On the Road

Matka alkoi Suomen Turkista eli Keravalta. Olimme päättäneet ottaa mukaan peräkärrin, koska tavaraa oli niin uitusti: Turkulainen ja K-P olivat luovineet alkulohkostaan tiensä saunomisen SM-kisoihin ja todennäköisesti poskeenotolla, mikäli minulta asiaa kysytään. Volvossa veti hikeen ilman koivuklapejakin. Väkisin muistin mitä Rahikainen oli sanonut huoltiksella ennen lähtöä; näiden sällien kanssa turneesta saadaan satavarmasti valtioneuvoston letkajenkka. Ison liittymän kohdalla Turkulainen sihautti tölkin auki, pyyhki huuruja ikkunasta ja rupesi selittämään, että taivas on kuin auki viilletty variksen maha. Räpläsin puhallinta kovemmalle ja kuulin, kun K-P höpötti jotain hesburgerin syndroomasta. Mitä se nyt, hesen majoneesihan oli ollut sen herkkua niin kauan kuin muistin. K-P, oletko ihan varma mistä puhut, huikkasin kääntämättä katsetta nelostiestä, sillä sade oli alkanut kuin seinästä. Ilmeisesti se hyökkäsi samaisen variksen vatsanpeitteen alta, jonka kuvailun Turkulainen oli ottanut sydämensä asiaksi.

Tuuliharjan Nesteeltä piti napata uudet pyyhkijänsulat. Turkulainen osti salmiakkiaakkosia ja kertoi pussia avatessaan, että oli joutunut edellispyhänä panemaan multiin kaksi vanhaa luokkatoveriaan, Maken ja Erkin. Merisää ehti tulla kokonaan ennen kuin se jatkoi, ettei tässä nuori ollut enää kukaan.


* * *
(Tämän tekstin ideana on kasvaa korkeintaan 2 virkettä päivässä. Katsotaan mihin lopulta päädytään; toki virke on laajuudeltaan melko väljä lingvistinen yksikkö. Teksti siis päivittyy ja muuttaa jatkuvasti muotoaan tuosta kantalauseesta lähtien. Nämä ensimmäiset ovat "kevyesti tuunattuja" löytölauseita. Lukijat saavat lisäille kommenteissa tähän tekstiä vapaasti, mutta vain edellisen rajoituksen verran. Katsotaan miten masteroin sitten.)