maanantai 15. elokuuta 2011

Toive

Minulla ei ole minkäänlaista yhteyttä Arto Mellerin lyriikkaan.
Toivon, ettei sinullakaan.

Luin kerran Michael Wortonin verrattoman jutun
Riitta Väisäsestä. ("Juxtaposition

in the Horse Poetry of young R.V.")

Elämän makuinen tutkimus elämästä.
Toivottavasti sinäkin ehdit tutustua siihen.

Minua ei haittaa lainkaan, että Juha Vuorinen
ja Sofi Oksanen löivät hynttyyt yhteen:

Diktaattorit.

Juoppohullun päiväkirja = Baby Jane.
Toivottavasti sinäkin huomaat sen.

6 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Aloitus on mahtava! Ei minullakaan, ei minkäänlaista! Ei ole koskaan ollutkaan!

Vesa Haapala kirjoitti...

Alku on kieltämättä hyvä, koska se on sitaatti suoraan eräältä nuorelta mutta ansioituneelta runoilijalta. Olisi pitänyt jatkaa vaan aloituksen viitoittamalla tiellä. Ehkä tässä vielä jatkankin...

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Olen pahoillani jos kehuin itseäni, tarkoitus oli kehua sinua... minulle tuli muistuma jostakin puhelinkeskustelusta. :)

Minusta tuntuu, että tämän runon lopussa pitäisi vielä olla jotakin. Siis:

"Toivottavasi sinäkin huomaat sen,
että ... "

Mutta en keksi mitä tuossa pitäisi olla...

Miksipä emme kirjoittaisi yhdessä Avaimeen artikkelia Riitta Väisäsestä...? (ei kun ei, sorry, Avainta ei saa pilkata) Miksipä emme kirjoittaisi?

Vesa Haapala kirjoitti...

Joo kirjoitetaan: Mä kirjoitan Riitan runot ja sinä analysoit ne!

Vesa Haapala kirjoitti...

Esim. tää Riitan runo on melko kova:

Palatessani mestarin luota ensi kerran kaupunkiin / näin sen.
Pitkän kuuman tovin katsoin polleen /
ja tuumin: ”Jos ruunankin häntä alkaa olla tolleen, /
on mulla jo kiire.” Ja mun kaviot kipunoi salamaa, / mut mun turpa vain heinää sai natkuttaa.

Mistäköhän tässä voisi olla kyse? Analysoi tää runo ihan rikki!

Harry Salmenniemi kirjoitti...

... Etenkin runon avaus on mainio. Luin runon ensimmäisen kerran junassa ja sain purra hammasta, etten nauranut ääneen. Olen lukenut sen sittemmin moneen kertaan ja tämä on ainoita kirjoja, joita osaan siteerata ulkoa. Jos tykkäät Väisäsen mustasta huumorista, rakastat näitä säkeitä. Vaikka runot on kirjoitettu kieli poskessa, niissä on myös pointtia – ja ainakin taitavaa kielenkäyttöä...

Aloitin markkinointitekstillä. Voi siskot, veljet!