Metamodaalinen subjekti ööö... ja niinku itserefleksiivinen
ja historiastaan tietoinen ja ööö kulttuurista
pääomansa ammentava
siinä unessa oli kuollutta kortetta, ja missä maa
ei haljennut suuriksi sarviksi, se vajosi tuhkakenttinä
ja yhtyi reunoiltaan kuohuvaan sohjoon,
jota riitti niin kauas kuin silmä piirtää;
ja unohdus, ei voimaa ei halua, vanhaa maata,
joka lepäsi kaiken alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti