kaikki on mennyt, kaikonnut, virnistää rinteellä, hauskuuttaa elämäänsä omilla veneluillaan, jos kädet vielä käy. Tuntea syvästi, tuntea pinnallisesti, tuntea viiltävästi, tuntea kohtalokkaasti: Nuken muistikirjassa kohtaavat canto ja cento, sinä ja minä, HK:n makkaramainos ja Portin lenkki.
perjantai 11. syyskuuta 2009
Sataa korjaamossa
Periaatteessa vastustan, mutta erästä listaa käytiin läpi. Ja nyt, kun satoa korjataan, elämykset sen kuin lisääntyvät. Nyt tekee mieli tinkiä periaatteesta. Kiinnostus heräsi kuitenkin jo keväällä, kun alkoi tulla tietoa. Sitä, että, siitä, ketkä... Vertaillaan. Mitä Jari Järvelä saa irti nuohoojista ja Helena Sinervo hurjastelusta. Jne. Vähään aikaan. Olemmepa saaneet iloksemme erinomaisen mielenkiintoisen kirjavuoden! Anttituurimainen lause lyö kättä pirullisesti irvailevan kertojanasenteen, uuden romaanin ja hyytävän kuvauksen kanssa. Olen pitänyt paljosta, huoltajuusriitahelvetistä ja ilkeästä äitipuolesta. Ja nyt, on vasta syyskuun alkupuoli. Onko nyt syntymässä huono vai keskinkertainen Kristina Carlson, Antti Hyry, Monica Fagerholm, Kjell Westö, Jari Tervo, Kari Hotakainen, Miika Nousiainen, Laura Honkasalo ja Harri Tapper? Kiinnosti tietää. Mitä Tervo tekee historiallisen trilogiansa jälkeen, yltääkö esikoisensa veroiseksi, esikoinen? Pasi Lampelan vuosikertanovellit vai Teemu Kaskisen sotaromani. Kaikki ovat kirjoittaneet, ovat, ja on Yö, jossa kirjasyksystä puhutaan Sinulle viininviljelyn termein. Ronski. Kirkkainta ja parhainta suomalaisnovellistiikkaa. Yllättävä todeta: hyvä, että on kirjoittanut.
torstai 10. syyskuuta 2009
Bio-graf n:o 3
Jai ho! molo josta lapsikin tykkää
Madonna ja musta mies
जय हो ollos voitokas!
hän yhdisti islamin pedofiliaan
hindufilosofiaan hän joogasi
opportunistit läpi puoluerintaman
samaa tietä kuin Tuksu
Tunnetko Tuksun? hän matkustaa Helsingistä Tukholmaan
pöydillä tanssien
sillä aikaa kun kutsumattomat vieraat
riehuvat Riitan kodissa
tämä vantaalainen taksvärkki
nämä peloponnesoslaiset kokkarit Orimattilassa
Oresteia? jumalattaret? tuu takasin
Mandi-tyttärensä menettänyt Tuula Lampi
järjestää hemmottelupäivän Flamingo Spassa
"Kiitos tuesta surun keskellä
selvisin vammoitta salaattipöydästä"
Mandi tahtoi että häntäkin kutsuttaisiin kerran
samalla nimellä
balilainen hieronta kruunasi kokonaisuuden
Tuksu, oot vahingoks ittelles ja toisilles
Tuula, henkiset arvot ratsailla
Mandi kiikkuu Stockan vessassa
Kingdom of Shopping
pyytäkää anteeks ees fregattikaloilta
almost global comedy
kun menoja on monenlaisia (i)
sekä ilossa (ii) että elämän murjoessa (iii)
risicum
vakuutuksen ottaminen
ei ole vaikuttanut elämäämme mitenkään
risicum
kaiken se uskoo
....
(i)
Veera alias Heidi Puurula
Riitta viettämässä tyttöjen iltaa
uudet talvi-crocsit oiih
kuolemanviihdettä arkielämän tarpeisiin
tällä jaksolla
et kulje elämys- tai huvipuistoissa
(ii)
nain myos Susi emon
imetti Remeluksen ja Roomuksen
näin myös minä
kahlasin veteen olin kokonainen
Mandi katsoi altaan pohjalta
silmät avoimina
luottamuksesta
risicum
(iii)
this tragedy is written
about her moran daughter
although it could be applied to her mother too
or to Tuksu and her father
wish they'd all move from Venus to Mars
from the astroids of love to the moons of war
there is an upper wind to cover
Madonna ja musta mies
जय हो ollos voitokas!
hän yhdisti islamin pedofiliaan
hindufilosofiaan hän joogasi
opportunistit läpi puoluerintaman
samaa tietä kuin Tuksu
Tunnetko Tuksun? hän matkustaa Helsingistä Tukholmaan
pöydillä tanssien
sillä aikaa kun kutsumattomat vieraat
riehuvat Riitan kodissa
tämä vantaalainen taksvärkki
nämä peloponnesoslaiset kokkarit Orimattilassa
Oresteia? jumalattaret? tuu takasin
Mandi-tyttärensä menettänyt Tuula Lampi
järjestää hemmottelupäivän Flamingo Spassa
"Kiitos tuesta surun keskellä
selvisin vammoitta salaattipöydästä"
Mandi tahtoi että häntäkin kutsuttaisiin kerran
samalla nimellä
balilainen hieronta kruunasi kokonaisuuden
Tuksu, oot vahingoks ittelles ja toisilles
Tuula, henkiset arvot ratsailla
Mandi kiikkuu Stockan vessassa
Kingdom of Shopping
pyytäkää anteeks ees fregattikaloilta
almost global comedy
kun menoja on monenlaisia (i)
sekä ilossa (ii) että elämän murjoessa (iii)
risicum
vakuutuksen ottaminen
ei ole vaikuttanut elämäämme mitenkään
risicum
kaiken se uskoo
....
(i)
Veera alias Heidi Puurula
Riitta viettämässä tyttöjen iltaa
uudet talvi-crocsit oiih
kuolemanviihdettä arkielämän tarpeisiin
tällä jaksolla
et kulje elämys- tai huvipuistoissa
(ii)
nain myos Susi emon
imetti Remeluksen ja Roomuksen
näin myös minä
kahlasin veteen olin kokonainen
Mandi katsoi altaan pohjalta
silmät avoimina
luottamuksesta
risicum
(iii)
this tragedy is written
about her moran daughter
although it could be applied to her mother too
or to Tuksu and her father
wish they'd all move from Venus to Mars
from the astroids of love to the moons of war
there is an upper wind to cover
tiistai 8. syyskuuta 2009
Neljäs ovi vasemmalta
Siitä vaan. Taputa ittelles. / Siitä vaan. Ota voita. / Siitä vaan. Käännä typy kyljellens. / Siitä vaan. / Se onkin jo valmis. / Olet paras. / Luistaa paremmin. / Aeris et ignis. / Omg. /
- Sopisko tää teijän profiiliin? Oisko sarjassa Runoja tunteville? Siitä vaan - kauanko perus markkina mies kelaa nimen mahiksia? Ois mulla herkempääkin matskua, kymmenen säettä per sivu esim. näin:
Virtailet lävitsein kuuma joki,
on virkattu hopeaan talven auma.
Hiljalleen putoaa hangelle noki,
kai meillä on yhdessä sauma.
Voi ollaanhan näin, voi sanothan toki.
Oon tehny näitä juttuja toisille tunteville, kaikki me tykättäis. Mulla on fotot, mulla on taitto. Kaikki menee putkeen nyt. Mä teen, te myytte. Voisin olla Heli Laaksosen kaveri. Voisin olla kaveri monelle teijän runoilijalle. Ilman että pääsen PEN klubiin, ilman että saan kutsua kavereita Takkatuli iltaan. Sanokaa vaan.
Mun isän neuvo: Jos pitää valita kahesta pahasta ei kannata valita kumpaakaan. Siks mä oon täällä. Auttaako jos vaihdan kieltä? Actually you look just like Nick Cave in his formative days. Nej, ursäkta mig, jag menade Jari Porttila den berömda finsk idrotts redaktör. To be honest Ilkka Mikkola is exactly who I was thinking of, und Jani Toivola, tha blaak blood from Idols, als a young man he wanted to be like those white models in Anttila's winter cataloque. Mä oon täällä niinku Jenni. Mä oon täällä niinku Mamba-Teron eroshokki. Mä oon täällä niinku Chris ja Rihanna. Mä tahdon tuntee ja tulla noteeratuksi. Siks mä kirjotan runoja.
- Sopisko tää teijän profiiliin? Oisko sarjassa Runoja tunteville? Siitä vaan - kauanko perus markkina mies kelaa nimen mahiksia? Ois mulla herkempääkin matskua, kymmenen säettä per sivu esim. näin:
Virtailet lävitsein kuuma joki,
on virkattu hopeaan talven auma.
Hiljalleen putoaa hangelle noki,
kai meillä on yhdessä sauma.
Voi ollaanhan näin, voi sanothan toki.
Oon tehny näitä juttuja toisille tunteville, kaikki me tykättäis. Mulla on fotot, mulla on taitto. Kaikki menee putkeen nyt. Mä teen, te myytte. Voisin olla Heli Laaksosen kaveri. Voisin olla kaveri monelle teijän runoilijalle. Ilman että pääsen PEN klubiin, ilman että saan kutsua kavereita Takkatuli iltaan. Sanokaa vaan.
Mun isän neuvo: Jos pitää valita kahesta pahasta ei kannata valita kumpaakaan. Siks mä oon täällä. Auttaako jos vaihdan kieltä? Actually you look just like Nick Cave in his formative days. Nej, ursäkta mig, jag menade Jari Porttila den berömda finsk idrotts redaktör. To be honest Ilkka Mikkola is exactly who I was thinking of, und Jani Toivola, tha blaak blood from Idols, als a young man he wanted to be like those white models in Anttila's winter cataloque. Mä oon täällä niinku Jenni. Mä oon täällä niinku Mamba-Teron eroshokki. Mä oon täällä niinku Chris ja Rihanna. Mä tahdon tuntee ja tulla noteeratuksi. Siks mä kirjotan runoja.
Remembering T.
- Mun Tšaikovskilla oli paise kiveksissä, ja se oli vielä narttu.
- Sen psykoanalyysi epäonnistui täysin. Amatöörimäistä. Kaveri oli tourette.
- Multa on kuollu jo kolme Tšaikovskia. Joka kerta häkki täynnä sulkia ja paskaa. Olen haudannut ne mökilleni. Muistolaatat samaa marmoria ku mopon seisontajalusta.
- Eniten Tšaikovskia huolestutti joutsen, jonka kurkkuun se oli jättänyt ryöstökoukun onkiessaan monneja.
- Mun Tšaikovski on muotovalio. Joka toinen kuunvaihdos sillä on äreyttä ja tuskaa, onnistuin vahingossa murtamaan sen kilven.
- Itse käytän aina taaimmaista vessaa, sikäli äänekäs mun Tšaikovski on.
- Me pidetään hyvin lyhyttä hihnaa, tärkeintä on säännöllinen ruokinta.
- Ihmeellisempiä ovat aamuyöt. Tšaikovski herää suden hetkellä takomaan patarumpuja ja väittää kirnuavansa kermaa.
- Mun Tšaikovski ei siedä vieläkään klassista, no ehkä jotakin Hair-musikaalia, kun siinä voi itkeä ja nauraa.
- Ajoin kerran yhen Tšaikovskin yli. Eturenkailla sain väistettyä, mutta takaa meni päältä. Otin lapion kontista ja kaivoin sen peltoon. Vasta illalla tulin tajuihini ja hain sen takaisin. Konservoitaessa se piti tästä laulusta:
Oi tuuli maailman, tuule lauhkeasti,
vie meidät kauas pois, kanna aamuun asti!
- Sä muuten romutit just äsken tän vuoropuhelun. Ei sillä, mä häpesin aina mun Tšaikovskia, se oli niin pieni. Ja kuiva. Mutta se osasi snuffata. Ostin sille kuvauskamat ja pumpun. Se oli pohjimmiltaan hyvin venäläistä ja hyväntahtoista vaikka itse sanonkin. Kyllä sitä sitten taas kestikin.
- Viisi vuotta ja se oli siinä. Mun Tšaikovski pysyi ihan jäässä.
- I lol'd with, I lol'd by, I lol'd o'r my sweet sweet him.
- Meillä piirrettiin liikennemerkkeihin. Runot oli huonoja, vaikka paperi oli mahtavaa.
- Juuri kun olimme astumassa taivaaseen, Tšaikovski näki kointähden. Kuori hohti outoa valoa, ja kupariin pakotetut siipimuodostelmat olivat irrota. Joutsenia, lammessa, se huusi minulle.
- En liiemmin välitä niiden lihasta, sanoi Tšaikovski, jota itse Englannin kuningatar oli kestinnyt veneiden kyntäessä ylös Thamesia Readingin suistolle saakka.
