Kirjoittamisen loppu

en pidä lainkaan mahdottomana ajatusta etten enää löydä syytä kirjoittaa. tämä ajatus kävisi yksiin loputtoman elämän hypoteesini kanssa; heidän jatkaessaan jään metsän reunaan ja käännän lauseen sieltä, toisen täältä. ehkemme kuitenkaan voi muuttaa kuin jotakin ulkoista kielessä, ja jollekin se on voima, jollekin pelkoa.

monistan näkymästä mahdollisimman symmetrisen: lopulta jokaisen on mentävä julkisiin sairaaloihin ja katsottava kuinka vierailut sieltä voidaan järjestää.