Ratkaisu hengen ongelmaan

Paavali: "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä" (1. Kor. 15: 19). Jospa siis kuitenkin koettaisin sitä Ifin henkivakuutusta (tässä vakuutetaan rahalla henki joka lunastetaan fyysisellä kuolemalla --- toisaalla usko käsittää hengen palaavan Jumalan luo) ja saartaisin ikuisuutta molemmin puolin rajaa ja suuntaisin sen myös käytännölliseksi huoleksi toisista (laskeskelisin tuloni, vaimoni tulot ja vastuullamme olevat velat sekä vakuutustarpeen ja osallistuisin jokeriarvontaan ja kuittaisin nettialennuksen, auttaisin paitsi perhettäni mutta myös ja ennen kaikkea suomalaista vakuutusyhtiötä), koska ikuisuus ja markkinatalous, niin, se on todella säälittävä yhtälö puhuttaessa hengestämme ja kuolemattomasta sielustamme, mitä ikinä se sitten tarkoittaa...*


* Rahat ja henki kyllä menevät joka tapauksessa, toinen vakuutusyhtiölle (se välittää vain rahasta) ja pienemmille saajapuolille, toinen Jumalalle (joka ymmärtää vain hengen päälle), mutta sielu, tuo elävä, persoonallinen osa minuuttamme, miten on sen ikuisuuden laita ja perustuuko uskonnollinen ajattelu lopulta edes tällaiselle jaolle, jossa on kolme tekijää: (eläimellinen) ruumis, (sosiaalisissa ja uskonnollisissa jne. valinnoissa rakentuva) tajunta (joka toisaalta on ikuisesti vastuullinen) eli sielu ja henki, jolla Jumala on elävöittänyt sielun antaen sille eksistenssin mahdollisuuden --- etenkin raja sielun ja hengen välillä on hämärä, ja mitä sitten voitaisiin sanoa tästä metafyysisestä sielusta psykologian osalta olisi joka tapauksessa jotakin muuta kuin tuntemaamme psykologiaa, joka viettää biologiaan ja neurotieteisiin.