Tuolla hetkellä Tšaikovski näki kynityn eläimen, jonka siipien alta kulkivat teräsvaijerit. Sen silmistä herui punainen vaha, ja kaukaiset tähtikuviot romahtivat. Juuri siinä hän ennusti James Webb Telescopen synnyn, origamit, jokaisen kohtalon.
- Sen psykoanalyysi epäonnistui täysin. Amatöörimäistä. Kaveri oli tourette.
- Multa on kuollu jo kolme Tšaikovskia. Joka kerta häkki täynnä sulkia ja paskaa. Olen haudannut ne mökilleni. Muistolaatat samaa marmoria ku mopon seisontajalusta.
- Eniten Tšaikovskia huolestutti joutsen, jonka kurkkuun se oli jättänyt ryöstökoukun onkiessaan monneja.
- Mun Tšaikovski on muotovalio. Joka toinen kuunvaihdos sillä on äreyttä ja tuskaa, onnistuin vahingossa murtamaan sen kilven.
- Itse käytän aina taaimmaista vessaa, sikäli äänekäs mun Tšaikovski on.
- Me pidetään hyvin lyhyttä hihnaa, tärkeintä on säännöllinen ruokinta.
- Ihmeellisempiä ovat aamuyöt. Tšaikovski herää suden hetkellä takomaan patarumpuja ja väittää kirnuavansa kermaa.
- Mun Tšaikovski ei siedä vieläkään klassista, no ehkä jotakin Hair-musikaalia, kun siinä voi itkeä ja nauraa.
- Ajoin kerran yhen Tšaikovskin yli. Eturenkailla sain väistettyä, mutta takaa meni päältä. Otin lapion kontista ja kaivoin sen peltoon. Vasta illalla tulin tajuihini ja hain sen takaisin. Konservoitaessa se piti tästä laulusta:
Oi tuuli maailman, tuule lauhkeasti,
vie meidät kauas pois, kanna aamuun asti!
- Sä muuten romutit just äsken tän vuoropuhelun. Ei sillä, mä häpesin aina mun Tšaikovskia, se oli niin pieni. Ja kuiva. Mutta se osasi snuffata. Ostin sille kuvauskamat ja pumpun. Se oli pohjimmiltaan hyvin venäläistä ja hyväntahtoista vaikka itse sanonkin. Kyllä sitä sitten taas kestikin.
- Viisi vuotta ja se oli siinä. Mun Tšaikovski pysyi ihan jäässä.
- I lol'd with, I lol'd by, I lol'd o'r my sweet sweet him.
- Meillä piirrettiin liikennemerkkeihin. Runot oli huonoja, vaikka paperi oli mahtavaa.
- Juuri kun olimme astumassa taivaaseen, Tšaikovski näki kointähden. Kuori hohti outoa valoa, ja kupariin pakotetut siipimuodostelmat olivat irrota. Joutsenia, lammessa, se huusi minulle.
- En liiemmin välitä niiden lihasta, sanoi Tšaikovski, jota itse Englannin kuningatar oli kestinnyt veneiden kyntäessä ylös Thamesia Readingin suistolle saakka.
Tuolla hetkellä Tšaikovski näki kynityn eläimen, jonka siipien alta kulkivat teräsvaijerit. Sen silmistä herui punainen vaha, ja kaukaiset tähtikuviot romahtivat. Juuri siinä hän ennusti James Webb Telescopen synnyn, origamit, jokaisen kohtalon.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Ponit (Bland Nomader)
This is to cheer up anyone who's been having a rough time lately. Mariah Carey
- Lol kaikki pikku ponit nauttii shakea sitruunaa cinnamon melissaa kaikki ponit on veistetty samasta ebony eboniitti ebola vaahtokarkki sauvasta me nauttii Majestyn puutarhajuhlissa pilleillä niillä on afrikkalaisia ystäviä kaikkien nimi on Bo "Brother" Act tietää kaiken kemiasta mistä hangataan mitä sähkö on.
(Kop-kop, raottaa ovea, astuu sisään)
- Timo, tämä on abiturienttivuotesi. Olisiko syytä vaihtaa juttuja ja tapetteja, ellei mikään vamma paina. Olet vuorannut huoneesi pikku poneilla, jotka tekevät pornoa yötä päivää. Painaako joku?
- Voi voi, ennen sitä vedettiin Woodstockia, vuotta 85, ja tää on täysin huumevapaa alue, ei tyttöystäviä ei pillereitä, tötärit vaan siitä mitä lihaa hiplaamalla saa. Alzheimerista viis, tää kehittää aivoja ja alapään koordinaattoja.
- Nehän ovat lasten leikkikaluja!
(Muuttaa Pinky Pien asentoa suhteessa Melodyyn)
- Pidin jo 15-vee siitä Paulan videotunnarista daadaa sweet heart bright eye melody patsy glober bonbon on mainio leipomaan kiiruhtakaa maistamaan pinky pie oh i could die olin päässyt juuri takaisin kotiin tutkimuksista ja siellä my little pony my little pony muistatko isä...
- Lopeta.
- Pitäisikö minun diggailla Vesku Loiria ja muita sun suosikkiretardeja?
(Niskan hermot värähdellen, kasvavalla intensiteetillä)
- Minäpä kerron millaista omassa nuoruudessani oli, päätin v. 70 jättää autoni Aiddejavrren Fjellstuelle, mistä lähdin itään Siccajavrrea kohti - näin tutustuin vanhaan Aittijärven Iiskoon ja vaimoonsa, joista E. Therman, "Bland Noider och Nomader", ja Oinonen, "Lapin yliperällä", kertovat moniaita muisteluksia kuten Sitsajärven muinoisesta Eliaksesta ja monista muista yliperän asukeista. Joitakin vuosia myöhemmin ostin luvat heidän tyttäreltään Britta Hetalta, joka sittemmin jatkoi fjellstuen pitoa ja luvan myyntiä ajan jo vanhuksista jätettyä...
- Niin?
- Mietihän sitä. Haltia kohden hirmuisessa rakassa kävellen ja kohti Petsikon jakajaa.
- Häpeän syvästi tätä keskustelua. "Vietettyäsi" 17 vuotta nomadien maassa etsit äidin käsiisi ja tulit suoraan tänne tekemään meitä. Mitä sanottavaa sinulla on siihen! Sä tapoit mutsin ihme jutuillas, noita rumpu pum PUM! Vappu...
(Onnistuu muodostamaan refleksinomaisen äännejonon, joka katkaisee tilanteen mutta vain vuoronvaihdon tasolla)
TO BE CONTINUED...
- Lol kaikki pikku ponit nauttii shakea sitruunaa cinnamon melissaa kaikki ponit on veistetty samasta ebony eboniitti ebola vaahtokarkki sauvasta me nauttii Majestyn puutarhajuhlissa pilleillä niillä on afrikkalaisia ystäviä kaikkien nimi on Bo "Brother" Act tietää kaiken kemiasta mistä hangataan mitä sähkö on.
(Kop-kop, raottaa ovea, astuu sisään)
- Timo, tämä on abiturienttivuotesi. Olisiko syytä vaihtaa juttuja ja tapetteja, ellei mikään vamma paina. Olet vuorannut huoneesi pikku poneilla, jotka tekevät pornoa yötä päivää. Painaako joku?
- Voi voi, ennen sitä vedettiin Woodstockia, vuotta 85, ja tää on täysin huumevapaa alue, ei tyttöystäviä ei pillereitä, tötärit vaan siitä mitä lihaa hiplaamalla saa. Alzheimerista viis, tää kehittää aivoja ja alapään koordinaattoja.
- Nehän ovat lasten leikkikaluja!
(Muuttaa Pinky Pien asentoa suhteessa Melodyyn)
- Pidin jo 15-vee siitä Paulan videotunnarista daadaa sweet heart bright eye melody patsy glober bonbon on mainio leipomaan kiiruhtakaa maistamaan pinky pie oh i could die olin päässyt juuri takaisin kotiin tutkimuksista ja siellä my little pony my little pony muistatko isä...
- Lopeta.
- Pitäisikö minun diggailla Vesku Loiria ja muita sun suosikkiretardeja?
(Niskan hermot värähdellen, kasvavalla intensiteetillä)
- Minäpä kerron millaista omassa nuoruudessani oli, päätin v. 70 jättää autoni Aiddejavrren Fjellstuelle, mistä lähdin itään Siccajavrrea kohti - näin tutustuin vanhaan Aittijärven Iiskoon ja vaimoonsa, joista E. Therman, "Bland Noider och Nomader", ja Oinonen, "Lapin yliperällä", kertovat moniaita muisteluksia kuten Sitsajärven muinoisesta Eliaksesta ja monista muista yliperän asukeista. Joitakin vuosia myöhemmin ostin luvat heidän tyttäreltään Britta Hetalta, joka sittemmin jatkoi fjellstuen pitoa ja luvan myyntiä ajan jo vanhuksista jätettyä...
