Shakespearen Sonetti 21 ja yritys suomennokseksi

So is it not with me as with that muse,

Stirr'd by a painted beauty to his verse,

Who heaven itself for ornament doth use

And every fair with his fair doth rehearse,

Making a couplement of proud compare

With sun and moon, with earth and sea's rich gems,

With April's first-born flowers, and all things rare

That heaven's air in this huge rondure hems.

O, let me, true in love, but truly write,

And then, believe me, my love is as fair

As any mother’s child, though not so bright

As those gold candles fix’d in heaven’s air:

Let them say more that like of hearsay well;

I will not praise that purpose not to sell.

En koskaan niin kuin sanailija luo,

kuin hän ken maalaa muusan säkeeseen

ja koruiksensa itse taivaan tuo

ja kietoo kaiken kauniin äkeeseen,

kupletit loihtii pöyhkein vertailuin,

auringon, kuun ja maan ja meren aarteet,

kukinnot huhtikuun, ja monin kertailuin

aukaisee kalliit avaruuden kaarteet.

Oi, totta anna tunteeni ja runon olla,

on silti rakkaimpani yhtä suloinen

kuin lapsi äidin, vaikkei katsannolla

se loista taivaan kultatulien.

Jos kuulopuheet kiehtoo, toista niitä;

en tyhjää myy, ei mulle kaupittelut riitä.