Puheenvuoro

ellei meidän viimeaikainen kehitysvammaisuutemme nyt pysähdy

niin ainakin se elpyy    (tarkoitan ei juuri 
                                           mitään kiinnostavaa näkyvissä)

aina kun tunteet ja kuvat esittäytyvät (kun
                                            jokasyksyiset jurtat,
              viimeinen paskahalvaus kirjastossa...)

erottuu kaksi tietä     (ei baariin ja lavalle

                         vaan sitaatti poundilta)

kukaan ei kirjoita paljonkaan merkittävää runoutta

ja kukaan ei saa aikaan paljonkaan lopullista

silti löytöretkelle lähtemiseen ei tarvita
             sääntöjen varmistamia tietoja

(tästä en ole satavarma, seuraavasta kyllä)

suurimmalle osalle on parhaaksi tehdä
                         mahdollisimman paljon kokeita

ne ovat hyödyksi myöhemmin tuleville
ja niille jotka jäävät kopiokoneen ääreen

lopulta tekniikka koettelee vilpittömyyden

totta puhuen runo on aina eräänlainen kone
(tän hämäryyden laukaisi jo valéry)

joka yskii loputtomasti (kultaseni, tahtoisitko sinä avata
tämän sadannen broilerin...)