- Niin?
- Mietihän sitä. Haltia kohden hirmuisessa rakassa kävellen ja kohti Petsikon jakajaa.
- Häpeän syvästi tätä keskustelua. "Vietettyäsi" 17 vuotta nomadien maassa etsit äidin käsiisi ja tulit suoraan tänne tekemään meitä. Mitä sanottavaa sinulla on siihen! Sä tapoit mutsin ihme jutuillas, noita rumpu pum PUM! Vappu...
(Onnistuu muodostamaan refleksinomaisen äännejonon, joka katkaisee tilanteen mutta vain vuoronvaihdon tasolla)
TO BE CONTINUED...
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Runousoppia
Kolme musketööriä nostavat vuorollaan kätensä ja sanovat: "La mort." Tällä viikolla mennäänkin sitten pidemmälle. Kaverit kuorivat hampaillaan päärynöitä sillä välin kun teurastajan pää putoaa suoveteen. Ei henkistä krapulaa vaan moraalinen bukkake. Et voi erehtyä sikalan hajusta. Aina kuolee väärä tyyppi. Jos perusasiat ovat tällä tolalle, ei uusi paita merkitse paljoakaan. Kirjoitan tätä dinosauruskynällä. Runoilijat, jotka osaavat hommansa, eivät kanna huolta toistensa tekemisistä, epäonnistumisista, ne ottavat lisää päärynää. En puhu epäsosiaalisuudesta. Runoilijat, jotka osaavat kirjoittaa, eivät pidä meteliä siitä, miten kauhea Cage oli. Kauhea runoilija. Hän kirjoittaa vain oman vaatimuksensa ja soveltaa sitä toisiin. Kauhea runoilija, ei näe ulos motista, johon jäi. Patsas sadan vuoden takana, kahdenkymmenen vuoden takana. Totta, Mallarmé osasi paremmin. Harmi vaan, ettei auta yhtään. Pitäisikö kysyä: Kuinka moni teistä osaa kirjoittaa runoja, käsi ylös? Sanoin käsi. Runoilijan lisenssi, runon standardi. Lisenssi on kielikuva, ei sitä kukaan myönnä. Löytyisikö joku autenttinen kaiffari hätiin? Ei positiivista runouden määritelmää nyt. Ei pragmaattista. Ei territoriaalista. Niitä kyllä löytyy, mutta mitä väliä kun pitää kirjoittaa? Avantgarde on ruma sana siinä. Ei kukaan ole sen enempää sivussa. Ei keskustaa, vain kavereita kokkareiden jälkeen. Jos joku tahtoo puhua tuottamisen tavoista, piireistä, alustoista, kuvasta lehdessä, ok. Metsässä on kyitä, sulavasti käy niiden noonwalk mustikoiden halogeeneissa. Jos joku osaisi kirjoittaa noin suvereenisti, ei sillä olisi hädän päivää. Näin kauniina iltoina ei voi kuin sienestää, odottaa kyyn seuraavaa siirtoa, joko se on näiden vahveroiden kohdalla.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Bio-graf n:o 1-2
If you have Squirrels in your attic
then we have the answers you need...
Bofor, älyllinen rehellisyytemme piti meidät pinnalla
noki kirsikkapuihin suihkukoneen nousuvanasta
baby join me in death
missä kuningas joka meidät vapauttaa?
talot valettu, henkinen bukkake, sushi, synonyymit, heihei
Eini katsoo eläintä TV:stä
joku kanttura jäi tielle
panee sanomaan filharmonia vaikka kaasu unohtuu päälle
...
keskustelu runoudesta attikalainen orava
ei ankkoja lammessa, kalustekärry älyn territorio
"se on vaan tehtävä"
Lenni nauttii kesästä / kuin muna pesästä
me jatkamme tästä
then we have the answers you need...
