tiistai 31. heinäkuuta 2012

Fragmentteja



Valitse ikuinen elämä:

Valitse Jeesus / Vakuuta henkesi jopa alle 6 e / kk.

Hengen vakuuttamisen paradokseissa kaikki
on lopulta ilmaista,

mutta myös alennus
on predestinoitu formaattiin.


                *


Maailmassa on jokin väärän kaltainen
mutta virhe se ei ole.

Onko Jumala silti kätkettävä yhä
lähemmin?

Miten surkea mustepilvi,
joka yössäkin on edessä kuin kehrä?

(ja "me katsomme sitä kuin Jumalan kodista
hautuumaalla hiippailevia eläimiä, sielujen aivoja")


                *

Veitsenjakajalla.

Kulttuurimme on yleisesti veitsenjaon kulttuuria.

Harmaan mönjän päälle
on kaavittava rahaa ja suhteita.

Valitettavasti mitään
ei voi priorisoida.

Mitä merkitsevät kohtaamiset,
joissa lavastetaan huvipuistojen jonot ihmisille,
jotka tuskin tunsivat toisiaan vuosikymmeniä sitten?




                 *

Mikään ei ole surullisempaa
kuin huvipuistoihin ja eläintarhoihin
lukitut hetket.

Maailmankuva kuin maahan
kaadettu maali.

Ei tulokulma vaan pakonopeus.


                 *



Joukkojen hiljaisuuden ylivoima
on alemmuus, johon en koske.


Kaikki "huolestuneen" presidentilliset kasvot maailmassa,
joka syöksyy päin merimieskirkon pullankannikkaa,
vittua, viimeistä tissivakoa.


tiistai 17. heinäkuuta 2012

He-ha



Hai! Haiku uusi.
Rai! yö kaikuja kuusi.
Ne multas suusi.

Oli huolta se.
Ei ihme ettei mennyt
kaaliini joiut:

Viisi vitosta,
seitsemän seiskan tuskaa --
tavuton raja.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Nyt



Perjantai 13, sade, yllättäen ja hyvin uhkaavasti hän kysyy,
ovatko laudat pysty- vai vaakasuorassa talossa
jossa olen kolme viikkoa aiemmin vieraillut.


Etummainen pihtipoimu



Henkisten sairauksien suhde ruumiin kivulloisuuteen.

Hänelle kipu ei ole olemisen tai hengen ilmentymä,
vaan olemista koskeva oire.

Olemistamme (subjektiivisena ajatteluna, toimintana)
määrää viime kädessä se, orientoidummeko todellisuuteen
ilmentymän vai oireen logiikalla.

Ilmentymä on rajaton, hämmentävä, oire reduktiivinen,
mekaaninen, passivoiva.

Oire on parannettavissa, ilmentymä kohdattavissa.

Logiikka ei ole tässä vain tiedostettua toimintaa
järjestelmässä (kieli, ruumiin fysiologia), jota rajaavat määrätyt
kvanttorit ja yhdistämissäännöt vaan se,

miten tapahtuman ennakoimattomuus mutta myös sen
ennustettavuus kohdataan.




tiistai 10. heinäkuuta 2012

Viimeinen amiraali II



Minä kutsun teitä sianihralla, peseytykää.

  


Leposide



Unimaailman merkitys alkeellisten organismien itsesäätelyssä (nk. päivätajunta) on turvavälinekauppiaiden lempipropagandaa.

Ensimmäinen yöni (nk. sydämen aamu) huvilakaupungissa sujui huonosti. Tehtäväni oli tarkastaa burungdilaisen (sic) Eugene Yoncerin (todellakin, se oli hän) tuotannosta kirjoitettu väitöskirja ja toimia opponenttina paikallisessa yliopistossa. Hetkeä ennen tilaisuutta olin vasta lehteillyt työn teoreettista johdantoa, joka oli uuvuttava. Hädin tuskin tunsin käytettyä käsitteistöä, ja häpeäkseni tunnustan, että olin pakotettu kyselemään paikalle saapuneilta ranskalaisintellektuelleilta Yoncerin teosten henkilöasetelmia ja juonenkulkuja vaivihkaa sellaisin muististani pudonnein fraasein kuin "Qu'est-ce qu'il a mangé?" ja "Aller et retour -- afin de pour?"

Lopulta ainoaksi mahdollisuudekseni jäi pelastaa oma nahkani, mikä ei oikeastaan edellyttänyt muuta kuin rutiininomaista akateemista ylimielisyyttä (olin kokenut sellaista itsekin useammin kuin kerran): muistutin väitöskirjan laatijaa muutamasta hankalasta muotovirheestä (en edes tarkistanut pitivätkö väitteeni  paikkaansa, lamauttava vaikutelma oli tärkeämpi) sekä syydin hännän niin vaikeasti muotoiltuja kysymyksiä, että saatoin jo ennalta nähdä niiden halkovan salin eriasteisiksi turva-alueiksi; niiden avulla selviäisin läpi tilaisuuden vain toistamalla vastaajan viimeisen lauseen pienen nousevan intonaation kera.

Käytännössä toimeni osottautuivatkin menestyksekkäiksi. Ne vastasivat loivia mutta upottavia hiekkabarrikadeja ja teräskypäriä, joita saatoin vaihdella mieleni mukaan. Vasta kirjoittamaton loppupuheenvuoro paljasti heikot kohtani, mutta siinä vaiheessa kaikki odottivat jo kahvitilaisuutta.


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Resepti




Pysykää te lomilla, ottakaa kesäkissa ja reissuluotto,
minä kirjoitin itselleni reseptin (Franz-Josef),
jota yksikään apteekkari ei lunasta.


Viimeinen amiraali



Minä täytän teidät vedellä.


Kesälomailmoitus



Näin heinäkuussa bloggaan vain kaupungissa vieraillessani, muutoin olen sähkön ulottumattomissa enkä edes yritä ladata läppäriäni tai asenna puhelimeen bloggeria. Siksi täällä tapahtuu niin harvoin. Katsotaan saanko muutamana sadepäivänä kaiken muun hulinan keskellä jotakin aikaiseksi.


Hautakirjoitus




Millaista on elää miehenä tässä ajassa, naisena, tällaiset kysymykset eivät kiinnostaneet minua. Lapset osasivat luontaisesti varoa lumimiestä, avaruutta.




Tapasin yks Kaken




Yöllä tapasin yks Kaken. Hän asui kirkon ja torin takana puutalossa. Miehellä ei ollut mitään syytä peitellä henkilöllisyyttään. Teemu Manninen oli profiloinut hänet jokseenkin oikein helsinkiläisessä hipsteribaarissa: luonne, harrastukset, koulutus etc. Muutoin kaikki täsmäsi paitsi että Kake oli kalju tamperelainen ex-motoristi.