Tom

Tom nauttii täysin mun luottamusta. Vaikka se ei ois antanu maailmalle ku kommunismin ja silmämunansa, se riittäis. Vaikka sen laivue ei jatkais enää koskaan Miramarista Tyynellemerelle ja sen teryleenit ja Edvard VII -paidat sulaisi atollin pohjaan. Se oli mun kanssa, kun baari sytty liekkeihin. Mä mietin aina, miten se selvis isänsä kohtalosta. Laivaston paras pommittaja, ja sitten... Outoutensa takia se aiheutti joka helvetin päivä paminaa, mikä se on. Vala, maia, Ilúvatar vai joku muu vapaa sielu? Itse uskoin pitkään viimeisimpään, mutta kukin tökkii tyylillään. Luulen, että Tom oli eksyksissä. Sen äiti oli kyllä varoittanut sitä menemästä liian kauas kotipihasta, mutta se unohti ohjeet heti, kun näki sirkuksen kulkevan talon ohi. Klovneja ja jonglöörejä ja tiikereiden häkkejä ja eläintenkesyttäjä, joka talutti simpanssia. Tom ihastui siihen. Pian se käveli itsekin käsillään ja heitti voltteja. Sen puheista saattoi kuitenkin päätellä, että se oli ollut olemassa jo ennen Keski-Maan luomista. Monille oli kova pala, että se jätettiin pois elokuvista, mutta se oli ihan loogista: Iceman oli jo siellä, eikä tarina lopulta muutu mitenkään. Pikkulasten höpötystä. Huom! se esti uuden U.S.S. Pueblon, hääti Exocet-MiGit! Kun Tom käveli kentällä, miljoona monsteriautoa hyrräsi! Vaikka se ois mustekala rullatuolissa syömässä koshersushia, se riittäis. Vaikka se ois vieläkin lyhyempi ja puikot katkeais. Vaikka se näyttäis Esko Kiesiltä Audissa, mutta hampaat välkkyis. Sen syvin karisma on hampaissa ja syvemmällä kurkussa, ja vaikka hampaat iskettäis kurkkuun ja kieli pakattais jäihin, voisin silti rakastaa sitä sydämestäni. Still my John Anderton! Mutta se anto myös Kidmanin ja Shieldsin ja Penelopen ja Maailmojen sodan! Se anto kapistalismin ja Kate Holmesin hymyn synnytysvuoteella! Sillä äänellä se sais kutsua mua Audikseen milloin tahansa. Sen sperma on ihmeellistä: Aasialaisia lapsia Holmesista, scientologisia jouluja. Harvinaisuus, yks miljoonassa! Ja jalat ja sixpack, selkä kuin pantterin lantioluu, kun se kohoaa ylläni ja itken riemusta! Tahtoisin silti säilyttää realismin. Mun perse valuu verta, mulla on keuhkoimplantti. Kylkeni on murrettu kymmenesti, tahtoni tuhannesti. Isäni oli kylmähermoinen skitso, alkoholisti ja liikemies, hän toi Tompan ensimmäistä kertaa Suomeen ja aloitti kaiken kurjuuteni Voittajat-formaatillaan. Pelkään, että ilostani hyötyvät vain jääkarhut.