Kymmenvuotias Joonatan-poikani oli eilen sairaana, ja pyysin häntä kirjoittamaan jotakin ajankuluksi. Tässä kertomus nimeltä "Karhun metsästys".
KARHUN METSÄSTYS (HED SHOT!!)
Metsästysaseet:
1. Pistol 2. Bazzooka 3. Sniper
4. Mini gun 5. Shoot Gun 6. Mashine Gun
Karhu ammutaa SINGOLLA jos karhullaon PENTUJA pitää ampua EMOKARHU olin kerran karhu
metsällä näin KARHU.UROKSEN onneksi minulla oli KRANAATTI mukana heitin karhua
KRANAATILLA. karhu räjähti. näin toisen karhun se oli syömässä minun marjojani otin
repusta minigunin ja utzin ja ammuin karhun näin mörkölauman ammuin niitä utzilla ne
kaikki kuolivat menin telttaan yöllä menin ulos otin 2 utzia ja konsan näin jätti mörön menin sen luo ja sanoin tulen rauhassa ja amuin mörköa 10 minuuttia. sitten mörkö hyökkäsi kimppuuni otin karate miekan ja viipaloin mörön paskaksi sitten menin takaisin nukkumaan. Loppu
perjantai 29. lokakuuta 2010
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Äänenavaus
Se mitä odotan tai mitä ne toistaiseksi
Ostaripiirros ehkä en jaksa seurata ehkä
se säilöö parsaa tms. hilloaa
anyway tiiviys vs. laveus
sanomisen tarve vs. saunomisen puute
runous vs. apurahatavara
kiitos vs. kiitos
kuolleen muodon saatanallisen nerokas
ts. avararytminen ”olen omena olen omena"
Vessassa yritän pinnistää kaikkeni
teen niin useaan otteeseen
minun jokseenkin typerä narsismini
vs. minun tahdottu autismini
helpointa vs. toiseksi helpointa
kampaus vs. jakaus
peruukki vs. mukavuusalue
yksinlaulu vs. kuoro
5 x kuollut tyttö
joessa, maassa, maan alla, kojussa, puussa
no mutta toisaalta
jos liha on auki vs. jos piikki on auki
jos Takla Makan pinta
kylpee kuivana but oh so kiiltävänä
jos hauki on auki ain / oi tomahauki /
ja longotellen laulaa lain
ja miksaa Kalevalaa ja syvää kuvastoo
Ostaripiirros ehkä en jaksa seurata ehkä
se säilöö parsaa tms. hilloaa
anyway tiiviys vs. laveus
sanomisen tarve vs. saunomisen puute
runous vs. apurahatavara
kiitos vs. kiitos
kuolleen muodon saatanallisen nerokas
ts. avararytminen ”olen omena olen omena"
Vessassa yritän pinnistää kaikkeni
teen niin useaan otteeseen
minun jokseenkin typerä narsismini
vs. minun tahdottu autismini
helpointa vs. toiseksi helpointa
kampaus vs. jakaus
peruukki vs. mukavuusalue
yksinlaulu vs. kuoro
5 x kuollut tyttö
joessa, maassa, maan alla, kojussa, puussa
no mutta toisaalta
jos liha on auki vs. jos piikki on auki
jos Takla Makan pinta
kylpee kuivana but oh so kiiltävänä
jos hauki on auki ain / oi tomahauki /
ja longotellen laulaa lain
ja miksaa Kalevalaa ja syvää kuvastoo
perjantai 8. lokakuuta 2010
C5
Harrylle
Tuusulanväylä. Andrei Tarkovskin Solariksessa on kohtaus, jossa sade... Niin kuin kun kaksi autoa kiihdyttää kolmikaistaista tietä, jossa kuva toistuu. Siellä mihin tämä ei näy on rauhallista, juhlallista, mutta tämä toistuu sattumanvaraisesti ja sataa ja autot kiihdyttävät tunneliin, johon kamera ei seuraa, ja dialogi on musertava.
Jotain heijastuu myös tänne. Täytyy olla niin, että joka kerta kun sana lausutaan, syntyy hiljaisuus. Tarkovskilla on kohtaus, jossa piinallinen, täydellinen ja... Toinen autoista on Renault, se kytkee vilkut, kolme nopeaa jarrutusta, pysähtyy pientareelle ja — kiihdyttää jälleen aukkoon, joka täyttyy valolla.
Joko puhe kiertää ympäri sen sanan missä tämä kerran on ollut ja autot ja? Täytyy olla niin, että joka kerta kun sana lausutaan, syntyy hiljaisuus. Käyt siihen yksin omantuntosi kanssa, pimeässä, omantuntosi kanssa ja käyt siihen käsiksi ja sateessa yksinpuhelu ottaa keskustelun muodon... Stereoissa Eminem tai niin kuin Tarkovski, mutta nimi on yhdentekevä, Tikkurila, Ruskeasanta, ja toinen autoista...
Tämän salaisuuden on säilyttävä, se kiertää ympyrää ja palaa jälleen siihen missä on ensin ollut ja on ollut toistamiseen, Sainte-Genevièva-des-Bois, mutta se ei voi olla Citroën C5, ei sitä ollut siellä ja... Taivaansininen kuva...
Olisi humaania puhua tästä elokuvasta ja hautuumaista ja suuresta ohjaajasta ja apinasta, joka ilmestyy lentokentille, mutta sana puhkeaa ja kertoo ihmisistä, jotka juuttuvat pimeään ja ikään kuin katoavat teille, joilla sataa lakkaamatta, katoavat ahdistuneina mutta onnellisina, pettyneinä mutta kiitollisina ja ymmärtävät, että Tarkovski on hirvittävän banaali ja että lopulta nyrkki puhkaisee seinän, aivan kuin tuo vetinen ilmestys hokisi sitä heille ja niin edelleen... Niin kuin äkkiä Rihanna. Jokin kiitollisuus toistuu tässä ja jokin ahdistus, tuo toisto, ehkä se on sana, jolla tarkoitetaan, että jokaisella on sateensa, josta ei pääse pois, Solaris ja metallia ja niin edelleen, jossa sitten kiitollisna ja sitten onnellisna ja niin edelleen... Tämän salaisuuden täytyy säilyä ahdistuksessa ja lasissa, koska pinttymä ja räppärin sielu...
Dialogi omantunnon kanssa on musertava.
Tuusulanväylä. Andrei Tarkovskin Solariksessa on kohtaus, jossa sade... Niin kuin kun kaksi autoa kiihdyttää kolmikaistaista tietä, jossa kuva toistuu. Siellä mihin tämä ei näy on rauhallista, juhlallista, mutta tämä toistuu sattumanvaraisesti ja sataa ja autot kiihdyttävät tunneliin, johon kamera ei seuraa, ja dialogi on musertava.
Jotain heijastuu myös tänne. Täytyy olla niin, että joka kerta kun sana lausutaan, syntyy hiljaisuus. Tarkovskilla on kohtaus, jossa piinallinen, täydellinen ja... Toinen autoista on Renault, se kytkee vilkut, kolme nopeaa jarrutusta, pysähtyy pientareelle ja — kiihdyttää jälleen aukkoon, joka täyttyy valolla.
Joko puhe kiertää ympäri sen sanan missä tämä kerran on ollut ja autot ja? Täytyy olla niin, että joka kerta kun sana lausutaan, syntyy hiljaisuus. Käyt siihen yksin omantuntosi kanssa, pimeässä, omantuntosi kanssa ja käyt siihen käsiksi ja sateessa yksinpuhelu ottaa keskustelun muodon... Stereoissa Eminem tai niin kuin Tarkovski, mutta nimi on yhdentekevä, Tikkurila, Ruskeasanta, ja toinen autoista...
Tämän salaisuuden on säilyttävä, se kiertää ympyrää ja palaa jälleen siihen missä on ensin ollut ja on ollut toistamiseen, Sainte-Genevièva-des-Bois, mutta se ei voi olla Citroën C5, ei sitä ollut siellä ja... Taivaansininen kuva...
Olisi humaania puhua tästä elokuvasta ja hautuumaista ja suuresta ohjaajasta ja apinasta, joka ilmestyy lentokentille, mutta sana puhkeaa ja kertoo ihmisistä, jotka juuttuvat pimeään ja ikään kuin katoavat teille, joilla sataa lakkaamatta, katoavat ahdistuneina mutta onnellisina, pettyneinä mutta kiitollisina ja ymmärtävät, että Tarkovski on hirvittävän banaali ja että lopulta nyrkki puhkaisee seinän, aivan kuin tuo vetinen ilmestys hokisi sitä heille ja niin edelleen... Niin kuin äkkiä Rihanna. Jokin kiitollisuus toistuu tässä ja jokin ahdistus, tuo toisto, ehkä se on sana, jolla tarkoitetaan, että jokaisella on sateensa, josta ei pääse pois, Solaris ja metallia ja niin edelleen, jossa sitten kiitollisna ja sitten onnellisna ja niin edelleen... Tämän salaisuuden täytyy säilyä ahdistuksessa ja lasissa, koska pinttymä ja räppärin sielu...
Dialogi omantunnon kanssa on musertava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)