Hullu odotus

Mitä hullut odottavat? Mitä kyynikot odottavat?

Diogenes Sinopelainen, Koira, käveli lyhty kädessään keskellä kirkasta Ateenaa ja etsi ihmistä. Myös Nietzschen hullu ihminen ilmestyi lyhtyineen torille aamupäivällä Jumalaa etsien ja huusi: "Minne olemme menossa me? Pois kaikkien aurinkojen luota? Emmekö syöksy lakkaamatta?"

Kyynikkona Diogenes tuskin odotti löytävänsä jotakin, jota kutsua ihmisyydeksi. Nietzsche, jonka hullu ihminen oli Koiran selkään rakennettu kirjallinen esitys, vei allegoriansa päätökseen sanoilla: "Jumala on kuollut! Jumala pysyy kuolleena! Ja me olemme hänet surmanneet!"

Diogenes kyynikko, Nietzsche kyynikko, molemmat kyynikkoja katsoessaan ihmistä. Ja silti he molemmat odottivat jotakin, ei merkkiä muutoin olisi sytetty. Nämä päivänvaloon kannetut lyhdyt tekevät kyynisyydestä profeetallisen teon, joka todistaa: Hulluus odottaa tulevaisuutta, valtavaa tapahtumaa joka on aina jo tapahtunut mutta joka yhä vaeltaa, nykyhetkeä saavuttamatta.

Mitä Diogenes ja Nietzsche näkivät ajassaan, ehkä myös tulevaisuudessa? En tiedä, mutta jotakin Nietzsche ehdotti antaessaan Hullun ihmisen puhua: "Eikö meidän itsemme täydy tulla jumaliksi, vain näyttääksemme heidän arvoisiltaan?"

Niin kauan kuin ihmiset ovat käytännöissään tulkinneet tätä näyttämistä, tätä arvoisuutta, on nykyhetki ja tulevaisuus näyttänyt samalta kuin historia aina ennenkin suuressa mittakaavassa --- ensin nousulta, sitten kostolta, lyhtymarssilta pimeässä.

Mitä muuta historiassa on tapahtunut, mikä osa tulevaisuutta voisi tapahtua toisin?