"Nähkää näädät! Päät kääntävät näädät! Häätäkää!"
Pär tähtää. Hän räknää. Hän häätää näädät - päässään.
Räppää märkää hämärää, jään värjää.
Älähdän: - Säädä. Tähtää säkään, älä päästä tätä näätää! Väärään tähtäät, täsmää.
- Säädä ääntäs, täältä lävähtää päähän! Välttämättä räjähtää - mä käännän näädän, näätä näädältä häädän.
- Älä kämmää tätä. Määränpäässä sä mässäät pätäkällä, mä mädätän näätää.
Pärähtää, pämähtää, rämähtää. Pään päällä välähtää. Räkäpäät säksättää. Räkäpäät! Sävähtää tämä vähänläntä väkkärä.
- Ääs, ääts! Rämähän tämä! Tää ÄL-ÄR kääntää päästä vähän. Tärähtää väärään.
- Händ’käpp’d. Älä häärää. Jätkällä räkäpäitä! Näillä näätä mäsänä? Vähänks jäätävää…
- Ääh… ääh… ääh… Nämä säästän, Näsä hämäs tänään…
Pläkä jää härmässä. Märkää räppää. Jää värähtää. Väkä päässä: Kämpällä ämmät mäkättävät, väpättävät säärtä – jäkättäjät, järkkääjät. Tähän täällä väsähtää: ”Äläkä säästä näädän näätää.”
1 kommentti:
Näädän häätäjät päätettiin julkaista eurooppalaisen vokaalirunouden antologiassa. Ajatuksena oli julkaista kaikki runot alkuperiskielillä, mutta äkköset kuitenkin arveluttivat kustannustoimittajaa. Yhdistetyn kisoja seuratessaan hän oli huomannut kuinka Eetu Vähäsöyrinki taipui ruudulle kauniisti muotoon: "Vaehaesoeyrinki", joten samalla logiikalla löytyisi varmasti hyvä kompromissi näätienkin kirjoitusasun suhteen. Etsi ja korvaa, hän näppäili:
"Naehkaeae naeaedaet! Paeaet kaeaentaevaet naeaeaedaet! Haeaetaekaeae!"
Paer taehtaeae. Haen raeknaeae. Haen haeaetaeae naeaedaet - paeaessaeaen.
Räppää märkää hämärää, jään värjää.
Aelaehdaen: - Saeaedae. Taehtaeae saekaeaen, aelae paeaestae taetae naeaet
aeae! Vaeaeraeaen taehtaeaet, taesmaeae.
- Saeaedae aeaentaes, taeaeltae laevaehtaeae paeaehaen! Vaelttaemaettae raejaehtaeae - mae kaeaennaen naeaedaen, naeaetae naeaedaeltae haeaedaen.
- Aelae kaemmaeae taetae. Maeaeraenpaeaessae sae maessaeaet paetaekaellae, mae maedaetaen naeaetaeae.
Paeraehtaeae, paemaehtaeae, raemaehtaeae. Paeaen paeaellae vaelaehtaeae. Raekaepaeaet saeksaettaeae. Raekaepaeaet! Saevaehtaeae taemae vaehaenlaentae vaekkaerae.
- Aeaes, aeaets! Raemaehaen taemae! Taeae AEL-AER kaeaentaeae paeaestae vaehaen. Taeraehtaeae vaeaeraeaen.
- Haend’kaepp’d. Aelae haeaeraeae. Jaetkaellae raekaepaeitae! Naeillae naeaetae maesaenae? Vaehaenks jaeaetaevaeae…
- Aeaeh… aeaeh… aeaeh… Naemae saeaestaen, Naesae haemaes taenaeaen…
Plaekae jaeae haermaessae. Maerkaeae raeppaeae. Jaeae vaeraehtaeae. Vaekae paeaessae: Kaempaellae aemmaet maekaettaevaet, vaepaettaevaet saeaertae – jaekaettaejaet, jaerkkaeaejaet.Taehaen taeaellae vaesaehtaeae: ”Aelaekae saeaestae naeaedaen naeaetaeae.”
Lähetä kommentti