Bofor, älyllinen rehellisyytemme piti meidät pinnalla
noki kirsikkapuihin suihkukoneen nousuvanasta
baby join me in death
missä kuningas joka meidät vapauttaa?
talot valettu, henkinen bukkake, sushi, synonyymit, heihei
Eini katsoo eläintä TV:stä
joku kanttura jäi tielle
panee sanomaan filharmonia vaikka kaasu unohtuu päälle
...
keskustelu runoudesta attikalainen orava
ei ankkoja lammessa, kalustekärry älyn territorio
"se on vaan tehtävä"
Lenni nauttii kesästä / kuin muna pesästä
me jatkamme tästä
Johtaja karaokessa (firman yksityistilat)
0:25
Ei tän palatshin loistheessha (skarppaa)
omaa kuule ääntään
On khaikhi liian kaunishta
tai trhaa rrihkhamaa-haa-haa
0:45
On mulla lassti uus (skarppaa)
joka meille voiman antaa
j' shulla kakshjakoishuus
joka aishallansa kantaa
1:00
(skrappaa menemään, huutaa: - Porthin, thuu mukaa!)
1:02
Kuaah autta voois
Kuaah veish mut poish
Kukha kanssain uutta loish
kivekset ottaish poish
Kukha auttaa vooois
Kukha veis mut poishh
kukhha kanssain uutta looish
suojakshein thuopin toish
Heti huamenna
(- Anders, heti thänne!)
1:23
Aukon keskustasha huomashin (skarppaa)
ei ollu voimaa saalishtaa
ollan yhteydeshä myöhemmin
ei shais olla ollenkhan-hah-haan
1:43
On mulla orja uush (duona Portinin kanssa, rullatuoli on kaatua)
joka ei käynnishtynytkää
Ja sulla rakkaush
joka ky.. luokshein ei tullut ky... khyläilemään
(ottaa pullosta hörpyn)
1:57
Kuka auttaa vooish...
2:22
Mä tahdon kuulla shalaishuuden (yrittää vielä kerran skarpata)
shen mulle krrothan
Ja niin mä then
sulle rhesurssheista sheppelen
Mä tahron nährä ikuishuuden (kauhea kusihätä)
avaruu... hen maailman
ei kunniaa
nyt sheurataan vain Johtajaaaah
(- Thää on meiän uusi khehityshpäällikkö, aplodit Porthinille - joku vilkuttaa pöydästä, liian moni nostaa keskisormea pöydän alla, muutamat jopa sen päällä)
2:44
Kuka auttaa voish...
3:08
(Musiikkia, helvetillistä känyämistä; - Porthin shä oot hyvä jätkhä...)
4:18-19
- Anna, shä oot ihana, shä oot mun unelmien nainen, tää kappale on shulle...
Ei tän palatshin loistheessha (skarppaa)
omaa kuule ääntään
On khaikhi liian kaunishta
tai trhaa rrihkhamaa-haa-haa
0:45
On mulla lassti uus (skarppaa)
joka meille voiman antaa
j' shulla kakshjakoishuus
joka aishallansa kantaa
1:00
(skrappaa menemään, huutaa: - Porthin, thuu mukaa!)
1:02
Kuaah autta voois
Kuaah veish mut poish
Kukha kanssain uutta loish
kivekset ottaish poish
Kukha auttaa vooois
Kukha veis mut poishh
kukhha kanssain uutta looish
suojakshein thuopin toish
Heti huamenna
(- Anders, heti thänne!)
1:23
Aukon keskustasha huomashin (skarppaa)
ei ollu voimaa saalishtaa
ollan yhteydeshä myöhemmin
ei shais olla ollenkhan-hah-haan
1:43
On mulla orja uush (duona Portinin kanssa, rullatuoli on kaatua)
joka ei käynnishtynytkää
Ja sulla rakkaush
joka ky.. luokshein ei tullut ky... khyläilemään
(ottaa pullosta hörpyn)
1:57
Kuka auttaa vooish...
2:22
Mä tahdon kuulla shalaishuuden (yrittää vielä kerran skarpata)
shen mulle krrothan
Ja niin mä then
sulle rhesurssheista sheppelen
Mä tahron nährä ikuishuuden (kauhea kusihätä)
avaruu... hen maailman
ei kunniaa
nyt sheurataan vain Johtajaaaah
(- Thää on meiän uusi khehityshpäällikkö, aplodit Porthinille - joku vilkuttaa pöydästä, liian moni nostaa keskisormea pöydän alla, muutamat jopa sen päällä)
2:44
Kuka auttaa voish...
3:08
(Musiikkia, helvetillistä känyämistä; - Porthin shä oot hyvä jätkhä...)
4:18-19
- Anna, shä oot ihana, shä oot mun unelmien nainen, tää kappale on shulle...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)