Välillä II

Välillä olen kutsuttujen pöydässä. Välillä olen tunnesyistä. Välillä tuote on suljettava, kun ne itkevät (City Dealiin), eteivat saa tehty kaiki sita erikooshalal sita tahti, mite o näite sopimuste laita? Jos kaikkea ei lasketa, eksyin kommareiden juhliin. Aluksi luulin että tämä on se kiva potretti Muumipapasta jonka mumisit luokkakokouksen loppuun. Banaalia nyt? Ei kai barbapapoillakaan ollut kuin kuusi lasta? Kaikki ne murhattiin, ja niitä muodonmuutoksia pitäisi saada lisää. Sanot sanasen Hodorkovskista, kävit kai myös papa-kokeessa ennen kuin muunsit aineen hengeksi ja annoit sen pisaroida pulloon?

Vuonna 2005

Vuosi 2005 oli aurinkoinen. Menetin munuaiseni kuin toisen ominaisuuteni, kuin omaisuuden kaukaisen omaisen matkaan. Katosin kauniissa huhtikuussa, mutta siitäkin on kuusi vuotta. Nyt he tanssivat, ja odotan, että kieltäjä olisi kieltoa vahvempi. Murre kulkee taitse kuin se olisi piirretty yksityiskohdaksi ohittaviin juniin. Kun he kaatuvat näemme heidän juurensa.

Änkytys. Miten nauroin ensin kuultuani heidän huoneistaan ja nyt lumesta, mutta jälleen kuin wickedtude, moukareiksi yllytetty, joulupukin omat pojat naughty-listalla, soittolistan viikon putoajat, pelkääjän paikalla, minunkin lahkeessani päivää ennen kesää. Jos olisin voinut kirjoittaa astraaliruumiit toiselle rannalle, olisin tehnyt niin.

Hauvan kolme rakkautta

jossakin sateli hautaamalla / ja jossakin mateli sanelemalla / ja jostakin keksin hauvan olon / ja hautausmaitakin syvemmän kolon: / he sanoivat aina on eletty näin / ja aina vain hunnuin ja haavoin ja haluin / ja yhteen oloon maailmat / ja toiseen moloon satsumat // niin haarniska lenteli yhdessä haaskassa / ja yksi yli ja toinen pois / ja poksis ja moksis ja niinpä niin: // kun toinen lävisti toisensa / ja toinen nitisti loisensa / jo toista kivisti: // vaan mitä me pienistä nisteistä / kun ministerit on / ja mitä me näistäkään vitseistä / kun kanisterit on // ei muuta kuin iiik-iiik!-paniikki / ja onneton ponneton kaniikki / jok' aukoi suutaan ja otti luusi / ja lantionpohjat löysinä huusi / rakkaus, hauvan hakkaus / ja halvin kortsupakkaus / ja viel' - tään kaiken lennon sakkaus

Doggying

The State of California executed Caryl Chessman.
That the Hooters shot made me sick.
After the shooting of the great native hunter
I became glad: Ronald ate a hamburger and George
ate a dog. Gorgeous George, georgeous Ronald.
I gave that bitch a gas can, said Jimmy Lee Gray.

Tapahtuma

On syksy. Mirtti nukkuu.
Omena putoaa. Möttönen tyrmää Lötjösen.
Meeri opiskelee vankilassa.
Tenho oppii sanomaan peltilehmä.
Tenho on mustalaisen nimi. Herätkää!
huutaa yläpunkan todistaja.

Den sista kistan

i (de) a (kta)

ford / ta / fort / da

Glöw

Oi Polly mik' pelu mik' melu

Oi pöly oi kauhea pölly

tän tökötin lisäks sun ökötin

voin sanoa vain mä jökötin

mun jötkötin, sun sötkötin

ja tytisevä ötkötin kuin nötkötin

hutina Ah tutina Ah glow ja sutina

Ah mow Ah now mut mut mut mun wow

ja jutina ja glowly glowing glitter flow

Unikehrät

Eivätkä hetket ole veljiä
enkä minä itseni muinainen veli

en puoliveli veriveli isoveli
ainoana tehtävänään etsiä ja korvata

aneu logou, puolittain
järkytetty näätä

josta unikehrät ovat kadonneet
äänivallit mukanaan

Urkertomus: Likaisen paluu

PASI PALASI RUSINALINNAAN.
SIRU OLI LINNAN LIKAISILLA KADUILLA.

PASI MENI RUSINALINNAAN JA KARJUI
"RUSSIANS, URUSIAN URINAES,

RETENTIO" RAJU SIRU SIRUINA,
LIKAINEN SIVELLIN KADUITTA.

- Featuring Iida ja Veera

Yöllinen aforismi

veri on sekoittunut yritys olla täydellisesti
millainen tahansa malja
missä veri on ensyklopedisen mahdotonta

ajatuskyvytön muttei johdattelukyvytön
muunneltavissa
kuin puolustuskyvytön siili

Kirjoituspiiri

Kymmenvuotias Joonatan-poikani oli eilen sairaana, ja pyysin häntä kirjoittamaan jotakin ajankuluksi. Tässä kertomus nimeltä "Karhun metsästys".

KARHUN METSÄSTYS (HED SHOT!!)


