Anders Portin Khao Lakissa

Tahtoisin sanoa jonkin sanan Aki Sirkesalosta. Hän oli hyvä mies ja laulaja, sisältä kultaa, "kimpale kultaa", kuten Lauri Tähkä laulaa. Kun ajattelen häntä, ajattelen pakastinta. Ruostunut, lommoinen arkku palmua vasten, moottorissa hiekkaa, tuuletusritilällä rapuja, kuoriutunut sähköjohto ilmajuurien kietomana. Istun pyhässä lehdossa ja kuuntelen tuulen jupinaa buddhanpatsaiden eteen jätetyissä riisikupeissa ja muovipusseissa. Jossakin humisee meri. Nostan kynän tekojalkaani vasten ja tapailen paperille sisältäni hiljaisen aallon lailla nousevia rytmejä.

Sukunimensä ollut ol' Heimohyssä,
äidin puolelta rannikkoryssä.
Oi millaisen oikun kohtalo antoi,
naamaa punaista poika kun kantoi.

Roolimalleja hain,
vatsahaavoja keuhkooni sain.

Mutta Johtaja oli mulle kuin veli,
kelpo führer, virkaepeli.
Aina korvasi orvolle paikkaa isän,
antoi henkisen ravinnelisän.

Alkusarkani luvannut paljonkaan ei,
luulon varassa elämä minua vei,
kotipolttoa otin, astuin haavoihin
sekä koiruuteen, tuttuihin kaavoihin,
jotka unelmat toisilta sorsi -
turvapaikkani köysi tai orsi.

Silti unelma vieläkin lensi,
silosäkeitä syömmeeni ensi:
Aapo Kalypti, Egypti, Kalypso,
peron, aperos, apereon.
Oli rakkaus niin vaikeita sanoja,
etten avatuks' saanut mä hanoja.

Tähän asti horjahdeltuani olen hiessä ja varma, että tarvitsen juuri muusikon apua. Jonkun hyvän ja pyhän ihmisen on pidettävä minusta huolta. Minulla ei ole minkäänlaista mantraa, johon nojautua. Mielessä pyörii takavuosien iskulauseita: Kaamea kapula. Elämä on. Hyvä ruoka, parempi mieli. Kohta meissä kaikissa asuu pieni lehmä...

Silloin kutsun ensimmäistä kertaa Akia, minä poloinen, kuntoutuva mies Khao Lakin tummuvassa yössä. Ehkä hän voi sovittaa tangoyritelmäni Naispaholaisen rytmeihin. Siksi aloitan ystävällisesti:

- Aki, mitä Katra sulle merkitsee? Seuraatko Euroviisujen karsintoja siellä taivaassa? Mulle hän merkitsee tosi hyvää kaunis äänistä laulajaa, mulle hän on ulkoisesti henkinen ihailun kohde.

Tämä meidän vastenmielinen Anderssimme, mitä ihmettä hän vielä saakaan päähänsä...