Runousoppia

Kolme musketööriä nostavat vuorollaan kätensä ja sanovat: "La mort." Tällä viikolla mennäänkin sitten pidemmälle. Kaverit kuorivat hampaillaan päärynöitä sillä välin kun teurastajan pää putoaa suoveteen. Ei henkistä krapulaa vaan moraalinen bukkake. Et voi erehtyä sikalan hajusta. Aina kuolee väärä tyyppi. Jos perusasiat ovat tällä tolalle, ei uusi paita merkitse paljoakaan. Kirjoitan tätä dinosauruskynällä. Runoilijat, jotka osaavat hommansa, eivät kanna huolta toistensa tekemisistä, epäonnistumisista, ne ottavat lisää päärynää. En puhu epäsosiaalisuudesta. Runoilijat, jotka osaavat kirjoittaa, eivät pidä meteliä siitä, miten kauhea Cage oli. Kauhea runoilija. Hän kirjoittaa vain oman vaatimuksensa ja soveltaa sitä toisiin. Kauhea runoilija, ei näe ulos motista, johon jäi. Patsas sadan vuoden takana, kahdenkymmenen vuoden takana. Totta, Mallarmé osasi paremmin. Harmi vaan, ettei auta yhtään. Pitäisikö kysyä: Kuinka moni teistä osaa kirjoittaa runoja, käsi ylös? Sanoin käsi. Runoilijan lisenssi, runon standardi. Lisenssi on kielikuva, ei sitä kukaan myönnä. Löytyisikö joku autenttinen kaiffari hätiin? Ei positiivista runouden määritelmää nyt. Ei pragmaattista. Ei territoriaalista. Niitä kyllä löytyy, mutta mitä väliä kun pitää kirjoittaa? Avantgarde on ruma sana siinä. Ei kukaan ole sen enempää sivussa. Ei keskustaa, vain kavereita kokkareiden jälkeen. Jos joku tahtoo puhua tuottamisen tavoista, piireistä, alustoista, kuvasta lehdessä, ok. Metsässä on kyitä, sulavasti käy niiden noonwalk mustikoiden halogeeneissa. Jos joku osaisi kirjoittaa noin suvereenisti, ei sillä olisi hädän päivää. Näin kauniina iltoina ei voi kuin sienestää, odottaa kyyn seuraavaa siirtoa, joko se on näiden vahveroiden kohdalla.