Kevätrullaati

Ilman sylkikuppia
näen juuri näin vähän

joskus kylpeminen äärettömän meressä
joskus

jos uskaltaa jättää itseltään kysymättä

olenko tullut joksikin
tässä elämässä

Rhetorical abstinence

Puheesta pidättäyminen osoittaisi syvällisintä kunnioitusta
maailmankaikkeuden ontologista autonomiaa kohtaan?

Undisgraceably.

Vartijat

Portinvartijuus on rautaista ammattitaitoa,
joka niin tahtoessaan ilmoittaa itsensä ruosteena.

(Taitoa siirtää ruoste kohteen ominaisuudeksi,
taitoa rakentaa rautakaasukehää.)

Jokainen sukupolvi luo omat portinvartijansa
satunnaisotannalla.

Toden kuoriaiset

"Minä avaan ovia ja myös salaovia":

yöllä seisoi portailla kaksi mustaa kuoriasta

jykevissä panssareissaan.

Olin kuvitellut ne keittiön pöydän ääressä,


olin luvannut illalle toisen rytmin

juuri ennen kuin menin tarkistamaan oven lukituksen.

Keskustelun jälkeen

- Kuten sanoin, minulla ei ole aavistustakaan siitä,
  mitä te pidätte tärkeänä, ei aavistustakaan.

Ylioppilasaineesta

Olemassaolosta puhumisen ongelma


Monet asiantuntijat ovat ristiriitaisia "tuonpuoleisesta". Aivan kuin tämän lauseen muotoileminen ei itsessään osoittaisi kyllin syvää huumorin tajua.

En ole koskaan päässyt selvyyteen, kuinka he pohjimmiltaan käyttävät sanoja "tämä" ja "tuo" olemassaolosta eli ikuisuusasioista puhuessaan ja millaisin perustein he liittävät niihin "puoleisuuden" ideansa. Useimmiten ymmärrän "tämän", mutta "tuon" viittausala jää epäselväksi. Paitsi tilallisuudella sitä piiritetään ajan määreillä, "jälkeen" ensimmäisenä. Tässäkin "jälkeen" viittaa oikeastaan vain ensimmäiseen määreeseen "tämä". Pohjimmiltaan: jos "tämän" erottelu omaksi alueekseen on riippuvainen "tuosta", joka määrittyy epätyydyttävästi niin ajassa kuin tilassa, osoittamisesta puhumattakaan, miten käy "tämän" rajojen ja puolten?

"Nämä" ja "nuo" mielipiteet. Olisi helppoa hypätä siihen johtopäätökseen, että "aika" ja "ikuisuus" ovat sekoittuneita toisiinsa aivan kuten "tämä" ja "tuo", niin kuin ihmisen puhessa ainakin. Puheen aiheet ovat kiinni kielessä ja tilanteessa. Puheen osalta mitään ei ole ratkaistu saati että oltaisiin sanottu jotakin.

Entä mistä tulee "ikuisuuden" idea? Eikö tämä ole varsinainen kysymys? Toistaiseksi sille ei ole annettu yhtäkään uskottavaa selitystä. Asiantuntemukseen se ei voi perustua eikä tulevaisuuden ennustamiseen. Ja mitä se olisi toiveena, kun emme osaa edes määritellä toiveen rajoja? Materialistiset selitykset "toden maailman" oheen valehtelusta tuntuvat tyydyttävän vain sepittäjiensä välittömimpiä tarpeita eivätkä sellaisinaan eroa taivaskaipuusta - - -

- - - - - - - - - - - - - -
- - - - - - - - - - - - - -

Kunpa olisin säilyttänyt vanhan ylioppilasaineeni huolellisemmin. Konseptista (tai oikeammin sen kopiosta) on jäljellä on vain ensimmäinen sivu. Muistelen, että pääsin käsittelyssä johtopäätökseen, joka saattaisi auttaa minua vieläkin - jos ei muuna niin muistona nuoruudesta, jolloin kaikki oli avointa ja mahdollista.

Hirviökortti

Olen tehnyt merkintöjä tulevaisuudestani, mutta en tiedä

mihin ripustaisin ne. Kun avaan syntymäpäiväkortin,

on kannessa vihreä hirviö jonka suusta kuuluu mekaaninen ääni:

”Halusin vain onnitella… ennen kuin ahmin sinut.”

Keskiaikainen tajunta

Toisinaan minulla on huvia keskiaikaisesta tajunnastani
tulevaisuuden ja kuoleman kuvittelussa.

Useimmiten, kuten nyt, on kuin yrittäisin painaa
viisisenttisellä uraa saippuaan,

ja talossa on vain suihkushampoota.

Rambo / Rimbaud

Mitä eroa on lauseilla "Rambo on löytänyt vangin"
ja "Rimbaud on löytänyt vaginan",

kun tutkistelemme niitä vilpittömällä sydämellä,
jokaista äännettä maistellen.

Kaksi vastusta

"Vastusta pahaa", "Älä vastusta pahaa",
mikä on näiden lauseiden ero

tai näiden

"Karta pahaa", "Anna pahan olla"?

Romanttisesti

Joskus kuukausia erämaassa vaellettuaan

saattaa osua seudulle jossa kohoavat kyltit

”Tämä ei ole sinun reittisi”, ”Me emme odottaneet sinua”

ja sitten kääntyä kylästä oikealle
ja nähdä meri

Orgaanisesta ajattelusta

I
Joskus juuri se virke, joka lupaa kaiken olevan ohi
yhdellä taikasanalla, on paikka, jossa kaikki luhistuu.

On kyse ansasta, jonka miltei-tautologia rakentaa.
On kyse käsitteestä, joka muuttuu tahtomatta koomiseksi.

Ampuessaan kaiken alas hän huomaa, että kaikki
olikin hänen oma jalkansa, joka ei ollut siellä
missä hän oli sen kuvitellut olevan.

Kun käyttää käsitteen taikasanaa,
kannattaa varmistaa, että konteksteja on vain yksi,
että sektori on laskettu joka suuntaan.

Tämä on mahdotonta. Jokainen kaikki on ansa,
eikä kyse ole kielestä vaan aivan muusta.

Tunteesta, jota ei saa sanottua itselleen
ennen kuin se jo antaa tuomion.

II
Kuinka monen ruumiin palat sivuille on ladottava,
jotta orgaanisuus olisi kyllin orgaanista?

Eikö yksi nimetty ruumis riitä
ja että sana katsoo sitä ja että kuva katsoo siitä

ja että ne ovat yhdessä, yksi uusi käsi?

Itse varmuus

Kun elää tarpeeksi vanhaksi, unohtuvat pahat teot
ja jää suloisen itsepetoksen itsevarmuus.


Olemattomuuden kaksoisolentorakenne.


Mihin kaikki aika kuluu? Sitä irvistää
ja kirjoittaa:


"Apinan rumuutta lisää että se on ihmisen
kaltainen, sen muoto karvas kuin kainaloallas."

Täysin vieras

Heti kun sain suuni auki, puhe kavalsi minut:
olin kirjoittanut äänelle joka ei ollut omani.


Silti olin osannut kuvitella tuon äänen.

Think Wall

Muuri. Ajatusvalli.
Yliopiston ajatusvirtaa.

Ei marmori, eivät somen kullatut muistomerkit
kestä kauemmin tämän ryminän voimaa.

