Tunneli

Lauantaina olin kirjoittanut jotakin tällaista: Väsyneenäkin on ilo nousta, löytää itsensä unelta. Torstaina olin raapustanut kännykkääni: Jotkut ajattelevat kirjallisuutta kuin olisivat töissä hyvän sydämen tiedotuskeskuksessa. Ja vielä aiemmin (muistan nyt että ajoin autolla Tikkurilaan, taisi olla alkuiltapäivä): Kirjallisuudella on paholaismainen voima viedä merkitys kaikelta millä voisi olla tarkoitus, ja silti se myös luo merkityksen mahdollisuuden. Poistaessani noita merkintöjä puhelimestani minusta tuntui kuin olisin juossut läpi pitkän tunnelin ja juuri ennen sen suuta viheltänyt kuullakseni ääneni kerrankin kyllin voimakkaasti. Luulen, että vanhus tuli minua vastaan ja ihmetteli puuskutustani.