I
Pakottaako kieli minut nihilismiin niin kuin kaikkialta säntäävä lauma, joka kahmii arvokkaita, märkiä vaatteita
vain koska sillä ei ole muuta pantavaa?
II
Sanoinko jo: sadut kylvyssä,
ulostamaisillaan?
III
Mikään ei pakota niin kuin ihminen
kaikessa missä maa yhdistää
ahmii avaruuksien verin.
IV
Kolmannella kerralla hän saa asemansa
kuin muualta tuodut aineet,
porkkana kopin päässä.
V
Kaiken palkan vaivana vertautumisen tauti,
asiantuntevat ruokaohjelmat.
VI
Tämän ja tulevan vastakkainasettelu?
Emme elä sellaisessa maailmassa.
On vain aukko tai kuoppa,
jolle eläkeläisjärjestely on perustettu.
VII
Ihaillen katson yhteiskunnan vastuunkantajia.
Heidän vastuunsa on pyövelin vastuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti