Hääpäiväräppi

Tiinalle

               Jou, jou, ja ihan freestylepohjalta,
                                   sonetit erikseen, nyt mentiin, täällä Vantaa,
                   kuuleeko Kajaani... vnnnn, vnnnn...

Täss ois tää meidän hääpäiväräppi,

on kasitoista vee jo palanut wräppi,

hormoneita lähinnä vaan tainnutella saa,

kun oman pehmotikrun kynnet kutkuttaa,

on vaunuissamme heilunut jo kolme lasta,

ja jos kaikki laakit laskettais ois tuhat alku vasta,

                                  nättejä, luonnetta, äitiinsä tullu,
                         ei yksikään isänsä tapainen hullu

oli pakko separaattorista piuhat katkoa,

ylikansoitusta puukonpäällä alkaa ratkoa,

tiedän että olet Tuijan kanssa Prismassa,
eikä mulla ole riimit ihan tismassa

                           työt eessä, nuppi skismassa

mutta tärkeintähän on syvä rakkaus,

siinä tosin auttaa cooli seksipakkaus

                    forget the bling and clothes, buy that trimmer,
                                   make all stars and shine and glimmer

kun on iso kuuma katti aina messissä,

eivät ajatukset askartele turhaan pessissä,

hyvin mielin voin mä kullalleni runoilla,

mielessään se osaa jutut kuntoon punoilla

eikä ole mikään ylityrkyttyvä bimbo,

jolle sananvaihto olisi se pahin limbo,

                    hey, Em, there is such thing
        like a female with good looks who cooks and cleans (:

osaa auttaa vaikka pustan takaa muuttajaa,

joka tarttee tajuntaansa muuntajaa,

nyt me ollaan tosin hajallaan ja erillä,                    

siitä ajatukset ovat ihan verillä,

sängyssä ei taida syntyy tänään speksiä,

ellei harrasteta Skypessä hääseksiä,

                        voi kun olis jossain materiansiirtäjä,
                oisin sulle yöksi alaselkään piirtäjä,

                       voisit koeajaa mun liekinheitintä,
                sitten heilutettais sammutuspeitintä
                                                  
                                          call me, ma Belle

joka tapauksessa tää on minun misulle,

sulle söpöimmälle, Tiina Irkku -kisulle.

Mökkifragmentteja

Takka paukuttaa kuin vähäjärkinen. Miksi annoin sille tuon pihkaisen haulikon, kun se ei osaa ampua? Kirjoitan nokihaavat sormissa.

Joskus uskon, että lukeminen on kuin kirjoittaminen: Päivän työ, aamuisin, kun muu on menetetty, on enää uni kutsuttavissa.

En saa koskaan selville, miksi joku kirjoittaa ja miksi joku toinen ei.

Tässä tahdon niin klassista varkautta kuin suinkin; asemiehestäni on jäljellä hiilet.

On paljon helpompaa olla kirjoittaja kuin perheenisä mutta luonnollisempaa se ei ole.

Tuuli muuttaa järven lentäväksi vesihöyryksi.

Vain muutama minuutti aiemmin siinä huusi kuikkapari ja kaksi poikasta. Niiden sukeltaessa jäi veteen harmaan rasvan räytyjä ja vähän vihreää, joka nyt taipuu pihlajan muotoon.

Matkalla Risperidoniin annan pojalleni lääkettä ja jatkan pimeässä.

Hän lukee hetken ja tulee luokseni ja halaa taas. Hän tuntee nyt jonkin tunteen, hän osaa sanoa sen minulle.

Hän sulkee oven avaimella ja pyytää, ettemme nukahtaisi ennen häntä. Kuinka monta iltaa hän vielä juoksee siinä missä kaikki on tyyntä?

Hän ei ole minusta irrallaan. Olemme samaa järjetöntä juonta, joka päättyy onneen.

Luulisin, että voisin olla onnellinen ja ahdistumatta, vaikka mitään ei tapahtuisi.

Kuin lukisi esipuhetta, jossa valmistaudutaan ostereita nauttiviin pappeihin. Itse teoksessa he ovat saksalaisia upseereita pihaan haudattuine jätekätköineen.

Ensin mainitaan tytön saamisen onni, mutta hän rakastaakin kuollutta poikaansa, veljeään, vain sen hän sanoo.

Kuka kirjoittaa näitä esipuheita, joita en myöhemmin löydä?

