perjantai 8. kesäkuuta 2012

Aftonvandring






Pelkäätkö yksinäisyyttä    pelkäätkö sanoa kuolema
pelkäätkö heittää sääresi toisen päälle

ja istua tähän


tule



Tahtoisin sanoa   meidät on kutsuttu
vaikka hampaat jo kääntyvät kuin oseloteilla






He kiroavat sirinän joka on ikuinen ja kukittaa heidät


he eivät vain juo oluitaan
vaan myös uuttavat ne eläinten raadoista







Mutta sanansaattaja sanoi   eivät yksin nämä veljenvalat
älä unohda

myös sinulla on kuolemasi  esimerkkini
ei ratkaise tapaustasi




Aurinko on kokonaan kasvoilla
on liian myöhäistä pelätä



Pidä elävä mielessäsi
se että hän hajoaa jo       ei ole muuta tapaa

jolla me olisimme tulevaisuus







2 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Ilahduttavaa! Todella hieno ensimmäinen säkeistö, ja muutenkin skulaa mainiosti. Jotenkin koskettava teksti sitä paitsi. Vai olenko sentimentaalinen? Liikuituin joka tapauksessa.

Todella toimivaa retoriikkaa tuo "esimerkkini ei ratkaise tapaustasi". Äkillinen muistuma Antti Koivumäen lauseisiin "Yksinäisyyden kuvauksista ei ole apua, me olemme monia" vai meniköhän se niin? Minulla ei ole kirjaa tässä nyt, pitäisi kyllä lukea Mukavat kaupunginosat uudelleen.

Tässä on hyvin kaunista ja liikuttavaa komiikkaa.

Vesa Haapala kirjoitti...

Thanks, man,

istuttiin eilen iltaa NV:ssa ja vähän muuallakin Hannu Helinin kunniaksi. Tilaisuus oli paitsi koskettava myös erittäin mukava, vaikka tietty vakavuus leijui keskusteluissa.

Kirjoitin nää säkeet junassa matkalla juhliin ja osan vielä tänään aamulla tossa samalla kun paikkasin Tiinan pyörän eturenkaan.

Palataan!