Metsästysaseet:

1. Pistol 2. Bazzooka 3. Sniper
4. Mini gun 5. Shoot Gun 6. Mashine Gun

Karhu ammutaa SINGOLLA jos karhullaon PENTUJA pitää ampua EMOKARHU olin kerran karhu
metsällä näin KARHU.UROKSEN onneksi minulla oli KRANAATTI mukana heitin karhua
KRANAATILLA. karhu räjähti. näin toisen karhun se oli syömässä minun marjojani otin
repusta minigunin ja utzin ja ammuin karhun näin mörkölauman ammuin niitä utzilla ne
kaikki kuolivat menin telttaan yöllä menin ulos otin 2 utzia ja konsan näin jätti mörön menin sen luo ja sanoin tulen rauhassa ja amuin mörköa 10 minuuttia. sitten mörkö hyökkäsi kimppuuni otin karate miekan ja viipaloin mörön paskaksi sitten menin takaisin nukkumaan. Loppu

Äänenavaus

Se mitä odotan tai mitä ne toistaiseksi

Ostaripiirros ehkä en jaksa seurata ehkä
se säilöö parsaa tms. hilloaa

anyway tiiviys vs. laveus
sanomisen tarve vs. saunomisen puute

runous vs. apurahatavara
kiitos vs. kiitos

kuolleen muodon saatanallisen nerokas
ts. avararytminen ”olen omena olen omena"

Vessassa yritän pinnistää kaikkeni
teen niin useaan otteeseen

minun jokseenkin typerä narsismini
vs. minun tahdottu autismini

helpointa vs. toiseksi helpointa
kampaus vs. jakaus

peruukki vs. mukavuusalue
yksinlaulu vs. kuoro

5 x kuollut tyttö
joessa, maassa, maan alla, kojussa, puussa

no mutta toisaalta
jos liha on auki vs. jos piikki on auki

jos Takla Makan pinta
kylpee kuivana but oh so kiiltävänä

jos hauki on auki ain / oi tomahauki /
ja longotellen laulaa lain

ja miksaa Kalevalaa ja syvää kuvastoo

C5

Harrylle


Tuusulanväylä. Andrei Tarkovskin Solariksessa on kohtaus, jossa sade... Niin kuin kun kaksi autoa kiihdyttää kolmikaistaista tietä, jossa kuva toistuu. Siellä mihin tämä ei näy on rauhallista, juhlallista, mutta tämä toistuu sattumanvaraisesti ja sataa ja autot kiihdyttävät tunneliin, johon kamera ei seuraa, ja dialogi on musertava.

Jotain heijastuu myös tänne. Täytyy olla niin, että joka kerta kun sana lausutaan, syntyy hiljaisuus. Tarkovskilla on kohtaus, jossa piinallinen, täydellinen ja... Toinen autoista on Renault, se kytkee vilkut, kolme nopeaa jarrutusta, pysähtyy pientareelle ja — kiihdyttää jälleen aukkoon, joka täyttyy valolla.

Joko puhe kiertää ympäri sen sanan missä tämä kerran on ollut ja autot ja? Täytyy olla niin, että joka kerta kun sana lausutaan, syntyy hiljaisuus. Käyt siihen yksin omantuntosi kanssa, pimeässä, omantuntosi kanssa ja käyt siihen käsiksi ja sateessa yksinpuhelu ottaa keskustelun muodon... Stereoissa Eminem tai niin kuin Tarkovski, mutta nimi on yhdentekevä, Tikkurila, Ruskeasanta, ja toinen autoista...

Tämän salaisuuden on säilyttävä, se kiertää ympyrää ja palaa jälleen siihen missä on ensin ollut ja on ollut toistamiseen, Sainte-Genevièva-des-Bois, mutta se ei voi olla Citroën C5, ei sitä ollut siellä ja... Taivaansininen kuva...

Olisi humaania puhua tästä elokuvasta ja hautuumaista ja suuresta ohjaajasta ja apinasta, joka ilmestyy lentokentille, mutta sana puhkeaa ja kertoo ihmisistä, jotka juuttuvat pimeään ja ikään kuin katoavat teille, joilla sataa lakkaamatta, katoavat ahdistuneina mutta onnellisina, pettyneinä mutta kiitollisina ja ymmärtävät, että Tarkovski on hirvittävän banaali ja että lopulta nyrkki puhkaisee seinän, aivan kuin tuo vetinen ilmestys hokisi sitä heille ja niin edelleen... Niin kuin äkkiä Rihanna. Jokin kiitollisuus toistuu tässä ja jokin ahdistus, tuo toisto, ehkä se on sana, jolla tarkoitetaan, että jokaisella on sateensa, josta ei pääse pois, Solaris ja metallia ja niin edelleen, jossa sitten kiitollisna ja sitten onnellisna ja niin edelleen... Tämän salaisuuden täytyy säilyä ahdistuksessa ja lasissa, koska pinttymä ja räppärin sielu...

Dialogi omantunnon kanssa on musertava.

Basis

mikä tähän tunkeutuisi liikennekö tuntematon aukio Rehellisesti: on kyse juuri siitä pasaasista, ottomaanien keltaista kiveä, tinakannuja, joista tinkaat kuin pyytäisit ettei basaari jättäisi häntä yksin. Tämä huojuu. Läheisessä korttelissa on salakäytävä. Vuorovesi on jättänyt sen vuosituhat sitten. Joskus suunnittelit palaavasi, mutta maa nousi. Et saanut ajettua pois ajatusta: lopultakin olisi komero, ilmatasku, jotakin missä ei ole mitään elämää, edes ehdotusta siitä, happikin on näennäistä. tulevatko ottomaanit kulkevatko lävitse vailla sen suurempaa sisältöä antavatko kadut vihdoinkin myöten

Arpi

Minun vesirokkoni. En puhuisi sairastelusta. Olen monesti imenyt sinua, oi peilikuva. Akne ei ole merkki hivenaineiden puutteesta. Kuvaile typerin ukko kenen kanssa olet käynyt treffeillä ja kerro se kuudella.

Arpisuinen, laihat ja tummat hiukset ja täysin yksinkertaisesti römpsän perään. Mies löytyi kylpyammeesta, vaahtoa yli laitojen, kiljahteli kuin säikähtänyt ämmä ja kesken jonkin lauseen lopetti puhumisen ja laittoi kouransa olkapäilleni ja vannoi hiljaa: "Sulla on avain mun sydämeen."

Oltiin ehkä toisilla treffeillä, kun mentiin pizzalle. Jaksoin syödä koko Suomi-Specialin, mutta se veti vain puolet Margareetastaan. Kyllä tunsin itseni norsuksi. Kiinnostus loppui mun osalta siihen. Samassa huomasin: Jätkällä on aivan järkyttän pitkät naisen kynnet! Sit se halus hampurilaiselle, kun oli vielä niin kova nälkä. Ajettiin Mäkkärin draivinniin. Onneksi mä en ottanut enää mitään. Oksetti pelkkä ajatuskin, kun se söi elmacoaan. Sillä oli kynsien aluset täynnä sitä majoneesia. Elämäni karmeimmat treffit.

Sit se kyseli, josko hän voisi muuttaa Suomeen ja suunnitteli suunnilleen häitä. Katsoin ulos. Autot humisivat ohi. Koko kottero heilui ilmavirrassa. Ei vielä mitään, myöhemmin illalla bensa loppui keskellä risteystä! Se yritti tulla mun syliin ja reppuselkään ja vei mut treffeille työpaikalleen. Oli töissä yhden kauppakeskuksen pullonpalautuksessa. Se oli saanut päähänsä, että nyt loppuu kiltti ja puritaaninen elämä. Oli aikonut päästä neitsyydestään JUST SINÄ YÖNÄ. (Mä olin sitä vuotta vanhempi ja "kokenut" yhden lapsen yh). Se kävi joka kulmalla kimppuun ja koetti jyystää ja leipoo mua joka näyteikkunaa vasten. Lopulta annoin periksi.

Myöhemmin menimme baariin, ja kun tarjoilija kaatoi miehelle viiniä, se kiekui naisellisella äänellään: "Kukkainen, kukkainen."

Sellaista on peilin edessä. Vähennä siitä.

Reunamerkintöjä Saareen (Haavikko-kirja)

He istuvat kuistilla keskustelemassa Nobelista,
jota kumpikaan ei saa. Neustadtkin oli farssi. Viiniä kuluu.


Hän saa soperrettua, että harrasti jousiammuntaa jo ennen
kuin haukka repi hänen vasemman kätensä hansikkaan.


Kirja kuin kääntelisi urheiluhattua. Musta kapteeni
mustalla merellä, jota tikku pudotessaan raapaisee.


Kaksi hullua: kun jäljellä on vuosikymmen,
he alkavat kutsua sitä todella kuolemaksi.

Reunamerkintöjä Hölderliniin (Brot und Wein)

Kieli, kirkas isä.
Hölmösti ja hyvin koskettaa.



Missään ei saa loistaa valo,
joutoyritykset eivät sovi.



Suurempana liian suureksi, läheisempänä vielä.
Ja ne jotka täällä kerran olivat.


Parempi nukkua, sano,
sillä olemme varjottomia.


Kateellinen Kerberos itse:
juo ja nukkuu.

- Tällä tavoin voisi kirjoittaa teoksen (ja näinhän esimerkiksi Carpelan juuri nyt teki), mukaan vaan 7 päivää ja Mauno Saaren Haavikko-elämäkerta: kuolemattomia säkeitä.

Orgaanisesti

I
tässä kuumuudessa joetkin
kuin torakat

nämä suunnat alaspäin

kuin yksi
villisti sulava latvus

tässä juuressa
hän nousee kuin nelisäe

ihon saalis
mustat hyasintit

II

hyönteiset laskevat hakkunsa

kuolleiden kasvot puhuvat

hyvästi! näiden työntöjen virta

jo muinoin vuorien keihäs

Tranströmer

ALKAISKT

En skog i maj. Här spökar mitt hela liv:
det osynliga flyttlasset. Fågelsång.
I tysta gölar smygglarvernas
ursinnigt dansande frågetecken.

Jag flyr till samma platser och samma ord.
Kall bris från havet, isdraken slickar mig
i nacken medan solen gassar.
Flyttlasset brinner med svala lågor.

- Tomas Tranströmer, För levande och döda, 1989


ALKAIOLAISITTAIN

Metsä toukokuussa. Täällä kummittelee koko elämäni:
näkymätön muuttokuorma. Linnunlaulu.
Tyynissä lammissa sääskentoukkien
vimmassa tanssivat kysymysmerkit.

Pakenen samoihin paikkoihin ja samoihin sanoihin.
Mereltä kylmä viima, jäälouhikäärme nuolee
niskaani auringon paahtaessa.
Muuttokuorma palaa viilein liekein.

