Kauppa-anekdootti

Kattilakauppias saapui meille toukokuussa ja kehui kaupan käyvän. Hänen saksalaisissa pannuissaan oli kolminkertainen pohja, ja hän kutsui itseään kokiksi. Valmistettuaan meille vihanneksia, pastaa ja kanaa hän otti vaivihkaa puheeksi esityksensä hinnan. Hän kertoi, että elämämme voi muuttua. Hän pyysi suosituksia. Kaksi tuhatta kuudesta kattilasta, ja mikään ei ole kuin ennen. Hän ei pysähtynyt siihen. Hän esitteli kolme muuta kattilaa ja pyysi unohtamaan vakumointikoneen. Hänen vaimonsa synnyttäisi elokuussa kaksoset. Aivan uusi näkökulma elämään ja 30 vuoden takuu. Hän itse oli maksanut kattilansa osamaksulla puolessa vuodessa ja vaihtanut sosiaalipuolelta astiabisnekseen, tiedättehän nykyajan ihmiset, ei sen jälkeen voi öitään rauhassa nukkua. Jokainen tuntee, kun on tehtävä päätös, tarjous voimassa vain tämän päivän. Tämä mies, jonka hengitys haisee juustolta, pesi astioitaan altaassamme. Kun hän tuntia myöhemmin lähti pihastamme laukkujaan vetäen, en ihmetellyt lainkaan, että hänellä oli yhä Mazdassaan talvirenkaat ja ainoa mauste, jonka hän tunsi, oli kasvisliemikuutio.