perjantai 11. syyskuuta 2009

Sataa korjaamossa

Periaatteessa vastustan, mutta erästä listaa käytiin läpi. Ja nyt, kun satoa korjataan, elämykset sen kuin lisääntyvät. Nyt tekee mieli tinkiä periaatteesta. Kiinnostus heräsi kuitenkin jo keväällä, kun alkoi tulla tietoa. Sitä, että, siitä, ketkä... Vertaillaan. Mitä Jari Järvelä saa irti nuohoojista ja Helena Sinervo hurjastelusta. Jne. Vähään aikaan. Olemmepa saaneet iloksemme erinomaisen mielenkiintoisen kirjavuoden! Anttituurimainen lause lyö kättä pirullisesti irvailevan kertojanasenteen, uuden romaanin ja hyytävän kuvauksen kanssa. Olen pitänyt paljosta, huoltajuusriitahelvetistä ja ilkeästä äitipuolesta. Ja nyt, on vasta syyskuun alkupuoli. Onko nyt syntymässä huono vai keskinkertainen Kristina Carlson, Antti Hyry, Monica Fagerholm, Kjell Westö, Jari Tervo, Kari Hotakainen, Miika Nousiainen, Laura Honkasalo ja Harri Tapper? Kiinnosti tietää. Mitä Tervo tekee historiallisen trilogiansa jälkeen, yltääkö esikoisensa veroiseksi, esikoinen? Pasi Lampelan vuosikertanovellit vai Teemu Kaskisen sotaromani. Kaikki ovat kirjoittaneet, ovat, ja on Yö, jossa kirjasyksystä puhutaan Sinulle viininviljelyn termein. Ronski. Kirkkainta ja parhainta suomalaisnovellistiikkaa. Yllättävä todeta: hyvä, että on kirjoittanut.

Ei kommentteja: