keskiviikko 16. toukokuuta 2012
23:54 - 0:03
Joskus, kellon lähestyessä puoltayötä, levottomuus
on yhtä todellinen kuin huominen ja minä havahdun siihen
etten tahdo valvoa kummankaan kanssa - - -
- - - ettekö tiedä, että tulee keskiyön hetki,
jolloin jokainen naamio riisutaan;
luuletteko, että elämä antaa loputtomasti pilailla kustannuksellaan...
Juuri tällaisiin mietelauseisiin lopetan ne päivät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jos tuohon loppuun laittaisi elämän tilalle maapallon, niin se kääntyisi yhtäkkiä ekologiseksi. Lähestymme sillä(kin) saralla keskiyötä.
Totta; tämän jutun voisi sijoittaa joskus ympäristöön jossa on myös ekologinen / ekokriittinen kehys, kiitos huomiosta!
Lähetä kommentti