Se mikä täytyy sanoa

Tunnen suurta myötähäpeää aina kun Günter Grassin “Was gesagt werden muss” -runon kaltaisia paarustuksia esitetään runoina, vieläpä poliittisesti merkittävinä runoina. En myöskään ymmärrä, miksi kirjailijoiksi ja akateemikoiksi itseään kutsuvat ihmiset puolustavat Grassin säemuotoista tuherrusta. Eivätkö he voisi yksinkertaisesti suositella Grassille julkilausuman tai vastaavan laatimista? Grassille langetettu persona non grata -julistus: Ansaittu esteettisin perustein. Jos joku tahtoo lukea kestävää poliittista runoutta, lukekoon Celanin "Todesfugen" tai Sonnevia.

no sense since e

Epuh    puhE

Eh  He  Eh-he-heh

Uh   Hu    Up    PU

Hup puH  Epuh  uh-puh

Alkuhuomautus

- Aluksi saatte kenties tyystin väärän käsityksen asiasta, sillä sukkuloin tarinan eri versioiden välillä. En voi taata, että kukaan osaisi aukottomasti selvittää, mikä on ollut ensin ja mikä sitten ja mikä ylipäänsä on jälkikäteistä, ehkä vasta vuosikymmenten hiljaisuuden perästä muotoutunutta lisäystä varsinaiseen ainekseen. Kaiken kaikkiaan käsitteet "ensin", "sitten" ja "jälkikäteen", samoin kuin "lisäys", asettuvat mahdollisimman epätyydyttävään valoon puheenaolevassa tapauksessa; emme tiedä sitäkään, onko asia pantu alulle tietyn tehtäväänsä paneutuneen yksilön vai laajemman harrastuneen joukon voimin, vaikuttaako yksittäisten lausumien ristiriitaisuuteen yhden ihmismielen ailahtelu vai onko kyse valtavin ponnistuksin kokoon puserretetuista kompromisseista, joihin tallentuu sekä vaivalloinen yhdessä ajattelun prosessi että riittävä määrä hyvää tahtoa, joka riittää pitämään vastakkaisetkin ainekset yhteydessä toisiinsa. Kun tilanne on tämä, voin mitä vilpittömimmin sanoa, että juuri ensihetken vaikutelma, olkoonkin että se saattaa olla asian kannalta puutteellinen tai jopa väärä, on parasta, mitä saatan teille tarjota, ja siksi tahdon, että se saa vuoronsa ensin.

Tästedes

I
Tästedes jokaisessa merkinnässäni
asuu Mänttäri-niminen nainen.

Usko tai älä,
valoni on lainassa häneltä.

Jos et häikäisty,
älä välitä.

Mutta jos Mänttäri puhuu sinulle,
laula mukana:

"Kuumottaa Anitaa maa,
taskuissa tihkuvaa laavaa,
ay! ay! Anitaa!"

II
Nimi: Elina "Eini" Mänttäri
Sukupuoli: Nainen
Siviilisääty: Naimaton
Sukupuolinen suuntautuneisuus: Hetero (?)
Uskontokunta: Ev. lut.
Poliittinen kanta: Vas. / Sit.
Ammatti / koulutus: Trad. numismaatikko
Kaupunki: Lohja
Horoskooppi: Kauris
Lempivaate: Vekkihame + bolero
Luonne: Flegmaatikko
Erityistä: Kotimaiset juurekset
Tärkeintä: Onnellisuus elämässä
TV-sarja: Pulkkinen
Kirjailija: Brown, Gibran, Pulkkinen
Musiikki: Eini, Kurkela
Mies: Erkka Westerlund
Motto: "Ketjuburgeri kädessä laulu ei tunnu kovin arvokkaalta"
Viimeisin keskustelu: "Haluutsä pakasteet pussiin?"

III
Eniten Mänttäri
nauttii kebabista.

Ei sit kerrota sitä
hälle...

Mänttäri on
luokkansa priimus...

Tapansa kullakin

Ihminen voi astua kuiluun,
mutta voiko hän paeta sisäistä styroksiaan?

"Hän taittaa terävät reunat ja ylittää meren."

-- Kirjallisen rimanalittajan uutuus
    iskee kuin tuhat vispilää.

Kuulemisesta

Usko, uskova, uskovainen.

Näkö, näkevä, näkeväinen.

Kuulo, kuuleva, kuulevainen –

eikä usko ole näkemisestä,

kuulemisesta se on, syntyy

syntyvä, syntyväinen

maasta, maastuva,

maatuvainen.