En ole koskaan ymmärtänyt, mitä mieltä on istua epämukavasti ja lukea. Jotkut tekevät sitä työkseen. Ja he kirjoittavat siitä. Kenen keksintöä tällainen on? Kaikki rekisteröidään meriiteiksi tietokantaan.

Silti on mukava sanoa, että kirjoitetaan. En saa koskaan selville, miksi joku kirjoittaa ja miksi joku toinen ei, mutta yhdessä siitä tulee jotakin, enimmäkseen nulikkamaista.

Puhun kuin kuolemansairaat olisivat päässeet käsiksi kertomaansa vitsiin.

Tiedän, että tie joka tästä kulkee on esihistoriallinen. Ei mitään täsmällisempää.

Minulla ei ole minkäänlaista yhteyttä Arto Mellerin lyriikkaan. Toivon, ettei sinullakaan.

Paitsi että nyt ovat pillerit, ja tunteet ovat täsmällisempiä.

On lohdullista ajatella tätä aikaa ja raskausaikaa. Se on tuottanut nämä hulluudet ja nämä pillerit.

Jossakin on seutu, jossa ukkonen ei vieraile. Sade ja salamoiden kirveet kyllä kuullaan, mutta ne eivät tavoita maata.

Kirjoittajan omatunto

I
Alla Kasvun kaikkivallan
yhä osoitteemme Tylyn paskan noitakoulu

kesällä kirjallinen kuolemakin
on vähän tällaista

Kanssani eriytyneiden äänten tungoksessa
Kalkaros nippu oreganoa ja kaljakukon poika

Viimeisiä viedään


II
Ooh, ei hän ole hidasälyinen
vain hiukan yksinkertainen

Auts, ei hän ole pahantahtoinen
joskaan en ole tavannut hänessä sympatiaa

r.i.p. Ruikuli


III
Ain't nobody hotter and so on
and yada yada, god I talk a lotta hem

de lay la la la, oochie walla um da
dah da dah da but you gotta gotta

keep movin', there's more music
to make


IV
Tertsiini
lagotto
romangololle

tryffelikoirien
epilepsian syyt
selviämässä

myös selitys
krampeille suomalaisessa
runoudessa


V
Universities
of this town,
Vantaa.

Front seat
of my car,
a parking lot
near the campus
of Jumbo.

Let your hair
down
and square dance
with
me!

Öödejä Ötzille

I

Purppuran kumahdus.

Hanukat pantu multaan.

Mustat murskatut kukat,

Juudan puumat.

Humala. Sapuska.

Kuulkaa rakkauskutsua!

Juntan jumala. Puusta

hakattu paula, kautsupaalu.

Vaunussa munaskuut, rautaa.

Pulputtava pura, puskat.

Suku saattanut sammuttaa

Asaran kuvat, haudata

raukat savupatsaat

sulaa hulluuttaan.

Pukahdus sananlaskuja,

turhaa rutaa. Paskanpuhujat.

Tuhat unta tulvassa:

maatuskat valmuskat vulvassa

naukkaavat kusta. Munat, tulkaa,

tulkaa ruuhkassa,

tarttukaa sutta suusta,

puruluuta pukkaa – takuulla!

Turhuutta naulat, uhraajan tuska.

Rauha, kaltattu kaula. Surkaa!

Vanhurskas murskannut hurskaan.

Haukat narskuttaa anusta.

Taulat tulta, ruskaa kummut,

huumassa juhlarummut:

                      Kuikkain kirkuva kuningas,

                      taipuisa kunniaravuri,

                      uikkuja kiusaava bravuuri,

                      murtuvain Sulamith-masurkka.

                     

                                            Kuka ampui Ötzin?

II

Sinun uiguurin huntusi, sinun liguurin luusi,

sinun sushisi uikutus kuin SS-smurffi liikkuisi,

kuin surimipihvi kuivuisi, kuin suuri lukittu sirkus

kuulisi tunnit. Sinun surusi Rumi, rubiinimuisti.

Sinun ruumiisi pui kuidut, sinun Uzisi tiuku.

Sinun linnunhuilusi, puutullisi tuiskuisin puuskin,

luumuisin uumin. Itkumuuri kuin spinnipultti,

kuilu. Sinun pilttuusi ui uniini.

                                            Kuka ampui Ötzin?

III

Öh öinen ödeemi,
ökyilijä, öljypihi öykkäri.
"Ölville", ölähdit,
öylätilläkin örisit:
"Vöin löin Örkit."
                                            Kuka ampui Ötzin?