hieman valoa kissaan, joka kulkee sateessa olematon turkki kylkiä nuollen joka päivä joka päivä tiedän tämä on minun elämäni, paras niistä joita on, kuiva hankaava tunne, hiekan tunne, joen haara kaukana täältä ja minä tahdon rakastaa tätä jossa on aamu jossa on yö, kävelee portaita yli kentän, kävelee lehtien sekaan taivaan ja tavaran, itsensä ja olemassaolon yli, kääntyy aina reunaltaan tavoittamattoman pöydän ohi ja kaksi amerikkalaista pysähtyy, hotellin edessä naisen kädet laskevat kissan asfaltille, tänä päivänä monien silmät avautuvat, aula ja hissihuone, ”oh, I wanted it so”, tässä sateessa ei ole mitään selvää, minä rakastan sitä
