Kuinka voitte, minua täällä ei tunne kukaan. Mutta illan teemaan sopii puhua valoilmiöistä. Näin eilen meteorin. Oikeastaan se oli, no, samantekevää, se loisti kuin, tunnustan häpeäkseni etten tunne yhtään tuota alaa, mielessäni käväisi mäyrän tai poron kolo. En nähnyt sellaista tai muutakaan. Olin puhunut tyttäreni kanssa erämaista ja näyistä. Ne kiusaavat Nipsua. Hän tarkoitti, että Nipsu näkee jäätelötötteröitä. Yleensä valo kai nai suoraan silmiin. Tästä minulla on epämääräinen aavistus.
Toivottavasti teillä on ollut hauska päivä. Kerron nyt hieman tarkemmin. Iltasuihkun jälkeen tuo pieni poika oli äitinsä rasvattavana. Sen jälkeen oli isän vuoro viedä hänet vuoteeseen. Iltasadun kestäessä isä kosketteli häntä säännöllisesti ja työnsi kaksi sormeaan hänen suuhunsa. Mitä? Ehkä täällä tosiaan on joku Miia tai Mikko tai Marja. Toivon, että teillä on tänään hauskaa. Miksi muuten naiset alkujaankaan luottavat miehiin, joilla on koiran silmät? Eivätkö he ymmärrä, että ne ovat väärässä päässä?
Mukavalta näyttää. Oletko täällä jonkun kanssa, käytkö useinkin, kirjat ovat varmasti makuusi. Ellet ole jo joku, olet kaiketi ei-kukaan ja sitten... Se mitä valo teki minulle... Tunsin ehkä tuoksun, se oli kauan itkeneen juuston kuolaa. Miten muutoin ylipäänsä voi olla joku?
Jos kukaan täällä ei tunne minua, kuka sinä sitten olet? Jos et aio kertoa miten sinulla pyyhkii, jos et pyydä minua Facebook-kaveriksesi? Voisit kuitenkin kertoa, että sinut tavoittaa sisäpihalta puuhaamasta jotakin, jotakin jännää. Sovittu?
Tiedän, että sinunkin äitisi on kertonut, että sinusta tulee eno, että sinusta tulee täti, riippuu vähän lapsen sukupuolesta. Et arvaa mitä paskaa tuonkin utelun on tarkoitus peittää.
Entä sitten kun aurinko ei enää paista? Mihin kasvit sitten tähtäävät voimansa? Alushameita niillä ei ole, niillä on led-valot tukisukkahousuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti