Öödejä Ötzille

I

Purppuran kumahdus.

Hanukat pantu multaan.

Mustat murskatut kukat,

Juudan puumat.

Humala. Sapuska.

Kuulkaa rakkauskutsua!

Juntan jumala. Puusta

hakattu paula, kautsupaalu.

Vaunussa munaskuut, rautaa.

Pulputtava pura, puskat.

Suku saattanut sammuttaa

Asaran kuvat, haudata

raukat savupatsaat

sulaa hulluuttaan.

Pukahdus sananlaskuja,

turhaa rutaa. Paskanpuhujat.

Tuhat unta tulvassa:

maatuskat valmuskat vulvassa

naukkaavat kusta. Munat, tulkaa,

tulkaa ruuhkassa,

tarttukaa sutta suusta,

puruluuta pukkaa – takuulla!

Turhuutta naulat, uhraajan tuska.

Rauha, kaltattu kaula. Surkaa!

Vanhurskas murskannut hurskaan.

Haukat narskuttaa anusta.

Taulat tulta, ruskaa kummut,

huumassa juhlarummut:

                      Kuikkain kirkuva kuningas,

                      taipuisa kunniaravuri,

                      uikkuja kiusaava bravuuri,

                      murtuvain Sulamith-masurkka.

                     

                                            Kuka ampui Ötzin?

II

Sinun uiguurin huntusi, sinun liguurin luusi,

sinun sushisi uikutus kuin SS-smurffi liikkuisi,

kuin surimipihvi kuivuisi, kuin suuri lukittu sirkus

kuulisi tunnit. Sinun surusi Rumi, rubiinimuisti.

Sinun ruumiisi pui kuidut, sinun Uzisi tiuku.

Sinun linnunhuilusi, puutullisi tuiskuisin puuskin,

luumuisin uumin. Itkumuuri kuin spinnipultti,

kuilu. Sinun pilttuusi ui uniini.

                                            Kuka ampui Ötzin?

III

Öh öinen ödeemi,
ökyilijä, öljypihi öykkäri.
"Ölville", ölähdit,
öylätilläkin örisit:
"Vöin löin Örkit."
                                            Kuka ampui Ötzin?