Koneet ja kasvit

-- Puhut orgaanisista muodoista ja kirjoituksen luonnollisuudesta, mutta kuinka lähelle niitä voimme lopulta päästä?
-- Orgaanisuus on vain malli, jolla kuvaan tapaa, jolla asiat syntyvät.
-- Varmasti, ja siksi otankin käytännön esimerkin. Käytät konetta kirjoittamiseen, kynä on harvoin kädessäsi (koska et saa selvää sanoistasi myöhemmin etkä jaksa siirtää niitä uudestaan ja uudestaan, ylipäänsä koko tunnelmaan virittyminen käy hankalammaksi) ja merkit joita tuotat ovat standardoituja ja kieli jossa toimit ohjelmoi sen mitä saatat sanoa, ainakin kovin pitkälle. Luultavasti keräät kokonaisia lauseita ja muotoja toisaalta. Ja tila ja alusta, johon kirjoitat: kone on korvannut muistisi ja säätelee jopa kokemustasi rytmistä. Eikö tämä kaikki määrää orgaanista monella tapaa?
-- Ilman muuta, tässä mielessä ajatukseni on puutteellinen. Voin silti nimetä tekemiseni orgaaniseksi. Työ on kiinni mielikuvituksessani, ja siinä on jotakin luonnollisen kasvimaista: asia vain tapahtuu, kun jaksan istuttaa. Jos kirjaimet ja kieli ja näyttötila ovatkin rajoitetut ja vaikuttavat siihen mitä teen, saan niistä kuitenkin aikaan kasvustoa, jonka käsitteelliset lajitoverit tunnistan mutta joka silti on omanlaistaan. Tämä kaikki tapahtuu minussa eikä kenessäkään muussa, se tapahtuu spontaanisti, ikään kuin siemenen sisältämän informaation nojalla.
-- Tuohan kuulostaa pikemminkin ohjelmoidun koodin ja lukemattomien inputtien kuin orgaanisen kasvun tulokselta.
-- Varmasti voimme selvittää pitkälle kasvien ja ihmisten geenikartat, samoin tekstieni lähteet. Silti geenien ja yhdistyvien kirjoitusten ylle jää oikukas orgaanisuus, joka paljastuu jo siinä miten on ympäristössään. Uskon, että kokemukseni itsestään syntyvästä järjestyksestä ja kasvusta on yhä lähempänä kasvi- kuin koneanalogiaa, vaikka kasvini elävät koneympäristössä ja tavallaan symbioosissa koneiden kanssa. Mutta suoraan sanoen en ole koskaan ollut tyytyväinen tapaan, jolla puhut koneesta. Koneet, jotka haluavat, koneet jotka kirjoittavat, koneet ja niin edelleen. Kirjoitus ei ole pelkkä kone yhtään sen paremmin kuin se on pelkkää luontoa. Itse asiassa kone on metafora aikana, joka yrittää kieltää metaforan.
-- Ne filosofit, joihin tässä viittaan...
-- Ovat onnistuneet saamaan aikaan enemmän sotkua kuin selvyyttä.
-- He ovat inspiroineet suurta osaa aikamme terävimpiä ajattelijoita ja taiteilijoita.
-- Minusta he vain päästivät irti jossakin vaiheessa ja alkoivat viihdyttää itseään ajattelusta piittaamatta. On vaikea nähdä, miten he olisivat erillään niistä mekanismeista, joita vastaan he hölynpölyllään nousevat. Toisaalta jotkut paasaavat ruumiista, ei sitäkään voi kieltää. Ja taiteilijat, heidän kykynsä ajatella kyllä tunnetaan.
-- Et siis tunnista heissäkään hengenheimolaistasi?
-- He ovat fenomenologityttöjä ja jatko-opiskelijoita ja bändäreitä varten. Itse tunnen enemmän vetoa botaniaan, jopa botulismi on... On outoja lahjoja ja tiloja, joita jotkut yrittävät rajoittaa suunniteltujen mekanismien suppilossa, muka räjäyttääkseen kaiken virtaan...
-- Entä kone joka ylittää omat rajansa, luo oman tietoisuutensa ja on jo ihmisen alusta.
-- En ymmärrä miksi se olisi jotakin parempaa kuin kasvin tietoisuus, joka on tiedottomasti kerännyt ominaisuutensa vaihtuvissa ympäristöissä miljoonien vuosien aikana. Koneen keinot eivät koskaan voita kasvin keinoja, jos puhumme selviämisestä muualla kuin teknisesti kiihdytetyissä tiloissa. Sanopa vain "Minä olen dynamiittia" ja kokeile ydinkärjellä. Tai jo se riittää, että sammutat sähköt. Koko kybertodellisuus luhistuu.
-- Mikä hyvänsä kone pystyisi louhimaan tuon saman shaissen kymmenestä avautumispuheenvuorosta...
-- Osaisikohan se muotoilla aineistoansa muutamalla vaivattomalla liikkeellä.
-- Ilman koneita emme edes puhuisi näistä asioista. Olisimme yhä luonnon ja epäluulojemme vankeja.