maanantai 31. tammikuuta 2011

Synopsis 2011*

Minä istun, odotan. Minä haluan opiskella diakonissaksi.
Pelon tunnistaa kyllä kun sen näkee.

Sielunsa venäläisille myynyt selkäänpuukotuksilla
halvaannuttava klassikko.

Irlanti, luonto, ihminen; uimahallissa siirtolohkareen kanssa.
Sanaa rakkaus ei mainita.

Ui kuin naarashirvi, yönmusta, sileä ilmapallo, jonka tassuista
jää jälki. Tätä olin etsinyt, tätä halusin!

Vain päällysteisiin sopivia tauteja sakaalien ympäröimänä autiomaassa. Miten piirretään realistinen hiiva? Työilmapiiri kiristyy. Kollega katoaa. Sadun jänöpuput eivät ole sitä miltä näyttävät.

Sotakirjallisuutemme talttumaton teräsmies, Kollaanjoen
maineikkaat puolustustaistelut kokenut Palolampi:
- Naapurilla on paremmat roskat. On kohtuullista, että valehtelen kuin pizzat.

Puheenvuoron saavat niin tekijät kuin kokijat:
- Herrajumala, näin en ole nauttinut mistään aikapäiviin!
- Kuulun petettyjen sukupolveen.

Niin kuin hyvin koulutetut kyyhkyt: Ei tunnista itseään kuvasta.

Hei, ystäväni VESA! Nyt kaikille tilaajille Peppi-lompakko kaupan päälle!

* Alkusoitto kustantamojen (Otava, Tammi, WSOY) katalogeista koostetusta synopsiksesta.  Paras on vasta tulossa...

2 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

voi voi! :D mainiota, tästä tulee varmasti kamala eli super!

tämä kohta on aarre: "Vain päällysteisiin sopivia tauteja sakaalien ympäröimänä autiomaassa. Miten piirretään realistinen hiiva? Työilmapiiri kiristyy. Kollega katoaa. Sadun jänöpuput eivät ole sitä miltä näyttävät." pelkään että se on omasta kirjastani... markkinointi on metatasolla eikä pääse alas.

Vesa Haapala kirjoitti...

Se on musta hyvä, että vain kollega katoaa eikä kollageeni tai kollegiaalisuus - luultavasti nämä fragmentit hipovat rimaa kutkuttavasti ennen hyppääjän mätkähtämistä sen päälle ja alas.

Odotan kovasti, että pääsen Karistoon saakka. Yllättävä havainto: Gummeruksella oli itse asiassa niin hyviä tekstejä, että niiden kanssa pitää tehdä vähän enemmänkin työtä.

No, tämä oli vasta aloitus... Katsotaan...