Dialogi

- Tiedätkö mikä tämä on? Maggie pyysi näyttämään tätä sinulle.
- Hetkinen. Väitätkö siis että jokainen heistä on Maria Lopez?
- Jokainen tänne laivattu... Itse asiassa he kaikki merkitsevät murhaa. Hänellä oli suuri suu, jollakin toisella taas... He ovat kuin oliivit: Mistä purkista tahdot omasi?
- Mutta eikö hänkin tehnyt ravintolakeikkaa?
- Bien, eh, täytyy sanoa...
- Akvaviittia?
- Hermostutat minua. Eikö äitisi opettanut ettei poliisia kannata hakkailla?

Ro-ro

Kaadan kahvin, piirrän
siihen elämänviivoja, viemärin. Näin kaikki

alkaa toiselta. Ai-ro, A-ro, Aa-ro,
kuin ensimmäisen luokan

kranaattihyökkäys.

Viisi mustaa elegiaa

1
Elämäni paras ilta, elegioita syyllisyydestä,
terapeutin vakavat kasvot TV:ssä, miten
hän tarttuu syöpäsairaan käsiin, näin
kirjoittavat vangit. Jään istumaan paperille.
Tyhjää, paitsi pari kameramiestä kuin pari pilveä horisontissa.


2
Jos heidänkin varjonsa antautuu kuin graffiti,
jos heistäkin jää vain katakreesi haudankaivajan silmään,
elämä alla kuin goottien kulta. Antautuisitko
tälle kuin turha catering?


3
Meidät on vapautettu taakasta, musta penis liukuu
valkeiden pakaroiden väliin, jossakin, tälläkin hetkellä,
kun ensimmäiset supistukset laiduntavasta, yorkshireläinen.


4
Unessa kerään aina samat sienet hyvin rakennetulta tieltä.
Ennen unikin oli enne. Joskus nimeni oli Tony Soprano.
Peltokuviot eivät toistuneet.


5
Mustaa maitoa. Katso: he kylpevät, he ulottuvat kaatojen yli, varis
on vaihtunut ja hän, säihkyy kuin vanha, ennustamaton juna.

Teema ja sen kehittely

"Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa.

Ja lisää virtaa moottoriin pojat."
- Antero Mertaranta: Ihanaa, Leijonat, ihanaa


"Kokoelmaa lukiessa putoaa helposti kyydistä,
mutta se ei haittaa.

Pääasiahan on, että liike jatkuu..."
- Jukka Koskelainen, "Sattuman tyllihame ja kuhilaat" (pari kehystävää väitelausetta Koskelaisen arvioidessa Katariina Vuorisen kokoelmaa Rouvien ja lintujen talo, 2010, HS 31.8.)

Banaali arvostelma erästä kirja-arvostelua lukiessa

Nykyisin luen kirja-arviot niin kuin romaanit: lopusta alkuun. Jännite katoaa viimeistään keskikohdan jaaritteluihin. Lohista mahtaa tuntua samalta kun ne työntävät päätään Vantaankosken muurinluukusta lotisevaan paskaan. Yläjuoksun huolimattomat ohijuoksutukset tuovat sitä väistämättä. Alun kiivas tempo (omalla kohdallani lopetus, lohien kohdalla ensimmäinen nousu ohi Tekniikan museon ja parin pikku kosken) antaa kuvan haasteesta, mutta kuten sanoin, puoliväliin, viimeistään puoliväliin mennesssä, on osattava valmistautua mustelmiin, oman mädäntyvän lihan hajuun, jota tämäkin Siljo-pastissi, ikävä kyllä huomaan sanojeni kääntyneen sellaiseksi, surkeasti heijastelee.

Odotan korppien paluuta

Odotan iltaa ja korppien paluuta. Ja. Ja nyt tulemme lähemmäs aistimustasoa. Keskustelu voi edetä asiallisesti ilman propagandakeinoja. Ensimmäinen aistimus: Pentametri on heksametri, joka jää vajaaksi kolmannessa ja kuudennessa metrumissa, niin että sulka nykäistään irti... Oh, siis jo antiikki tunsi Derridan ajatukset keskuksesta - korpit nokkimassa Eliaa, korppikotkat ruokkimansa maksan kimpussa... Ehkä, ehkäpä, mutta juuri siksi Hans Castorpin paskantamisesta ei puhuta mitään, ei edes hienovaraista viitettä piereskelyyn vaikka ruumiintoimintoja eritellään kiitettävästi, sekin tapaus kananliha, tukka pystyssä... Hyvä on, hyvä on... Hänen kohdallaan väite siitä, että True Bloodissa olisi liikaa naiskentelua ja liian vähän mässäilyä verellä, osoittaa kuitenkin vain, että paljasta pintaa saisi joka tapauksessa olla enemmän... Rouva Chatchau, tarkoitan Chauchat... Tuo ääni, joka lausuu kokonaisen runon tietyssä tilanteessa, kun päänsärky on lähempänä kokemustasoa kuin maksan tuska. Olen niin iloinen. Pisarat, märät rakennukset, kokonainen vuoristo paalutettuja torppia, pien valuuta. Saarelle unohdettu terska. Näin saamme kuvan sateesta pienistä yksityiskohdista huolimatta.

Täyttä ainetta

– me jotka olemme täyttä ainetta
ja tyhjän henkäys?
- Lassi Nummi, "Resitatiivi", Matkalla niityn yli (1986)

Ja silti olen täyttä ainetta, alaston hermosolujen kemia simputtaa ruumista, sen poukkoilevaa mieltä.
- Helena Sinervo, "Äänekäs kuori", Täyttä ainetta (2007)

katsojien osa on hankala sillä he edustavat molempia maailmoja

modernin kurtisaanin ja kiltin tytön valtataistelu saa yhä uusia muotoja
- Harry Salmenniemi, Texas, sakset (2009)

Epigrammi ja modulaatio

Green arsenic smeared on an egg-white cloth,
Crushed strawberries! Come, let us feast our eyes.
- Ezra Pound, L'Art, 1910

Mustavalkoisia hiiriä mäsätty luuvitosella
luontoystävälliselle kartongille!
Tule, annetaan silmien vielä herkutella.
- Kari Aronpuro, Hiiripiirustus, 1990

Kaksi eri lintua

Kuolema: ei luontojen muuttumista eikä sekoittumista. Ei varsinaista välimatkaa. Kaksi eri lintua, eri kauloin. Energia penetroi. Tämä mahtava unio, Deepwater Horizon. Laivat. Kuuntelemme. Tahtoisin tuon ti-ti-tyyn, tahtoisin kyytiin, tahtoisin sukeltaa samaan myyttiin, joka niin hankalasti kääntyy ja jota on vaikea mainostaa, joka vaikuttaa myyntiin, kun maininki kerrostaa sulat syliin.

Metsäkuva

Metsäkuva on ironian takainen viileä metsänranta, ylipäätään ajatus kuolemanjälkeisestä, kun metsurit saapuvat sinne missä maa-ampiaiset pitävät majojaan korsikossa, tähtitieteelliset hinnat vuodenaikojen niminä. Plakkarissa sekä omena että kokemus elämästä, onaniasta onaniana. Yksi: "Täysiarvoinen alkaa kun ymmärrät että juuri sinun on kuoltava." Jättimäinen teräskynsi, kaksi kuusta sen nivusissa kuin eivät vielä olisi kuulleet jakautumisesta, savusta, eivät tietäisi tästä, tästä kaksikymmentä kilometriä toiseen suuntaan pelkkää kuivaa karsikkoa. Toinen: "Se suunta on nyt tässä..." -- Mitään tämän feodaalisempaa en ole aikoihin tavannut.

Helikopteri II

Nämä saamiset; sai ilta, kuolevaisuudet kuolemattomuudessa, paradokseja doggy-asennossa, ja hän käski välttää ironiaa, sillä hedelmätkin kypsyvät penkkien saksalaisessa kuumuudessa. Kovaa, lakattua tammea ja pähkinäpuuta. Viivakirjoituksen loppu, kirkollisuuden loppu, luuvitosella, kuin Monetkin olisi mässäilty näihin säkeisiin, joukossa aina munanvalkoista, vanhimpia tisleitä.

Helikopteri

Sinä hetkenä sain sen kuin risaisen suun josta loisti yksi ainoa hammas: tasaisesti ongittu merivuokko. Puhun erityisesti omasta kuolemastani. Pahinta on kuin katsoisi. En tiedä mihin katsoa. Tuijotan jalkoihin, joita ei ole. Näen selvästi juuri tämän, ennalta. Kuin en nyt näkisi lainkaan eteeni tai taakseni vaan päiden sisään missä sahat ovat. Älä katso minne puhut, ne sanovat. Nämä sanat. Ehkä kuolema on kuivumista. Kaakaota ja seesamia, kaakaota ja vaniljatankoa, nainen joka nostaa jalkansa ja avaa helikopterin.

Snappertuna

ajan syvyydessä me olemme ikivanhoja lapsia.

majan hyvyydessä me olemme hikirankoja, hapsia.
vajan tylyydessä olemme liki vanhoja japseja.

japsilapsen hapset kuin hiki.
rangat kuni hiilet. alan lapsia. rajan, pajan syvyydessä.

hujan, hajan. Jii-Hai! Ji-Haa!

älä läpsi, ala lampsia.
ajan syvyydessä me olemme majan hyvyyden ikivankka napsija.

41

41 Famous Hollywood Celebrity Smokers.
41 Celebrity Cougars.
41 Celebrity Milfs and Others.
41 Celebrities Who are Who.

"Jokainen tekee mitä osaa.
Niin kai teemme mekin, vaikka hitaammin."

41 Celebrity Mennonites.
41 Celebrity Scientologists.
41 Celebrity Kabbalists.

41 Celebrity Dogs.
41 Celebrity Cocks.
41 Celebrity Sluts.

"Tänä päivänä, hitaasti, hitaasti,
jumalkukka täyttyy."

41 Celebrity Mammals Talking Smack.
41 Celerities Who Suck.

41 Hot Celebrity Couples.
41 Cold Celebrity Drinks.
41 Hot Celebrity Triples.
41 Cold Celebrity Beds.

"Se ei ole sinun äänesi. Se ei ole vieras ääni."

41 Ice Metal Celebrities.
41 Celebrities Who Got Their Lungs Cut Off.
41 Celebrities From Outer Space, From Whale Ships.

"Ja muuan vielä hupsumpi
sydän kurkussa jäljessä samoaa."

41 Celebrity Body Combats.
41 Celebrity Piercings.
41 Irrelevant Celebrity Toes.

41 Celebrities Who Died.

"Tyhjä talo, kevyt sulkea, luovuttaa
elämä tyhjiin eletty."

"Koirat palaavat oksennukselleen."

