torstai 30. elokuuta 2012
Gnuu-show
-- Miksi on aina jatkettava eteenpäin?
-- On vaikea lopettaa, hyrrä on piiskattava vauhtiin tai kaikki loppuu.
-- Näin dokumentin, jossa virtahevonpoikanen katsoo, kuinka mutaan uponnut gnuu vähitellen muuttuu itsekin mudaksi. En ole varma, luuleeko virtahepo saavansa maitoa, sillä se pyrkii antiloopin kyljelle.
-- Se youtube-pätkä missä gnuu aluksi häätää sarvillaan tunkeilijaa pois?
-- Se. Haavoittaakohan gnuu myös virtahepoa, sillä se jää nykimään kuolevan eläimen viereen pää kyljellä?
-- Ehkä fokuksessa ei olekaan antilooppi ja virtahepo vaan koko tilanne. Tai kuvaaja.
-- Lähinnä mietin, pitäisikö kuvaajan puuttua tuollaiseen tilanteeseen. Toisaalta yksi antilooppi savannilla, ja mistä edes saataisiin sellaiset vetovaljaat ettei eläin loukkaantuisi, jos se yritettäisiin irrottaa. Varmasti siitä on myös ruoaksi leijonille ja krokotiileille.
-- Minusta se ettei puutu on perusteltua. Joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa kuoleman hetkelle saakka. Ainoastaan kuolema, joka huipentaisi gnuun seuraavan joenylitysyrityksen, olisi kuumottavampi, mutta se olisi jotenkin liian inhimillistä.
-- Tuo kuoleman hetkelle saakka on yhtä lailla ihmisen näkökulma. Tavallaan luontodokumenttia katsovan ihmisen idea on siirtymässä myös yhteiskuntaan, enkä tarkoita vain kuvia Afrikasta. Suuri yleisö katsoo luontofilmiä avuttomuudesta, ja pelkästään se, että katsoo kuvaa, riittää. Ikään kuin kaikessa olisi kyse luonnonoloista eikä sopimuksista.
-- Miten?
-- Että ei tarvitse puuttua, että edes tiedolla siitä, että voitaisiin toimia, ei ole merkitystä. Nykyisin se, että katsoo ja kommentoi, on kylliksi. Poliitikoille ja virkamiehille riittää, että on huolissaan.
-- Mehän heidät olemme valinneet, osin ainakin.
-- En minä ihmeitä odota, mutta ketään ei kiinnosta vittuakaan. Toisaalta, tähän huolissaan olemiseenhan meidät opetetaan jo koulussa. Ja mitään ei tehdä ennen kuin laki pakottaa, ja sittenkin lähinnä tutkitaan ja valmistellaan mahdollisuuksia eli tulkitaan asiat siten että päästään vähimmällä.
-- Itse uskon vielä yhteisöjen voimaan. Ne pidättelevät tätä kehitystä.
-- Jos ajattelen sitä gnuuta, on selvää, että myös ihmisen on paras edustaa vain itseään. Tässä mielessä minäkin uskon yhteisöön, haavoittuneiden antilooppien yhteisöön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti