perjantai 8. kesäkuuta 2012
Aftonvandring
Pelkäätkö yksinäisyyttä pelkäätkö sanoa kuolema
pelkäätkö heittää sääresi toisen päälle
ja istua tähän
tule
Tahtoisin sanoa meidät on kutsuttu
vaikka hampaat jo kääntyvät kuin oseloteilla
He kiroavat sirinän joka on ikuinen ja kukittaa heidät
he eivät vain juo oluitaan
vaan myös uuttavat ne eläinten raadoista
Mutta sanansaattaja sanoi eivät yksin nämä veljenvalat
älä unohda
myös sinulla on kuolemasi esimerkkini
ei ratkaise tapaustasi
Aurinko on kokonaan kasvoilla
on liian myöhäistä pelätä
Pidä elävä mielessäsi
se että hän hajoaa jo ei ole muuta tapaa
jolla me olisimme tulevaisuus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ilahduttavaa! Todella hieno ensimmäinen säkeistö, ja muutenkin skulaa mainiosti. Jotenkin koskettava teksti sitä paitsi. Vai olenko sentimentaalinen? Liikuituin joka tapauksessa.
Todella toimivaa retoriikkaa tuo "esimerkkini ei ratkaise tapaustasi". Äkillinen muistuma Antti Koivumäen lauseisiin "Yksinäisyyden kuvauksista ei ole apua, me olemme monia" vai meniköhän se niin? Minulla ei ole kirjaa tässä nyt, pitäisi kyllä lukea Mukavat kaupunginosat uudelleen.
Tässä on hyvin kaunista ja liikuttavaa komiikkaa.
Thanks, man,
istuttiin eilen iltaa NV:ssa ja vähän muuallakin Hannu Helinin kunniaksi. Tilaisuus oli paitsi koskettava myös erittäin mukava, vaikka tietty vakavuus leijui keskusteluissa.
Kirjoitin nää säkeet junassa matkalla juhliin ja osan vielä tänään aamulla tossa samalla kun paikkasin Tiinan pyörän eturenkaan.
Palataan!
Lähetä kommentti