H-hetki

Jos uusia tekstejä on ylipäänsä oltava, voidaan ne kirjoittaa kuin Shehab ja Johanna. Nyt Shehab Ahmed Fanta on matkalla Kotkan linja-autoasemalle. On Shehabin hetki, on hänen vointinsa hetki. Johanna tulee Karhulan hoviin. Häneltä pääsee itku. Hengessään hän ahertaa kaasojen kera takahuoneessa ja ajattelee sulhastaan ja vampyyreitä, jotka veren sijaan nauttivat ihmispaskaa, hädän tullen myös koirien jätöksiä, punasolujen sijaan kuollutta solukkoa, valkoisia kuituja. Ne väijyvät hyyskien kulmilla huuliaan maiskutellen, ruskeita hampaitaan nuollen. Niistä on mahdoton tehdä rakastettavia TV-sarjoja. Johanna tietää, että jopa viesteihin vastatessaan hänen tulisi tuntea rakastelu tropiikissa kultansa sylissä teksasilaisten punaniskojen jahdatessa typeriä alligaattoreitaan.

Johanna aavistaa toisen hetken näidän hädän hetkien takana. Kaikkihan apinan tuntevat, vaikkei apina tunne ketään. No lajitoverinsa, näin hän sen ajattelee, ja näin hän sen kokee, tahtoo palata vain kotiinsa ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä, puhua kerrankin Fantalle sanoilla paisuvaiskudos, verisuonet, erektiohäiriöt, mulkku. Nimenomaan. Tuo viimeinen hänen miehensä, hänen tuleva miehensä on, päästä kalju, punehtuva, usein rypyillä, kaula suonikas, varsi lysyssä ja ranka hieman kiero. Paisuvaiskudos ja verisuonet ja erektiohäiriöt saisivat kuulua hänen puolestaan tunneille, joilla hän kärsivällisesti opettaa nuorisolle anatomiaa ja terveystietoa, mutta nyt nuokin termit on otettava esille asioiden selvittämiseksi.

Mulkku ja mies. Metafora vai pikemminkin metaftonymia? Osa kokonaisuutena, ei sittenkään; paljon, paljon siinä on myös konkreettista: vetelä mies, vaikka vetävänä esiintyy. Kesy ja kesyyntynyt, vaikka se osa hänessä olisi pitänyt pysyä vetreänä kaiken kasvatuksen keskellä. Johanna kärsii. Mikä rooli vaimoksi tulevalla voi olla tällaisessa leikissä? Kaikkesi teet jalostaaksesi, tuodaksesi miehessä parhaan esiin ja odotat, että saat palkinnon, henkisesti tyydyttävän palkinnon, kasvun näkymän mutta myös intiimimmän ja intohimoisemman, josta muut vain kadehtien kuiskivat… Niinpä, mutta jos kaikki tuntevat apinan, ehkä he tuntevat myös hänet tai pikemminkin juuri hänet, miehensä narriksi tekemän. Näkyykö tyydyttämättömyys hänessä niin selvästi hääpäivän aattona?

Apina ei tunne ketään. Hän pelkää, että on alkanut tarkkailla viime päivinä, tai ollakseen täysin rehellinen, jo viime kuukausina, saattaa olla että jopa edellisen vuoden ajan yhä vääristyneemmin ihmisten reaktioita paikoissa, joissa he ovat olleet yhdessä, kutsuilla, tapaamisissa. Jokainen apina on omalla tavallaan onneton, ja hänen onnettomuutensa liittyy tuohon mieheen, Fantaan, ja omaantuntoon.

Ei maksa vaivaa, vaikka maksa vaivaa, hän tuumiskelee avatessaan oven ja tuuskahtaessaan hermostuneena eteiseen. Kaikenlainen kategorisointi on ihmiselle myötäsyntyistä ja osittain jopa hermostomme rakenteeseen perustuvaa. Se mulkku! Taas se on jättänyt jälkiä yhteisen kodin parkettiin lähtiessään ovista! Kotkaan, kaikista paikoista juuri Kotkaan! Edes tänä aamuna yksikään sen sanoista ei ole ottanut riittävästi huomioon hänen naisenruumiinsa erityisyyttä: että rasvaa ja rakosia on aivan eri suhteessa kuin miehen ruumiissa, jopa sen veltossa osasessa.

Sillä välin Shehab on hoitanut asiansa linja-autoasemalla ja vetäytynyt nokosille. Aivan yhtä luontevasti hän on herännyt morsiamensa isän luota ja lähtenyt parturiin suoristamaan niskahiuksiaan. Fanta, hän sanoo. Partureiden kanssa asiat on näet puhuttava alusta saakka halki kaikilla tasoilla. Muutoin he tuskin huomaavat, miten kommunikointi tuottaa ongelmia ja ratkaisee kaiken heidän edukseen kun H-hetki koittaa. Silloin on enää turha valittaa miten vinoon karvat on leikattu.

Havainto

Tämäkin on kuolinvuode, ruumis on läsnä. Kuin anishumalainen torakka se unohtaa sammuneen kylän. Entä henki? Se muistaa pöydälle keinahtaneen kääpiön aivan kuin kunnia olisi siinä. Joskus ne uskovat jättäneensä reunamerkinnän tai varjon, suuren sylkikuplan, joka valuu hitaasti tahmaisen lasin pintaa.

Kauneimmat mietelauseet

Vesa-Matti Loiri on Suomen Eput.

WSOY on Suomen Turkki, tulevaisuuden Kerava.

Jyväskylä on Suomen Martina Aitolehti.

