Jos kysytte minulta olenko onnellinen, kysyn teiltä luuletteko Jeesuksen olleen onnellinen maanpäällisen vaelluksensa aikana tai ameeban olleen sitä. Saanen epäillä, että alkueläimet kuuluivat olennaisesti Palestiinan ilmastoon, myös Gehenna-alueen jätesavuihin, joten suhde oli väistämättä molemminpuolinen. Ei, minulla ei ole hyvä olo, joten tuskinpa tätä voidaan kutsua onnellisuudeksi. Enimmäkseen minulla on kiire, tylsä ja jumalaton kiire, josta itse Saatanakin, sen isä, iloitsisi. Voisinpa sääliä itseäni hiukan enemmän... No varmasti tässäkin taajamassa asuu kymmeniä onnellisia kansalaisia, liki joka toisessa talossa ulkovuorauksesta ja automerkistä päätellen. Paikallisen väestön kohtelu kollektiivisena homo sacerina, kyllä, joskaan en voi tietää seuraisiko siitä koiranpaskaa vai uusi asemakaavoitus, siinä olette oikeassa. Aivan varmasti minun olisi menetettävä joku läheisistäni tai vammauduttava. Mitä pikemmin sen parempi. Sillä hetkellä, kun saisin silmäni auki, tuntisin elämän merkitsevyyden syleilevän koko painollaan rintakehääni ja sitä vähää mikä hiuksistani, ihostani ja raajoistani on jäljellä. Voisin järjestää itseni vankilaan. Siinä olisi jotakin reaalista / mahdollista / selittämätöntä. Ymmärtäisin mistä olen ollut osallinen. Kuten Schelling ilmaisi asian pohjattomuuden yli kaksi sataa vuotta sitten: "Tein sen, koska tein sen!" Tässä tapauksessa viattomalle perheelleni koituvat seuraukset eivät olisi kohtuuttomat. On muistettava, etteivät päällimmäiset ongelmani liity ruumiini rankaisemiseen vaan ajatuksiini. Niinpä Antigonessa, sikäli kuin muistan, ainoa hahmo, johon voin samastua, on Ismere, päähenkilön sisar, ystävällinen, hienoluonteinen, herkkä, aina valmis kompromisseihin ja periksi antamiseen, sanalla sanoen pateettinen ja inhimillinen, aivan kuten... Tarkoitan "Mitä hän todella haluaa" ei ole kysymykseni, vaikka siltä saattaa näyttää, kun paljastan feminiinisen puoleni. Juuri siksi olen miettinyt vankilavaihtoehtoa. Se olisi avain. Askeettinen ympäristö, ei turhia ihmissuhteita: euforian tuudittamana yhä syvemmälle tietoisuuden uumeniin. Palaisin sieltä koko ihmiskuntaa tyydyttävin tuloksin. Toki pelkään myös laitoksen rutiineja ja kirjoittamatonta, säädyttömien lakien alarakennetta, johon en tahtoisi kajota ja jonka en tahtoisi kajoavan minuun. Ei siis mitään sankarillista acheronta moveboa suihkutiloissa... Niin, vakavasti puhuen, rikos jää minun mahdollisuudekseni, sillä vertaudun tämän kysymyksen suhteen Jumalaan ja taksonomisesti määritellen yksisoluisiin aitotumallisiin eliöihin.
Eihän minulla ole parhaita edellytyksiä miestappoihin saati murhiin eikä tämänhetkinen asemani tarjoa suurtakaan edellytystä talousrikoksiin. Jonkin apurahan kavallus, johon yhdistyy joukko omaisuuden vahingoittamiseksi laskettavia manööverejä sekä naapurin koiran rituaaliteloitus... Ellen sitten liity seuraanne. Tämän pidemmälle en uskalla julkisesti laskea, sillä vaimoni ja hyvä yhteiskuntamme ojentavat vastalääkkeensä ja kaikki pitkäaikaisen rauhan edellytykset pyyhkäistään pois. Politiikka, julkinen keskustelu ovat tehneet rikoksesta miltei mahdottoman, puhumattakaan opportunismistani, joka asettaa esteitä kaikelle olennaiselle.
Tuomitkoon siis Jumala kysymykset, jotka minulle esitetään onnellisuudesta. Itse en pysty niihin vastaamaan, ja ameeboiden niskoille ongelmaa on turha sälyttää - voi ja silti ne ovat samaisen onnettoman evoluution ensimmäisiä askelmia ja siten osavastuussa elämäni surkeudesta. Evoluutio... Eikö olisi loogisempaa toivoa, että juuri Jumalan velvollisuus on päästä eroon luomistaan hirviöistä?
Sateen kohina. En pidä lainkaan sen äänestä. Se muistuttaa vanhaa hokemaa: Aina kun hän tunsi itsensä jakamattoman onnelliseksi, hän tiesi jo lohjenneensa mielensä sairaalle puoliskolle.
7 kommenttia:
Moi!
Seur. kohdat tekevät tästä vähän vähemmän runon ja enemmän kolumnin, joten näitä alkuja voisi muuttaa:
Olen useinkin miettinyt vankilavaihtoehtoa
Tajuan toki, ettei minulla ole parhaita edellytyksiä
Muutoin näyttää hyvältä. Ja eihän toki kolumnimaisuus / pieni rupattelevuus ole välttämättä synti, kun koko teosta ajattelee; mutta mietin että jos näitä kuitenkin yrittää pitää runouden sisällä, tuollaiset aloitukset vähän haittaavat - yksi hyvä mahdollisuus saattaisi toki olla parodioida ne hieman rikki, tehdä tarkoituksella kömpelömmäksi, niin että keinot näyttäytyisivät "keinoina", so. keinotekoisina.
Kiitos ja anteeksi kun luit sen esseen tosiaan! Ostin tänään miniläppärin, nyt voin alkaa tehdä esseitä / gradua / murhia.
Pitää yrittää pelastaa se essee julkaistavaksi, niin saan edes osan läppärirahoista takaisin (olenpa surkea kirjaton ja karjaton mies). Kosta omallasi sitten kun on sen aika. Olen totisesti palveluksen velkaa.
Moi, kyllä tää on tosiaan tarkoitettu ihan proosaksi, vaikka väliin horjuukin sinne ja tänne. Kolumnimaisuus ei oo hyvä piirre ees proosassa, joten sitä pitää varmaan hävittää vielä. Lisään tähän vielä volyymia, jotta tyyppi vaikuttais sekopäisemmältä, koska nythän tää on kuin kuka hyvänsä elämäänsä tympääntynyt tyyppi (mikä tietty nykyisinä aikoina onkin pelottavinta) täältä Vantaan lähiöistä. ehkä liitän tän osaksi Sinivaaralle tekemääni esseetä.
Ai niin, tekstin nimi on tyhmä, mutta kun kirjoittaa nopeesti, niin tulee antaneeksi kaikenlaisia nimiä.
Niin, ajattelinkin proosaa ja runoutta tässä kolumnimaisuuden /journalistisen selkokielen vastakohtana. Ts. että on sama teetkö runoa vai proosaa, mutta liian selkeä ajatusten esittäminen on yleensä ongelmaista (elleivät sitten ajatukset ole törkeässä ristiriidassa muodon kanssa, esim. kolumnimaisuus jossa kammottavaa sekopäisyyttä).
Ehkä minunkin pitäisi tehdä esseeseen jotakin epäsovinnaista rakenteen osalta, katsotaan; kuulostaa ainakin järkevältä että liität tämänkaltaisia juttuja esseeseen.
Kehitin tänään Jurin ansiosta nimen pienproosakirjalle, "Hämärät parvekkeet", mutta en tiedä onko se hyvä. Nimeäminen on hankalaa.
Tuosta jutusta olisi muuten luettavissa aika paljon stressi/väsymysoireita läpi, toivottavasti päättely tekstistä tekijään pettää ja olet elämäsi vedossa ja rentona... Hurjaa, miten Texas kummittelee: luin sitä varten aika paljon stressistä, ja "Aivan varmasti minun olisi menetettävä joku läheisistäni tai ajauduttava vammauttavaan onnettomuuteen tai henkiseen konkurssiin" -kaltainen toivomus toistui stressikertomuksissa, joissa lopulta pimahdettiin aika pahasti. Jokin tuollainen lause oli tulla Texasiin, mutta karsiutui sitten pois.
Ai niin vielä: de Saden Justine tuntuu vähän turhan helpolta viitteeltä, tai minusta sisältyy tuohon stooriin joka tapauksessa, vaikka sitä ei mainita.
Harry taas vähän kommentoi! xD
Ei tää oo onneks (vielä ihan) autofiktiota, enkä mä suinkaan stressaa koskaan. Veto on ihan mieletön, kuten näistä kikkareista huomaat... Hyvä pointti tuo de S - se lähtee pois! Katselen tässä samalla Dirty Harryn edesottamuksia, miestä lakoaa! Koetahan pärjäillä.
Hyvä että olet kunnossa! Kunhan tarkistin.
Koetan pärjäillä, mutta yleensä pärjäily jää osaltani aina vähän yritykseksi (hymiö).
Moi,
jos mä olisin stressiin pimahtanut, se olisi tapahtunut aika päiviä sitten, tosin ehkä kohta kaikki posttraumaattiset kokemukseni kertyvät yhdeksi klöntiksi ja tasaisen stressivirran kohdatessaan aiheuttavat hirveän tsunamin päässäni jolloin kuuluu tuo tunnettu pim-ääni.
Teoksen nimi, jonka Jurin kanssa kehittelit, ei ole nimenä ollenkaan hullumpi, riippuu tietenkin sisällöstä. Ja hyvä, että sait vaihdettua sulaneen koneesi uuteen, ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja.
Kirjoittaminen kyllä vähentää stressiä huomattavasti, siitä tulee hyvälle tuulelle, vaikka tulos ei aina päätä huimaisi. Tosin jutut voi olla sitten kaameita. Olen ajatellut suunnata tätä blogia piakkoin vähän erinäisten tragedioiden pariin. Siksi täällä alkaa esiintyä Antigonea ja isoa Z-ukkoa ja feministejä.
Lähetä kommentti