Siispä kerron teille prinsessasta, jonka nimeen liitetään myöhemmin "balkanin nakki". On vuosi 1352. Daniel Morillo kulkee nummilla ja tähtäilee jousellaan. Rehevistä maalaisnaisista välittämättä hän käyttää tuntikausia rukoukseen ja lisää itselleen kuoletusta ja katumustöitä. Kuluu kolmekymmentä yötä. Ilmestysten kohottamana hän kirjoittaa varoituksen sanoja maailman vallanpitäjille. Ruotsin kuningasta ja saksalaista ritarikuntaa hän uhkaa Jumalan rangaistuksella, joka kohtaa pian molempia. Paavi Innocentius VI:tta hän kehottaa palaamaan Roomaan. Saman nuhtelukirjeen saa Kristuksen nimessä autuas Urbanus V, joka saapuukin vuonna 1367 pyhään porttolaan. Tässä tulemme prinsessaan. Hän elää Balkanilla autuaan tietämättömänä maailman synnistä ja suruista. Sir Farthinder, Morillon etäinen serkku ja pyyteetön viestintuoja, suo hänelle kaiken. Entä sitten, sano jo! Tulee markkinat ja myyntimiesten kyltit:
TERVETULOA PIZZA AAMIAISELLE PASTA
LOUNAS
SILICON CARNE
SATOBRIAN
KEBAB
FALAFEL
JALKIRUUKA
REIPIT
KAPITALISMI POIS -
KAIKKEA KIVAA TILALLE!
AVATTU KASSI ON LUOTTAMUKSEN PASSI,
TYHJENNÄTHÄN KASSISI HIHNALLE.
Myös algerialaiset ovat tulleet. Nuo epäuskoiset puolimaurilaiset vihjailevat prinsessalle täysin tarpeettomasti ja loukkaavaan sävyyn nk. "masturbaatiosta", vaikka heidän kojunsa edessä lukee selvästi "puhumme myös englantia". Silloin Sir Farthinder, joka on juuri syönyt nykyisen tyttöystävänsä, siis prinsessan, tuomaa sushia, haastaa heidät raaka tonnikalafile huulessaan kaksintaisteluun eikä tee minkäänlaista kompromissia. Yksi kaikkia kuutta vastaan. Paljain nyrkein, munasillaan. Minusta se on törkeää, sillä osa heistä on silminnähden vammaisia!
(Historiallisena sivujuonteena: Tuota loukkausta algerialaisten ei olisi pitänyt koskaan tehdä, se tuli määrittämään pitkälle 1900-luvulle Euroopan ja Afrikan suhteita. Sir Farthinder oli uljasta sukua, kutsumanimeltään myös Hüdavendiğar, Jumalan sotilas. Tätä ei tiennyt baltialaiskylässä kukaan, niin täydellinen Farthinderin peitetarina oli. Hän oli Orhan I:n ja Bysantin prinsessa Helenin (Nilofer) poika, joka nousi valtaistuimelle isänsä kuoltua vuonna 1359. Tämä tuleva Murad loi valtakunnan rakentamalla hienoston juuri valloitettuun Adrianopleen (nykyinen Edirne Turkissa) ja laajentamalla valtakuntaa Eurooppaan asettaen suurimman osan Balkania Ottomaanien vallan alle ja pakottaen Bysantin keisarin maksamaan veroa. Hän teki Osmanlien heimosta imperiumin ja loi sulttaanin tittelin vuonna 1383. Samoin hän keräsi janissaarien joukot sekä perusti devşirm värväyssysteemin. Hän organisoi hallituksen Divan, timarien ja timarinhaltijan järjestelmän sekä sotilastuomarin, kaziaskerin. Hän määräsi rajat Anadolunin (Anatolia) ja Rumilinin (Eurooppa) provinsseille ja oli erilaisissa kabbalistisissa typologioissa Napoleonin ja Himmlerin esikuva röyhkeytensä ja voitontahtonsa ansiosta.)
Miehet häkeltyvät. Heidän islamilainen uskontonsa kieltää taistelun alastomana. Farthinder myhäilee. Hän antaa kaupungin poliisin pidättää väärien profeettojen nimiin vannovat mokkapellet sekä käskee kuohita heidät. Yksi algerialaisista, Mohammad Beliarios nimeltään, ilahtuu. Juuri kun veitsi vapauttaa pallit hänen miehekkään moukarinsa alta, hän vinkaisee historialliset sanat:
- Tiedän sukupuoleni, olen aina tuntenut olevani nainen.
Skalpellia käyttänyt oikeuslääketieteellinen poliisi oksentaa, mutta jotkut virkavallan edustajista huudahtavat ihastuksesta "Edistys ja kunnia!" ja suorittavat leikkauksen loppuun. Historiallisesti katsoen tämä onkin ensimmäisiä tunnettuja todisteita queerteoreettisesta performoinnista, jossa muuttuva ruumis on aktiivisesti mukana.
