Voimaannuttavan syksyn idea

Ilta, päivä ei mennyt hukkaan. Saatuani lapset kouluun ja vaimon töihin (yleensä vien heidät autolla, jotta he voivat nukkua aamulla pidempään) valmistin sisilialaista lasagnea (oma reseptini, fuskasin vain levyissä), siivosin (imurointi, kevyt pölyjen pyyhintä ja vuodevaatteiden vaihto), menin kauppaan ja hiekkalaatikolle (viimeisteltävänä oli eilen aloittamamme Ikea-pienoismalli, jota yöllinen sade oli turmellut), lähetin joukon työsähköposteja (osan kännykästä hiekkaleikkien lomasta, osan läppäriltä jota pidän valmiustilassa keittiön pöydällä vastatakseni pidempiin posteihin siinä välissä kun tarkkailen ruoan kypsymistä ja lisää chilipilkkeet, vaihdoimme myös tyttäreni vaatteet kertaalleen sillä hän on vasta opettelemassa kuivaksi, yövuorot ovat totuttaneet minut nopeaan toimintaan ja pidän aina varavaatekerran näppärästi ulottuvilla); pari tuntia puuhastelua ja syötin nuorimmaisen ja söin loppuun eiliselle päivälliselle valmistamani tomaattikeiton (saatte reseptin jos tahdotte) ja join cappucinoa jonka jauhoin pavuista asti (maidon vatkasin käsin hellalla sillä en raaskinut sotkea koneen vaahdotinta), ja tytön nukahdettua päiväunille (luin hänelle sadun Lumikista, jonka juonenkuljetukseen on rakennettu sivumennen sanoen kiintoisa psykoanalyyttinen tulkintamahdollisuus) siivosin lemmikkimarsujemme häkin ja luin 60 sivua raskaahkoa tutkimuskirjallisuutta sekä vein merkintäni tiedostoon syyskuun vastaväitöstä varten (onneton hetki); sitten pikainen WC-käynti (yllättävän pitkälle lykkääntynyt toimitus, pitänee tarkastaa espresson määrä aamukahvissa ja säädellä kuitujen saantia) ja koululaisten tultua kotiin valmistin heille välipalaa ja vein heidät kanteletunnille ja judoon (odotellessa piipahdin kirjastossa selaamassa uusimmat kulttuurijulkaisut, ehdin myös lukea muutaman katkelman uusinta kotimaista proosaa, huoh), ja kotiin palattuamme panin Presidentti Gold Labelin tippumaan töistä saapuneelle vaimolleni, jolle yleensä järjestän vaivattomia mutta palkitsevia huomionosoituksia pitkin päivää, pyrähdin pyörällä kauppaan munia hakemaan (ne olivat päässeet loppumaan, samoin maito), avasin lasagnen foliosta ja koristelin sen korianterilla ja loidin pikaisen jälkiruoan (pihan herukat ja mascarpone), katsoin läppäriltä uutiset ja myöhemmin valmistelin toimitustyön alkuja sekä kasasin vaimolle salaatin huomista työpäivää varten (mozzarellaa, basilikaa, nektariinia ja kurkkua, kauden salaatteja ja tomaatteja, punasipulia ja pihayrttejä, rypsipohjainen itse valmistettu valkosipulikastike), ja illalla annettuani hänelle kunnon kyydit lasten pesun ja nukutuksen jälkeen (inspiroiduimme suunnattomasti tuhmahkosta dildokokeilusta jota olin pitkään valmistellut mutta jonka koreografian päätin vasta iltapöytää kattaessani, tarkastettuani ensin vaimoni työpaikkahakemuksen Kerro itsestäsi -osion kieliasun; sänkyjuttu ei luonnollisesti päättynyt siihen kun kytkin kaukosäätimellä apukeittiössä pyykkejä viikatessani vibramunan, joka lepäsi makuuhuoneeseen siirtyneen vaimoni sylissä 7 led-valoa tunnelmallisesti välkkyen, viedessäni pyykkejä makuuhuoneen kaappiin vaihdoin värinän sykkeeksi ja näin miten vaimoni painoi kasvonsa tyynyyn ja kuiski minkä uskalsi lapsia herättämättä sixty shades, oh my fucking sixty shades of gucci armani marimekko, ja liityin seuraan) huikkasin "Kulta, mua ei nukutakaan ihan vielä" ja jatkoin töitä (uusia novellikompositioita käsittelevä artikkeli joka on roikkunut puolivalmiina luvattoman pitkään, muutama vähemmän tärkeä kokousposti, kaikkiaan 10 liuskaa melko valmista tekstiä) ja tein siinä sivussa muutamia merkintöjä paperille seuraavanlaisesta dialogista (joka kuvaa opettavaisesti sitä miten elämääni hallitsen, ensimmäisen repliikin nappasin eräältä kääntäjättäreltä) yhdysvaltalaista IPA-luomuolutta siemaillen (pallottelin pitkään karpalosmoothien ja oluen välillä, mutta soin itselleni alkoholipitoisen juoman, sillä päivä oli kaikkiaan ollut juuri sellainen millaiseksi olin sen laskeskellut ja olinhan sentään ollut melkoinen mies vain muutamia minuutteja aiemmin; vaimoni tuli paikalle läpsäisten minua hellästi pakaralle ja välilihaani nipistäen sanoi: "Pitäähän tuollaisen orin saada vähän ohria ravien jälkeen."):

-- Sinä taidat olla joku tärkeä tyyppi.
-- Enpä tiedä. Yritän vain pitää yllä työmarkkina-arvoani. Nukun paljon ja syön hyvin, harrastan laatuaikaa ja säännöllistä liikuntaa. Lisäksi yritän saada heinäkuussa keräämäni voimat riittämään pidemmälle. Kutsun sitä henkiseksi säilömiseksi, ymmärrät varmasti metaforan.
-- Mitä tarkemmin ottaen teet työksesi?
-- Hyvä kysymys, mutta kysymys työstä ei kuitenkaan ole olennaisin. Tärkeintä on voimaantuminen, spontaani ja itselleen mielekkäiden asioiden hoito.
-- Eikö työhösi sisälly mitään mitä et tahtoisi tehdä? Mitään piilotettavaa, hilloamisen kaltaista?
-- No jaa, minulla on keinoni selvitä kiireistä energisenä ja nauttien.
-- Kuten?

-- Jos otan esimerkin voimaannuttavan syksyn ideastani. Ensinnä listaan asiat, jotka ovat koko syksyn ajalta olennaisia; huomioin sekä työt että omaan elämääni liittyvät asiat. Sitten fokusoin.
-- Ööh...

-- Mietin jokaisen listaamani asian, ja kiireen yllättäessä heivaan turhat pois. Kaikkea sovittua ei voi tietenkään perua, joten...

-- Delegoit?

-- Elämän ei kuulu olla suoritus. Otan rohkeasti apua vastaan. Se ei tee minusta huonompaa ihmistä. Johtajatkaan eivät tee itse kaikkea, ja minä olen sentään oman elämäni johtaja.

-- Tuota...
-- Teen myös lyhyen tähtäimen suunnitelmia. Kun kokonaisuus on hanskassa, voin keskittyä suunnittelemaan viikkoa etukäteen. Yleensä tämä tapahtuu sunnuntai-iltana, jolloin mietin myös seuraavan päivän ohjelman valmiiksi. Näin säästän runsaat hetket yllättävää laatu-aikaa ja pikapanoja varten.

-- Oletko koskaan miettinyt, mitä nyt tulet kuvanneeksi?
-- Kyllä. Kyseenalaistan jatkuvasti ja opettelen opettelemaan asioita uusiksi. Jos vanhat mallit eivät toimi, teen rohkeasti toisin ja käytän suunnitteluun koko sunnuntaipäivän. Usko tai älä, se kantaa hedelmää. Ensi viikon teen esimerkiksi etätöitä ruuhka-aikaan (klo 8-13), otan päälle nokoset ja menen töihin myöhemmin. Vaihdan päivällisen välipalaksi ja tarjoan iltapalan sijaan illallisen. Googlasin reseptit valmiiksi.
-- Aivan.
-- Joskus vaihdan viisipäiväisen työviikon neljään tai jaan sen jollakin sopivalla kokonaisluvulla nähdäkseni, miten aika rytmittyy. Sovin ystäväperheiden kanssa vaihtareita, tarkoitan lastenhoitoa jne. Ja pidän huolta itsestäni, se on kaiken aa ja oo. Tätä varten olen varannut kalenteriini tarkastuspisteet keskiviikolle ja perjantaille, jolloin käyn läpi tapahtunutta ja ennakoin tulevaa sekä mittaan verenpaineeni.

-- Hyvä kunto epäilemättä auttaa.
-- Kyllä. Jos olet energinen ja skarppi, kykenet näkemään kokonaisuuksia ja tekemään järkeviä päätöksiä. Tahtoisin vielä lisätä, että mikäli päivittäiset suorituksesi vaativat 5 kilometrin juoksukuntoa, hanki 10 kilometrin juoksukunto. Itselläni nuo luvut ovat tosin kaukana takanapäin.

-- Etkö koskaan kaipaa rauhoittumista?
-- Toki. Minä meditoin. Aamuinen läsnäoloharjoitus auttaa olemaan helpommin läsnä koko päivän. Läsnäolo tekee elämästä mukavampaa. Yleensä teen myös laadukkaampaa jälkeä. Onhan järkevämpää tehdä asiat kerran hyvin kuin kaksi kertaa huonosti. Meditoinnin avulla pysyn myös helpommin "omassa voimassani".

-- Mitä tarkoitat?
-- Meditointi on kuin ruokailua. Kun ruokailet ajoissa, sinun ei tarvitse kantaa huolta energiasta. Kuten sanoin, siinä missä meditaatio loppuu, alkaa ruokailu ja päin vastoin. Raja on huomaamaton. Tuen mietiskelyä ja tervettä ruokavaliota liikkumalla riittävästi ja lepäämällä sopivasti. Olet ehkä myös huomannut, että omaan virkeyteen voi vaikuttaa kiinnittämällä huomiota asioiden energiatasoon yleensä. Nämä kaikki ovat vuorovaikutussuhteessa.
-- Tarkemmin ottaen?
-- Olet ehkä tuntenut, että osa ihmisistä antaa sinulle energiaa ja osa vie. Samoin on minkä tahansa asian laita. Osa tekemistäsi asioista vie sinulta energiaa ja osa antaa. Tämä on energiaa, jota et näe, mutta jonka voit kokea. Suhdeluvun tulisi olla sellainen, että energiaa antavat asiat voittavat. Mikäli näin ei ole, hoida kuntoon energiaa vievät asiat tai luovu niistä. Huolehdi myös siitä, että päivittäisessä elämässäsi on riittävästi energiaa antavia asioita. Lapsistasi et voi luopua kunnialla, koska edessä on kuitenkin jossakin vaiheessa väistämättömän painajaismainen uusperhekuvio, mutta voit sitoutua heihin, opetella pitämään heistä ja ikään kuin siirtää heidät positiivisten seikkojen sarakkeeseen. Sama koskee tietenkin vaimoa.
-- Entä pieni kahvihetki?
-- Toki. Tai rauhallinen hengitystuokio ulkoilmassa tai lempimusiikin kuuntelu työmatkalla energiaa vievien uutisten sijaan. Sitä paitsi on syytä muistaa omat vaikutusmahdollisuutensa.
-- Noin yhteiskunnallisessa mielessäkö?

-- Sinäkin olet varmasti sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä antaa muiden ohjata valintoja omassa elämässään. Fiksu ihminen ottaa muut huomioon, mutta ottaa vastuun omista valinnoistaan tuomalla ne hallintaansa.
-- Niin, on esitetty joukko tutkimuksia, joiden mukaan 80 prosenttia päivittäisistä valinnoista on sellaisia, joihin jokainen voi vaikuttaa itse.
-- Aivan. Erityisesti olen ottanut vastuun omista vaikutusmahdollisuuksistani. Mikset sinäkin tekisi niin? Voit olla varma, että ohjaat itse omaa elämääsi ja pysyt energisenä.
-- Niin, varmasti mielenrauha on valinta, joka auttaisi minuakin säilyttämään tyyneyteni hektisestä elämästä huolimatta.

Sammutettuani koneeni ja tiskattuani olutlasin huokaisin tyytyväisenä: normipäivä, akut vasta puolessa. Käynnistin hammasharjani ja maltoin tuskin odottaa millaista variaatiota päivääni saisin, kun työkausi alkaisi toden teolla syyskuussa ja perhekalenterimme täyttyisi päivätyöstä, ristikkäisistä menoista, terapioista, kokouksista ja muista ajan kulkua kiihdyttävistä tapahtumista.