Se mitä nyt näen

Metamodaalinen subjekti ööö... ja niinku itserefleksiivinen
ja historiastaan tietoinen ja ööö kulttuurista
                                                    pääomansa ammentava

siinä unessa oli kuollutta kortetta, ja missä maa
ei haljennut suuriksi sarviksi, se vajosi tuhkakenttinä

ja yhtyi reunoiltaan kuohuvaan sohjoon,
jota riitti niin kauas kuin silmä piirtää;

ja unohdus, ei voimaa ei halua, vanhaa maata,
joka lepäsi kaiken alla.