Koko toimituksen ajan prinsessa on istunut sidukalla ystävineen. Illalla linnaan palatessaan hän sanoo maireasti flirttaillen:
- Voi kun nyt hiukoo. Tekis niin mieli nuoresta possusta jauhettua potkanakkia, järjestettäiskö, sir, peijaiset?
Palveluskunta ajetaan ylös vuoteiltaan. Farthinderin käskystä paikalle tuodaan valtavat käsikäyttöiset jauhimet, lampaansuolenpesijänaiset, ryynit ja verenhöyryinen liha. Loppu on historiaa: Tästä lähtien prinsessan nimi on Viviene-Balkanin Nakki-Heloise. Hetkessä hän on koko itäisen kulttuurialueen kantaäiti - hänen kunniaansa kantavaa makkaraa aletaan valmistaa meillä Suomessakin monin reseptein. Kuin kiitokseksi äitinsä neitseellisestä viattomuudesta valkoisen naisen herkkupojalle syntyy yhä uusia nimiä, esim. balkkani, palkkani, balggani, palggani, balgani, balakani jne.
4 kommenttia:
Tämä oli ilmiselvästi niitä tekstejä, joiden aikana saa hieman lukiessaan putoilla. Putoilinkin: parhaimmilaan nauroin kuin naurava nakki.
Todella hyvin toimiva, valmis tällaisenaan, tai siis nautittava. Minulla mikään ei krakannut vastaan. Aivan alku on esipuheenomainen, tiedä sitten onko tarpeen (se varmastikin riippuu siitä missä kohti teksti on teoksessa, jos teos tulee). Periaatteessahan tuo voisi alkaa vasta lauseesta "on vuosi 1352". Joka tapauksessa todella toimivaa, ainakin näin yhteen kertaan luettuna.
Tämä on kai lyhytproosaa eikä niinkään runoa.
Harkitse että teet tästä blogista kaksi tiedostoa, toisen lyhytproosaa ja toisen runoja, sitten kun lähetät minulle. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten kumpikin tiedosto toimii. Nimittäin minultakin, joka olen tätä blogia siirto siirrolta seurannut, suuri kuva on jo hukkunut tai sitten sitä ei ole vielä minulle muodostunut.
Moi, kiitti kovasti! Tätä oli hauska kirjoittaa, lähdin ihan tyhjästä ja noin tunnin puolentoista päästä olin tossa. Kieltämättä nuo alkusepustukset voi jättää johonkin pidempään ja parodiseen esipuheeseen, yksittäisissä katkelmissa vaan suoraan asiaan. Voisin kirjoittaa mm. tosta prinsessasta ja sen söpöstä marsusta jotakin. No, joo.
Katson vähän vielä mitä teen "proosallisempien" ja "runollisempien" tekstien suhteen. Olisi mukavaa, jos ne saisi dialogiin keskenään. Lähiajat sitten näyttävät.
Muuten, kehuakseni vuorostani sun blogiasi. Olit ottanut jokseenkin hienoja harppauksia uusimmissa jutuissasi - kommentoin vaan nyt tässä, että siellä oli varsin liikuttelevaa kamaa. Oksennustauti näyttää tehneen tehtävänsä. Kunpa oksentaisit useammin!
Jee, keskinäisten kehujen seura! Selkääntaputtelua! Saunailtoja! Oma blogini on tosin nyt vähän suossa, olen Texasista niin väsynyt että postaan sinne kaikenlaisia hölmöyksiä. Toki jos siellä on jotakin hyvää, niin olen todella iloinen.
Avasin muuten kommentointimahdollisuuden taas. Sain poistettua epäkorrektiudet pois. Joten tervemenoa ateljeekritikoimaan.
Katselin tässä vähän pöytälaatikkoani. Aika paljon on tosiaa kaikenlaista materiaalia, niin kuin voi kuvitella. Osa on ihan kelvollistakin. Pitää jossakin vaiheessa näyttää sinulle.
Ai niin: neuvottele itsellesi vapaailta / vapaailtapäivä, niin tulet sitten tänne Kallioon riehumaan kun tulen takaisin. Muuten jää pian viinipullo tyhjentämättä täällä.
Enhän minä kauan täälläkään tietenkään viivy, kun olen tällainen kauttakulkija.
Joo, nähdään joku päivä siten että alotetaan riehuminen jo aamupäivästä / puoliltapäivin ja kritisoidaan toistemme tekstit suohon siellä Kalliossa. Erinomainen suunnitelma, heti matkan jälkeen.
Lähetä kommentti