Olen ihminen, eikä sille pitäisi nauraa, ja silti kaikki pitävät enemmän eläimistä. Lataat ilmeisesti heti aloituksessa kaiken peliin. Voisitko kuitenkin harkita seuraavaa: "Olen tylsä ihminen / idiootti Porvoosta / Ivalosta, joka..." Mitä pinnallisuutta alhaalla: Ted ja hänen maalliset jäänteensä, Ted ja hänen taivaalliset äänteensä, Ted ja hänen käänteensä senaatissa, kuin kanit matkalla kuusimetsiin, enkelten ruohokaupunkiin. Ruohometsän kansa on kaiketi lempikirjojasi. Tää ylevä taivas / pinnallinen maa -setti voisi olla tosi jäätävä. Kun mä lopulta kuolin / John kurkki taivaalta hodarit ja puputytöt kainalossa / McEnnedyt pöksyissä / McCormick - niinhän siinä aina käy... Tässä vaiheessa runoa en ihmettele, että täällä pidetään eläimistä eikä yksinlaulusta. Hodarit on jees, eiköhän se tästä lohkea... Jos tuohon saisi mukaan vielä IKEAn? Kerran nuotiolla, metsästyksen jälkeen: Mauste on ruoan sielu, ääni ihmisen. Tuota, ei sun tosiaankaan tartte kiusata ittees näillä maneereilla, me klikattiin toiseen tekstiin jo ajat sitten. Pietari kertoi, että maalliset jäänteeni pelastuivat tulen lävitse - eläinosat leijonille, partakorppikotkille, taivaalliset serafeille, kerubeille, säälipalat cepareille. Omg, kas kun ei Lady Gaga ja hänen surkeat faninsa, kuten konserteissa homostelevat juntit ja Madonna, toi on kai se Hesarin pupujuttu nyt ja sitten kappale Raamattua. Huumorista iso plussa. Olen pahoillani, mutta niin siinä kävi. Olet "pahoillasi", niin olen minäkin. Kenties tahdoin sanoa vain, etten tahtoisi olla täällä niin yksin. Mukava tautologia, jospa viipyisit siellä hieman kauemmin, ettemme aivan tikahdu oivalluksiisi täällä arvostelupalvelussa.
Yhteenveto: Ei ole mitään niin epäuskottavaa kuin yrittää puhua Ted Kennedyn suulla tekstissä, joka ei muistuta yhtään Ted Kennedystä. Mitä nämä eläimet tässä tekevät? Miksi tuo loru, miksi mausteet? Jos tämä on metaforista reduktiota, jossa ihmisiä käsitellään eläiminä ja eläimiä enkeleinä ja kasvikuntana, unohdetaan koko juttu. Kaniinithan merkkaavat sukupuolista aktiivisuutta (vrt. puputytöt) ja tämä rooliruno, no hei, nyt sä itket, c'mon, ehkä tuo lopulta poikii jotakin - lopeta vollotus, lehmä, itsehän tänne runojasi lähetät. Tai nythän minä keksin tähän umpikujaan positiivisen ratkaisun. Voisit vaihtaa kanit Tuksuksi ja Tedin Napoleoniksi...
4 kommenttia:
Oho! Tää laajeni yön yli. Luepa joskus muuten Steve Aylettia, en tiiä miks se tuli mieleen, ehkä koska olen lukenut sen Lint-kirjaa ja kelannut miten äffän, Aylettin, Pynchonin ja jonkun muun välillä on jotain yhteyksiä. Se joku muu olisi varmaan esim suomalainen uusi proosa, jota joku voisi tehdä!
Moi Teemu, kiitti, pitääpä lukea Aylettia, esim. Lint, tuntuu siltä, että just nyt kaipaan vähän perspektiiviä tähän kirjoittamiseen. Jutut menevät tukkoon tai taantuvat (ei todellakaan inspis päällä). Tässäkään ei ollut jotenkin ollenkaan ilmaa, joten revin sitä noin. Ajattelin kyllä jatkaa kehittelyä vielä tästä eteenpäin.
Proosaan on pakko saada moniäänisyyttä tai ristiriitaisuutta tai ihan mitä vaan sen verran, että edes itse jaksaa lukea omia tuotoksiaan päivän päästä. Tai sitten pitäisi luoda todella maaginen ote eeppisempään matskuun, mutta pelkään, ettei mulla ole siihen harjoitteluun juuri nyt aikaa.
Joo, tiiän tunteen, siks mä oonkin luopunut kaikista proosahaaveistani ajat sitten. Kun sillon kun olis ollut aikaa ei ollut taitoo, nyt kun vois olla taitoo ei oo aikaa! God damn!
Tää laajenee koko ajan, hauskaa! Luulen että tuo kohta
When Ted finally dies / John is lurking in the skies / with hot dogs rabbits in his hands / and McEnnedy in his trousers / McCormick - that's the way he always
käy lopulta ylimääräiseksi: jo nyt se vähän hidastaa lukemista.
Lähetä kommentti