Ala-Malmi on Suomen kuulemista.

Ironia on tiedotteita, työehtosopimusten lisälehtiä.

Syöpä on kauneuden näkemistä

valtiotieteen tohtoreissa.

Anita Hirvonen on Suomen Kajaani.

Jos mieleesi tulee nimi Werner Aspenström,

unohda se mahdollisimman pian.

Jos kätesi upottautuvat kiehuvaan veteen,

anna niille kunnon opetus.

Ennen kaikkea meidän on varusteltava Jeesus

tämän nerouden varalle.

Kaikkein siveellisintä on antaa Nalle Wahlroosin inkarnoitua.

Toisia kolmansia

sallia
rakkauden
sammakko

valtuutus
etäälle
disko-

mainos
palkkien
vaa'at

karttaa
rakkauden
kanalaa

tervetuloa
kotiin
Nutschit


Nämä sanat löytyivät paperista jonka siivosin roskakoriin pöydältäni. Näin kevyesti voisi kuvitellakin runoilevansa.

Kesän kolmansia

kukinto
kokilla
siksi


lapuissa
siintää
luusto


minäkään
kasalla
uskalla

oveluus
rukiilla
valittu


kalju
pullollaan
hypyssä


hoivaaja
huipulla
aavistaa


velvollisuus
kaapit
kierros


täältä
ilmainen
tuulensuoja


hänen
kukkeiden
kasvojensa

ilme
miellyttää
häntä

Aforioo

Näppituntuma on antanut odottaa itseään.
Jo kauan tilanne on sanonut saman kuin äiti

: he ovat löytäneet minut kuin hyeenankilit, hullukaalit.

:: hänen kasvatuksensa suolahappo josta kevlar haroi

::: olen tämä kiduskasvuinen aarre, jossa kuivat maaherrat vaeltavat.

Tauko

Kuten on selvää sanomattakin Kevättauko: kiireet, henkilökohtaisempi kirjoittamisen jakso, perästä päin kuuluu - kiitos kaikille jotka olette käyneet lukemassa ja kommentoimassa!

2 merkintää 25.1.

Joku kuolee, en minä ja minä todistan sen, jo miljoonas voiton kirjaus, itsessäni olen kokonainen osa tätä repeilevää kartografiaa. Älä kiirehdi, hän lähettää koneet, hitaasti ne ohittavat merkkimme ja hymyilevät: Et vielä. Joskus hän sanoo, ettei ihmisen ole oltava koko maailma sen alustojen paljoudessa, eihän kukaan selviä tuosta kieltämisestä. Kirjoita nopeammin, sinussa on jotakin, ehkä lihaksissa, ne eivät kaipaa tätä hallintaa.

*

Hänen onnettomuutensa on heidän tärkein argumenttinsa, ja siksi kaikki on heille itsestään selvää. Hän jättää maailman ja ihmiset - tuota velkakirjaa he pitävät arvossa. Turhaan. Vuosia sitten hän istui eräässä kirjastossa ja katseli raunioita. Linna, tahallaan kesken jätetty, mätänevä vesi haudoissa, sitä ei ollut tarkoitettukaan valmiiksi. Upporikas maaherra oli tahtonut niin kyllästyttyään haukkoihinsa ja viestien nopeuteen. Miksi tiede on niin rikas, ellei siinä ole tilaa tällaisille suhteille? Hän päätti, että tekee niin kuin Diogenes. Sanaakaan sanomatta hän kävelee joitakin kertoja edestakaisin; tämän hän katsoi riittävästi kumoavan heidän jokaisen väitteensä.

Välihuomautus

hänen historiallisen romaanisarjansa avaus. ajokoirat seuraavat hänen pyöräänsä läpi kartanon maiden irvistellen ja haukkuen koiralaumat piirittävät talvisin hänen potkukelkkansa. menestykset ovat syntyneet luovasta tuhosta. matkalla pyhäkouluun jättikokoinen shäfer yrittää raiskata hänen veljensä. mites täällä pärjätään? alkaa heidän uskonnollinen kasvatuksensa.
he kiusaavat tätiä. hän kirjoittaa salaa tytölle johon rakastuu. hän piirtää kaksi varpusta Disneyn lumikista vihkoonsa ja vastaa pimeydestä tuleviin kysymyksiin rukoillen että Jumala jatkaisi luomistaan ja sulkisi taivaan. ehkä niin on jo käynyt.

miten voi ajatella pistettä joka on jossakin kaukaisuudessa; oli; eihän sitä ole tai ollut. he tutkivat omaa osuuttaan verkkohyökkäyksiin. he istuvat siellä missä pilkkaajat istuvat ja nyt he jo seisovat ja hakkaavat käsiään. koko baari yksi fanfaari: tuo tänne se ilime.

he opiskelevat saksaa Kain Fehler im System
Kein Abel / hän opiskelee venäjää tuo tänne
se ilemostaasi / erehdys / mistaasi

the Satan bug

ennen isää minulla oli suhde ukkomieheen
he ampuivat vain metsoja äiti auttoi
kun aloit lopulta tapailla Davidia

(hän ei halunnutkaan äitiään
muttei tiennyt sitä vielä)

hänen appiukkonsa on seudun viimeinen natsi, Mozartin ooppera jännittävänä TV-versiona, junttiversio Arpinaamasta, ei uima-altaita, hänen umpirakkonsa uppiakkonsa hupiaukkonsa metsän laidassa hänen tyttärensä isä tyttärensä tytär. he kärsivät tyrästä. heillä on aftoja. tapaus näytettiin ensi kertaa Suomessa. hänen hampaansa murenivat. kaksikko uhkasi tappaa MM-turisteja. McDonaldsin entinen työntekijä. hervoton kasa kastiketta. isku Kabuliin sumputti suomalaiset. nyt hän löytää samat sanat täältä.

Huomautus

Nämä kirjoitukset ovat syntyneet iltaisin, keskellä poeettisia kiireitä ja armomurhia. Ne ovat kirjaimellisesti niin sanottuja välitöitä, ja niillä on yksi ainoa tarkoitus: tuoda esiin kirjoittajan maailma siten kuin hän sen itse ymmärtää paskatöiden välissä.

Jokseenkin masentuneena siitä, etten saanut toistamiseen arvostettuja palkintoja ja kritiikkejä ja ehdokkuuksia, jotka murskaisivat alleen kaiken muun, aloin jälleen. Lukács puolusti kypsässä tuotannossaan suurta realismia - no vitut hänestä. Mutta hänen perusajatuksensa oli hedelmällinen: suuren realismin tunnusmerkki on historianfilosofinen esitystapa. Tässä mielessä edustan epäilyksettä runouden suurta realismia, jälkimodernismin ja jälkimarxilaisuuden jälkeen, tohdinpa sanoa.

Millainen on filosofiani? Se on kieltä, joka ei perusta väitteisiin. Se kielen historiallinen verkko, jonka kysymyksiä pyrin käsittelemään, kuten paljastuu seuraavilla sivuilla. "Toivo" ja "katumus" ovat sanoja, joita voidaan soveltaa vain sellaisiin kirjoittajiin, joilla on kieli. Ajattelemisen kykyä ja kielen käytön hallintaa ei voi erottaa toisistaan. Uskallan sanoa, että olen tällainen kirjailija. Olen edustava kirjailija. Olen tiedostanut asioita, jotka kipeästi koskevat tätä aikaa. Aion pyrkiä Kirjalijaliittoon. Mutta, tässä vaiheessa, vielä pari sanaa suomenruotsalaisuudesta, joka rönsyilee sinne sun tänne...

Amerikkalainen elegia

kuin härän karvoista, häpyhuulista, kreppipapereista kyhätty naamio hän sanoi: minä olen sinun jumalasi ja sinä olet minun uskontoni, unohda muu. hän istui jalkaani vasten kuin taide iltaan saakka. olipas siinä. tursu ja pursu. kaikki levisi. ajatusten toteuttaminen oli mahdotonta. muistaen New Yorkin valot päädyimme esittämään vampyyreita, jotka eksyivät verenhuuruisille oikeusnäyttämöille Nevadan länsikanjoneissa ja mjuistaen Njevadan

(kuinka julmaa elämä voip olla vallankumouksen ytimessä! mutta hän yliarvioitsi ”vanhan silmän” voimat ja kaatui piiskatykin iskuun, mistä muistinkin sen heti hänen mnenehdyttyään) - joka tapauksessa ihanaa aikaa, silvottu koti, tulppaanit pöydillä, jotenkin norjalaista, miltei arjalaista.

tiesin että klassiset tunteet katkeaisivat, epävireessä kuin elämä olin ne sullonut tämän fiktion sellofaaniin.

kuivakas friktio, räjähtävien nesteiden, siitepölyn, urheiluhallien kiiman, mäskisankojen, kotitungosten ja pesemättömien lentokenttien huuma, kaikki bysanttilaisen, kuperaksi kuvitellun tornin ruuhkauma, vanha yliopistovinjentti, jossa vinsentti laiduntaa selässään enkelin siipi. päällimmäisenä lupausten banaalius, koko uutteran mantereen mainoskoneiston raskas huohotus jalkaani vasten. hus! sitä samaa joulukinkun rasvaa jääkaapin alahyllyn vasemmassa nurkassa.

Runo 4.1.10

murhaaminen on helppoa

niin kauan kuin ei epäile murhaa

elämän abstraktio

jo muutamassa vuodessa huomaat sanojen komiikan

rihmasto ellei raudanluja ironia suojele

matka etenee pohjoisille vyöhykkeille

merkitysten antaminen

autot jotka saapuvat lehmuskujaa

päätyäkseen tyhjyyden äärelle

liuskeista muurattu takka

infektioille altistunut pussiahma

ilman muuta pääsette terapiaan

monet perheenisät

joiden munia kutittaa

ilman muuta

pieni psyykkinen korjausliike

kuin gyroskooppi gyroslihaa

siirry nyt tai saat tacot naamallesi

tulevien polvien Jacobit vetävät

viime henkäyksensä

alkukantaista huutoa

saman tyhjyyden äärellä

kannustamme yhä parempaan suoritukseen

mehiläistarhurin liikkeissä

messukasukan laskos

kenraali speer veisaamme

ensimmäisen virren

siinäkin ajattelemme itseämme osana

laidaltaan purkautuvan parven refleksiä

onko minun uskottava heihin

sen enempää kuin itseeni kiintotähdissä

hänen jalkansa säksättävät nurmella

jatkuvasti syötävä vaalea leipä

on tukkinut hänet

kenestäkään ei esimerkiksi mainita

että he olisivat tyytyväisiä elämäänsä

että he olisivat tyydyttäneet jonkun

tunnemme kivun sormissa ja mahalaukussa