Typeryyden syllogismi

Usein koen itseni tavattoman typeräksi --- en siksi, että koen niin, vaan siksi, että olen. Huomatkaa, etten nyt koeta selittää toimintaani pyrkimyksistäni käsin, kuvaanpa vain arvostelman, joka sanoo: "Tällainen ihminen minä olen." Kenties seuraava yksityiskohta sosiaalisesta elämästäni selittää jotakin: hankkiudun harvoin mutta pakkomielteisesti tilanteisiin, joissa typeryyteni hohkaa miellyttävänä lämpönä ja viileytenä myös tovereitteni kasvoille. On palkitsevaa huomata, miten juhlallisesti ja monialaisesti he tulkitsevat vilpittömän typeryyteni viestin. Kuka tietää, ehkä tämä antaa minulle samankaltaista tyydytystä kuin psykoanalyysissa käyminen, johon minulla ei ole koskaan ollut varaa. Tavattoman miellyttävyyteni ansiosta he eivät voi olla varmoja, että puhun juuri itsestäni, suurimmasta typeryksestä, tokon tai hieta-ankeriaan kaltaisesta olennosta, joka näyttäytyy vain kun haistaa herkkupalan: ahmittuaan suullisensa se vetäytyy takaisin varjojen pimentämään soraan.