Helikopteri

Sinä hetkenä sain sen kuin risaisen suun josta loisti yksi ainoa hammas: tasaisesti ongittu merivuokko. Puhun erityisesti omasta kuolemastani. Pahinta on kuin katsoisi. En tiedä mihin katsoa. Tuijotan jalkoihin, joita ei ole. Näen selvästi juuri tämän, ennalta. Kuin en nyt näkisi lainkaan eteeni tai taakseni vaan päiden sisään missä sahat ovat. Älä katso minne puhut, ne sanovat. Nämä sanat. Ehkä kuolema on kuivumista. Kaakaota ja seesamia, kaakaota ja vaniljatankoa, nainen joka nostaa jalkansa ja avaa helikopterin.