Huonon ajattelun hämähäkki

Ihmisen kyky ymmärtää itseään jatkuvasti väärin.

Ajattelen hämähäkin jalkaa sen kuroutuessa tyhjyyden yli.

Tiedämme vasta vähän eduista, joita eettinen dissosiaatio

kuolemanvietin hiljentämiseksi antaa.

Pää tulevaisuudessa

Hänen päänsä on tulevaisuudessa,
hän tyytyy nyökkäämään meille.

Kuinka pitkälle esineiden törmäyttämisessä
voidaan mennä?

Pitääkö kuun osua Valkoiseen taloon?
Kuinka jatko-osassa käy?

Avaruuteen repeävä aukko, suuren matkan alku:
teräskuulissa optimoidut kissavideot,

jokainen eläin nimetty
juuri sinun perheesi mukaan.

Hiekkakivi-aalto

Ikuisesti tämä hiekkakivi-aalto: Mitä kirjallisuus on?

Filosofi etsii maailmaa, kaivausta,
                                       nimen proosallisella lapiolla.

Runoilija sanoo särkän kallio vieressään.

Kun luemme, olemme toisaalla, pään retkahtaessa.

Kirjallisuuskeskusteluista

Mitä esseistiikkaan ja runouteen tulee,
olen vilpittömästi Botswana ja Herzegogian kannalla:
koska näyttelijäkunta koostuu yksinomaan*
lyhytkasvuisista ihmisistä,^{kenen mukaan?}
heitä kaikkia syytetään lopulta eksploitaatiosta.


*Puolustuksen puheenvuoro: Ei yksinomaan aivojumppailtu,
 keskusteltiin muutoinkin.

Ensimmäinen ajatus romaanin kirjoittamisesta

Jos minulla olisi romaaninmuotoinen ajatus...

a) tämä loputon puhe hypystä aina kun keitämme pressoa

b) pääsiäisloma jota jatketaan ikuisesti seuraavaan keskiviikkoon

c) mitä sanoisit kolmesta aforismista jotka kirjoitan
                                                           tankatessani palmudieseliä

Kaunis virhe

Kauneimpia ovat päättelyketjut, joihin sisältyy pieni,
tarkoituksenmukainen virhe.

Hän sanoi: "Jos nyt lähdet tuosta ovesta...",
ja mursin seinään rei'än.

Se, että on lupa sanoa mitä tahansa,
ei vielä takaa maailman rajausta,
joka yksin antaa sanomiselle painon.

AP

Kun pohjoiseen suuntaava juna ohitti Pasilan varikot,

jokin vakuutti minut siitä, että seuraavan teokseni nimi on

                                     Animal Prophecy.

Vielä hetken pidän sen tyhjänä
kuin jääkristallinsa kuorruttama Pendolino pidättelee
              jättövanansa tuulta.

Mitä ajattelette tällaisista äänistä?

Suhtaudutteko niihin kuin Yle Ykkösen kulttuuriuutisiin?

Dilemma

Kuinka typerästi pitää kirjoittaa

päästäkseen jakamaan nimikirjoituksia?

Tämä on syvällisintä, mitä saan irti

yksityisen kielen dilemmasta.

Maailma

On miltei mahdotonta kuvitella paras mahdollinen maailma.

Tämä typerä "Kenen kannalta paras?" Palaisimmeko monadeiksi?

Mitä maailma sitten olisi? Sen ristiriidat? Pitäisikö ne sallia?

Luulen, että suurin osa kirjoitusta on hyväntahtoista

sommittelua, halua nähdä kaikki, parempana, paremmin.

Juoni, sulkeuma, lähtöpiste.


Notre Damen kevät, rotko pohjoisella Vatnajökullilla.

Näin maailma kaupataan kuvina.

Ketä tämä rehellinen, ennalta asetettu harmonia palvelee?

Kenties parasta on esittää hyvä pessimistisemmin.

Nyt jännitettä ei tarvitse palauttaa lukemisen /
aukeamisen / laukeamisen ideaan?